Title: Hymyyn kätketty rakkauslaulu
Author: unrealistic
Fandom: Glee
Pairing: Blaine/Kurt
Rating: S flawless lisäsi myös otsikkoon
Fandom: fluffy, hyvin lievä angst
Summary: You'd think that people would have had enough of Silly Love Songs.
A/N: Pakko kirjoittaa Kurtille vähän onnea elämään. Eihän sille raukalle edes anneta mahdollisuutta saada mitään positiivista, joten. Olkaa hyvä. Osallistuu Ystävänpäivä-haasteeseen.
Hymyyn kätketty rakkauslaulu
Blaine hymyili. Kurt pysähtyi usein katselemaan, miten itsevarma se hymy oli. Sellainen, josta jokainen sai osansa. Hän olisi tehnyt mitä tahansa, jos olisi ollut se jolle Blaine hymynsä osoitti.
Mutta toinen poika, haalistuneilla ja pidemmillä hiuksilla oli katsonut hämmentyneenä laulavaa Blainea. Se toinen poika oli heittänyt heidät kaupasta ulos laulun loputtua. Se toinen poika oli saanut Blainen suupielet kaartumaan alaspäin.
"Minä en ole varmasti ikinä näyttänyt yhtä tyhmältä", Blaine sanoi istuuduttuaan maalista lohkeileelle penkille kauppaa vastapäätä. Ja Kurt ei tiennyt mitä sanoa, joten tyytyi olemaan hiljaa. Siinä he istuivat kaksin kymmenisen minuuttia pelkässä hiljaisuudessa.
"Ostan sinulle kahvin, tule", Kurt sanoi ojentaen kättänsä.
Kahvila oli täynnä vaaleanpunaisia koristeita, olihan ystävänpäivä. Kurt tilasi Blainen suosikkilaatua ja johdatti hänet syrjäiseen pöytään istumaan. Hän haroi maitosuklaan värisiä hiuksiaan ja siemaisi kahvia. Jälleen he istuivat hiljaa, kahvin luodessa heidän välilleen höyryisen verhon.
"Meillä ei taida enää olla asiaa siihen kauppaan", Blaine virnisti alakuloisena.
Se oli hymy, pieni ja epävarma minkä Kurt Blainelle loi. Mutta se oli rehellinen ja ymmärtäväinen. Joku kaunis päivä Kurt pystyisi hymyilemään Blainelle, kuten Blaine kaikille muille. Mutta nyt sen hymyn oli riitettävä.
*
Blaine tiesi, että hymy oli hänen paras aseensa. Hän hymyili jokaiselle, sillä se sai muut pitämään hänestä. Oli se sitten väärä peruste tai ei, niin se toimi. Mutta hänestä tuntui aina, että se ei riittänyt. Joskus hän toivoi, että voisi hymyillä jollekin ilman pelkoa siitä pitikö toinen hänestä vai ei.
Ystävänpäivä oli kääntynyt iltaan, ja Warblersien esiintyminen Breadstickissä oli koittamassa. Blaine käveli Kurtin kanssa kohti ravintolaa.
"Tunnelmaan ei nyt oikein sovi Silly Love Songs", Blaine sanoi huokaisten syvään. Kurt katsoi häntä naurahtaen.
"Minulla ei ole ollut ikinä poikaystävää, ja aion silti laulaa kanssasi siitä miltä tuntuu olla rakastunut."
"Ei minullakaan ole sellaista ollut."
"Olemme sitten tekopyhiä molemmat. Laulamme mistä emme tiedä", Kurt sanoi. Ja se sai Blainen tuntemaan olonsa paremmaksi. Hän ei ollut ainoa, joka ei tiennyt.
Laulaessaan Silly Love Songsia Blaine käänsi katseensa Kurtiin. Nähdessään kuinka onnellinen katse Kurtilla oli, tunsi Blaine sen tarttuvan häneen. Blaine tiesi, että Kurt piti hänestä todella. Ja hän hymyili Kurtille koko sydämestään. Hymyili niin kuin ei koskaan kellekään toiselle.
Some people wanna fill the world with Silly Love Songs. And what's wrong with that?
