Aihihih.
Tykkäsin tästä ihan hirveästi! Tavallaan aluksi oli outoa ja vähän häiritsevääkin lukea itsestään, mutta loppua kohden ja varsinkin toisella lukukerralla se oli jo ihan okei ja tätä pystyi katsomaan tavallaan ulkopuolisen silmin, eikä vaan miettimään itseään hahmona ja kaikkea jännästi tyhmää. Ja mun pitää vielä tähän todeta, että oon sitä mieltä että sulla on harvinaisen hyvä huomiokyky (tai sitten mä puhun liikaa), koska tän tekstin Shaylissa oli aika monta juttua jotka oli tosi mua ja osaksi ehkä senkin takia itsestään lukeminen ei häirinnyt, kun se tekstin Shayl ei ollut mikään ihan hirveän kauas viety siitä alkuperäisestä.
Nauroin tolle tekstin "koska oot ikuinen femmeilijä":lle, mutta en valita, koska Padma on nam ja aihih tykkään tästä tekstistä hirveästi ja niin. Oon aina kuvitellutkin Padman jokseenkin tuollaiseksi, hänet on hahmona helppo kuvitella tällaiseen tilanteeseen ja tarinaan. Rakastan sun teksteissä ja sun tavassa kirjoittaa ehdottomasti eniten noita pieniä yksityiskohtia; sä tunnut aina läytävän ne juuri oikeat, jotka on tarpeeksi huomaamattomia, huolettomia sujahtaakseen tekstiin vaivatta ja samalla mielettömän olennaisia juuri sille hahmolle, josta kulloinkin kerrot. Nytkin kaikki nuo kerubit, sydämenlyönnit, linnut ja kirsikkatee esimerkiksi - ne vaan. En osaa edes sanoa. Oon sanaton.
Tuo tietty sekavuus, mikä tässä oli koko ajan, oli ehdottomasti hyvä; joidenkin käsissä se sekavuus menee helposti yli ja tekstistä tulee vaan puuduttava kun ei siitä ymmärrä mitään, mutta tässä niin ei tosiaankaan käynyt, vaan tämä on enemmänkin sellainen, jonka voi palata lukemaan monta kertaa ja silti miettiä, tulkitsiko kaiken sillä tavalla kuin kirjoittaja, toinen lukija, edes itse edellisellä kerralla. Ja koska tykkään teksteistä, jotka jäävät avoimiksi ainakin osaksi eivätkä anna kaikkia vastauksia missään vaiheessa, niin tää oli ihana. (Ja mä mietin vieläkin, että oletko sä joku meedio.)
Ujo katse pöydän toiselta puolelta pitkittyy kun välimatka kasvaa haparoivaa ikävää; kuinka voi kaivata kun ei olla edes oltu poissa?
Tämä lause ja kaikki ne puheet sepelhanhenista olivat ehdottomasti mun lempikohtia tässä! En vaan pääse yli siitä, mistä sä revit juuri sepelhanhenet, (ja ei sen puoleen, suurimman osan noista muistakin jutuista) olenko mä joskus sanonut sulle että pidän niistä erityisesti vai oliko tähän joku muu juttu? Ja muutenkin, sun kirjoitustyyli on vaan tosi hiljentävä, sanattomaksi jättävä, ja kun tosiaan en ehkä itseänikään tai Padmaa halua analysoida tässä, niin mulle ei jää muuta kuin tällanen tyhmä selitys, mitä tää koko kommenttikin nyt on. Oot sillä tavalla tyhmä, hei. ):
Aihihih vielä tähän loppuun ja kiitos kauheasti ja hyvää myöhäistä ystävänpäivää vielä! ♥
