Title: Katkeransuloiset muistot.
Author: Aryachia eli allekirjoittanut.
Genre: Deathfic, Angst
Pairing: Lupin/Tonks
Rating: K-11
Varoitukset: Itsetuhoisuus
Summary: Tonksin kuoleman jälkeen Lupin muistelee heidän yhteisiä aikojaan.
A/N: Osallistuin Lyrics Wheel kutoseen ja tässä on tulos. Sanat paljastan vasta ficin lopussa ettei maku mene. Tapahtuma-aika sijoittuu hyppien Feeniksin Killasta eteenpäin. Kommentteja ottaisi mielelläni vastaan.
”Ollakko vai ei? Kuolla – nukkua – ei muuta, ajatella että uni lopettaa sydämen tuskat. Kuolla, nukkua, ehkä uneksia...” Tämä legentaarinen repliikki kuvasi juuri nyt parhaiten Lupinia ja hänen sekavia ajatuksiaan. Tämä katseli huoneensa seiniä hiukan levottomana ja pyöritteli toisessa kädessään hopeatikaria. Hopea...ainoa materiaali millä voi tappaa ihmissuden. Lupin oli vain yksinkertaisesti uupunut. Hänellä ei ollut mennyt hyvin siitä lähtien kun hänestä tuli ihmissusi. Olihan Lupin kyllä saanut vähän hohtoa elämäänsä mutta nyt se oli kaikki kadonnut. Kaikki hänen läheisempänsäkin olivat kuolleet: Ensin James, sitten Sirius ja viimeisenä Tonks jota hän niin kovasti oli rakastanut. Hänellä ei ollut enää mitään menetettävää. Lupin nojasi seinää vasten ja siveli sormellaan tikarin hohtavaa terää. Joku kuolonsyöjistä kuitenkin murhaisi hänet ennen pitkään, yhtä hyvin hän voisi tappaa itsensä tähän paikkaan. Ei se olisi niin vaikeaa. Istuessaan siinä, huoneensa lattialla nojaten seinää vasten Lupin tunsi itsensä rauhalliseksi. Ulkoa kuuluvat äänet peittyivät hänen hengityksensä ja sydämenlyöntinsä ääniin. Sitten sitä tunnetta seurasi yksinäisyys. Lupin halusi sivuttaa sen tunteen ajattelemalla muita. Eniten hän ajatteli Tonksia; Heidän ensitapaamisensa, aika jolloin he ystävystyivät, heidän ensisuudelmansa...
* * * * * * * * * *
Oli kirkas ilta ja kello oli lähemmäs yhtätoista. Taivaalla oli muutama aivan ohuenohut pilvenhäityvä jotka levittäytyivät tähtien eteen kun hiukan peittävä harso. Lupin istui Kalmahanaukio 12sta olohuoneen sohvalla katsellen palavaa takkatulta ja sattui kääntämään katseensa ikkunasta ulos. ”Harmi ettei tässä talossa ole edes parveketta.” hän ajatteli. ”Tuo voisi näyttää vielä paremmalta jos sitä katsoisi ulkona.” Hetken kuluttua hän vaipui sekalaisiin ajatuksiin ja samalla hiukan horrosmaiseen tilaan, josta havahtui vasta sitten kun kuuli askeleita. Ensin Lupin oletti tulijan olevan Sirius joten ei kiinnittänyt kovin suurta huomiota oviaukkoon. Hän kuitenkin yllättyi hiukan kun huomasi oviaukolla seisovan henkilön olevan Tonks. Tämän hiukset olivat violetit ja hänen päällään oli normaali musta kaapu jossa tosin oli paikoitellen myös violetilla kirjoiltuja kuvioita. ”Ai se olitkin sinä.” Lupin sanoi ja hymyili. ”Sirius meni jo aikoja sitten nukumaan tekemisen puutteesta.” Tonks sanoi ja istahti Lupinin viereen. He juttelivat siinä kahdestaan. Tonks oli siirretty paperitöistä kenttätöihin joten hänen työvuoronsa muuttuivat epäsäännöllisiksi mutta loppujen lopuksi tehtäviä ei ollut paljon, Feeniksin Killassa sitäkin enemmän.Välillä kaksikon silmät lukkiutuivat toisiinsa aivan pieniksi hetkiksi mutta kääntyivät sitten takaisin. He olivat hetken hiljaa ja sitten arvaamatta Tonks painoi päänsä hellästi Lupinin olkapäälle. Tämä hymähti, nosti jalkansa sohvalle ja korjasi asentoaan jotta Tonks pystyisi nojaamaan hänen rintakehäänsä vasten. Tonksin hiukset tuoksuivat heikosti saippualle ja Lupin pyöritteli muutamaa hiuskiehkuraa sormensa ympärillä samalla katsoen syvälle hänen silmiinsä. Pieni järjen ääni yritti sanoa jotain mutta kaikki tapahtui niin äkkiä. Ennen kuin Lupin ehti ajatella sen tarkemmin mitä oli tekemässä niin hän painoi päänsä hiukan alemmas ja suuteli Tonksia hellästi. Tonks vastasi samalla tavalla suudelmaan ja painautui lähemmäs tätä miestä. Suudelma tuntui kestävän pienen ikuisuuden. Se oli jotain mitä kumpikaan ei ollut oli ajatellut, mutta se oli silti kuitenkin omallaan tavallaan täydellinen juuri niin.
* * * * * * * * * *
Lupin havahtui omista ajatuksistaan kun ulkoa kuului kova räsähdys. Katsoessaan ikkunasta hän näki että ulkona oli alkanut ukkostamaan ja yksi salamista oli katkaissut yhden lähellä olevista puista. Se oli mustunut ja savusi, mutta onneksi se ei ollut syttynyt palamaan. Lupin sirsi katseensa takaisin sisätiloihin ja huokaisi raskaasti. Tämä yritti selvitellä hetken ajatuksiaan ja puntaroi vaihtoehtoja. Välillä hän vilkaisi yhä kädessään olevaa tikaria ja puri huultansa. Kaikista vaikeinta oli että hänellä ei ollut enää mitään muuta kuin katkeransuloiset muistot ja Lupin tiesi, että hän ei saanut niiden hetkiä enää takaisin.
* * * * * * * * * *
Lupin istui pöytänsä ääressä ja mietti mitä kirjoittaisi raporttiinsa. Vakoileminen oli ollut paljon vaikeampaa kun hän oli kuvitellut. Vaikka Harmaaselkä yritti peitellä omia asioitaan ja menemisiään niin hänellä oli takulla ainakin yhteyksiä Voldemortiin, se oli varma. Kuului vain hiukan rapiseva ääni kun sulkakynä muodosti lauseita pergamentille. Toistaiseksi Lupin oli saanut vain tietoonsa hataria yksityiskohtia ja niistä muodostuvia päätelmiä. Dumbledore oli aavistellut että jos Voldemort lupaisi ihmissusille niiltä evätyt oikeudet ja palauttaisi ne entiseen asemaansa niin Fenrir ei epäilisi liittyä hänen joukkoonsa mikäli ei ollut jo tehnyt sitä. Oli turhauttavaa yrittää tehdä johtopäätöksiä muutamasta tiedonmurusesta, joiden aitoudesta ei olisi varmuutta. Asiaa pahensi se, että uutena tulokkaana hän ei saanut käyttäytyä epäilyttävästi. Lupin laski sulkakynän pöydälle ja kiikkui tuolinsa takajaloilla miettien. Hän oli vähällä kaatua kun ovesta kuului koputus. Ovi avautui hiljaa naristen ja Tonks kurkisti ovenraosta. ”Saako tulla?” hän sanoi ja vilkuili huonetta. ”Mikä ettei, tämän raportin kirjoittaminen ei suju.” Lupin huokaisi ja loi nopean silmäyksen pöydällä lojuvaan pergamenttiin jossa oli vain muutama lause. ”Miten ministeriössä menee?” hän sanoi kun Tonks istuin sängyn laidalle. ”Yhdellä sanalla sanottuna sekavasti. Rymistyirin nimittämisen jälkeen kaikilla on ollut kiire. Hän päätti pistää kaikki auroorit toimintavalmiiksi kellon ympäri. Teoriassa meillä ei siis ole hetkeäkään omaa rauhaa.” Tonks huokaisi ja jos katsoi tarkkaan niin näki, että hänellä oli hiukan mustat silmänaluset jotka oli peitetty kyllä hyvin meikillä. Lupin tunsi todella syvää myötätuntoa ja istui Tonksin viereen. ”Et ole ainoa,” hän sanoi. ”Harmaaselkä yrittää piilotella tietoja koko ajan ja hitto että hän on hyvä siinä. En ole kahteen viikkoon saanut kuin muutamia tietoja.” Lupin sanoi ja kietoi kätensä rauhoittavasti Tonksin ympärille vetäen tämän lähemmäs. ”Kyllä se siitä.” hän sanoi ja antoi suukon Tonksin huulille ja hymyili hiukan. Tonks huokaisi ja hänen silmäkulmastaan pääsi pieni epätoivon kyynel. Lupin kuivasi sen ja halasi rakastettuaan vielä tiukemmin mutta varovaisesti ja kuiskasi tämän korvaan. ”Älä itke, meillä on vielä toivoa. Olemme valmistautuneet paremmin, siitä ei tule samanlaista verilöylyä kuin viime kerralla...minä kyllä suojelen sinua.”
* * * * * * * * * *
Kun Lupin muisti lausuneensa nuo sanat hänen silmänsä kostuivat tahtomattakin ja tämä tunsi kuinka yksinäinen kyynel valui hänen poskelleen. Hän oli pettänyt lupauksensa. Tonks oli kuollut. Lupin ei halunnut ajatella sitä iltapäivää jolloin sai tietää. Se tieto ja pelkkä muisto olivat jättäneet syvät haavat hänen sisälleen. Se päivä oli repinyt Lupinin sekä samalla hänen unelmansa palasiksi. Kamalin asia oli, että se tapahtui vain vähän alle viikko ennen kun tämä olisi aikonut kosia Tonksia.
* * * * * * * * * *
Lupin heräsi aamupäivän aikaan. Tonks oli jättänyt hänelle lapun että oli lähtenyt töihin eikä tietäisi milloin palaisi. Lupin makasi sängynpohjalla hetken ajan ja sitten nousi ylös.
Päivä oli normaali mutta kun Tonksia ei alkanut kuulumaan edes yhdentoista aikaan niin Lupin alkoi jo huolestua. ”Hän on takulla jäänyt ylitöihin.” vierailulle pistäytynyt Kahlesalpa sanoi. ”Ei itseasiassa mikään ihme näinä aikoina. Tonksia on turha odottaa kellon kanssa takaisin, pahimmassa tapauksessa hänellä menee aamuneljään kuten eräällä epäonnisella kolleegallani.” hän sanoi ja hymähti. Lupin nyökkäsi ja rauhoittui hiukan mutta silti kääntyili sängyssään ennen nukkumaanmenoa. Hän ei ollut varma mitä unta oli nähnyt sillä se oli todella sekavaa ja Lupin jopa heräsi muutaman kerran yön aikana; kahdelta ja sittemmin aamuviideltä. Sen jälkeen hän ei saanut enää unta, vaan meni keittämään kahvia. Matkalla hän kurkisti Tonksin huoneeseen...tyhjä edelleenkin. Lupin vakutti itselleen että hänen täytyi yöpyä työpaikallaan ja että hän tulisi aamupäivän aikaan takaisin. Juodusta kahvista huolimatta hän nukahti olohuoneen sohvalle.
Lupin heräsi siihen kun kuuli muiden keskustelevan kiivaasti pöydän ääressä. Hän oli vielä selkeästi uninen, mutta erotti muutamia lauseita sieltä täältä. ”Siihen ei oltu yhtään valmistauduttu.” Kahlesalpa sanoi. ”Toffee ei ollut huomannut ja hän ei kertonut siitä Rymistyirille.” Herra Wealey sanoi ja Lupin kuuli kuinka kahvikuppi laskettiin pöydälle. ”Mutta silti oli tyrmäävää että Rymistyir ei edes aavistanut mitään, mutta mitäs sille enää voi.” Bill sanoi ja muminasta päätellen kaikki taisivat olla samaa mieltä hänen kanssaan. Lupin nousi sohvalta, käveli huoneeseen ja istui pöydän ääreen. ”Mitä on tapahtunut?” hän sanoi. Kaikki vaikenivat äkisti ja sitten herra Weasley liu'utti pöydän päässä olevan Päivän Profeetan Lupinille joka ei ollut uskoa mitä etusivulla luki:
* *
”Pimeyden Lordi hyökkäsi Taikaministeriöön; Onko mikään paikka enää turvallinen?”
”Aiemmin edellisenä iltapäivänä Pimeyden Lordi hyökkäsi Taikaministeriöön nähtävästi monien kuolonsyöjiensä kanssa. Meillä ei toistaiseksi ole silminnäkijäkertomusta koska vain alle puolet henkilökunnasta selvisi hengissä, jotkut vakavasti haavoittuneina, mutta heidät vietiin välittömästi Pyhään Mungoon. Päivän Profeetta on arvostellut taikaministeri Rymistyiriä että ei huomannut hyökkäyksen vaaraa. ”Me emme olleet alkuunkaan varautuneet siihen, emme uskoneet Voldemortin olevan niin uhkarohkea. Uskoimme että ministeriössä on parhaimmat turvatoimet mitä rahalla saa. Ilmeisesti olimme väärässä.” Taikaministeri kommentoi. Menehtyneiden lista sivuilla 17-19.”
* *
Lupin selasi äkkiä artikkelissa mainitulle sivuille. Hänen silmänsä vilistivät pitkin listaa useamman kerran kunnes hän näki sen. Vähän alle sivun 17 puolessavälissä luki se, mitä hän oli pelännyt; ”Nymfadora Tonks, auroori.” Ensin hän ei ollut uskoa lukemaansa mutta sitten tuntui että hänen vatsastaan – ja elämästään – oli pudonnut pohja pois.
* * * * * * * * * *
Tässä vaiheessa Lupin itki eikä hävennyt edes peitellä sitä mitenkään. Hän ei itkenyt pelkästään Tonksia vaan kaikea sitä mitä oli saanut kokea. Sameiden silmiensä läpi hän näki lattialle tiputtaneensa tikarin ja otti sen käteensä. Lupin kuivasi silmänsä ja kasvoille noruneet kyyneleet. Hän terästäytyi, napitti paitansa auki ja asetti hopeatikarin rintakehälleen. Lupin huomasi kuinka hänen oikea kätensä vapisi. Hän tunsi myös hengittävänsä nopeammin ja sydämenlyönnit kuuluivat korvissa asti aivan kuin hän olisi anellut itseltään armoa. Tämän päässä oli vain yksi ajatus ja vaikka se kuulosti kuinka kornilta tahansa niin se kuvasi hänen ajatuksiaan ”Teen sen.” Lupin ajatteli. Hän tarttui toisellakin kädellään tikarin kahvaan saadakseen vakautta. Sitten hän vei sen käsillään mahdollisimman kauas ja iski sen yhdellä, nopealla työnnöllä rintaansa. Kuului vain vaimea korahdus ja sitten huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Yksi särkynyt unelma, kaksi pysähtynyttä sydäntä.
[size=85]Rachel Stevens - You Are Everything
Today I saw somebody
Who looked just like you
He walked like you do
I thought it was you
As he turned the corner
I called out your name
I felt so ashamed
Cause it wasn't you
Wasn't you
You are everything (you.... are everything)
And everything is you
Oh, you are everything
And everything is you
Oh you are everything
And everything is you
Oh baby
How can I forget
When each face that I see?
Brings back memories
Of being with you
Oh darling I just can't go on
Living life as I do
Comparing each girl with you
Knowing they just won't do
They're not you
No, no, baby
You are everything (ooooh.. you are everything)
And everything is you
Oh, you are everything (aaaah.. you are everything)
And everything is you
Oh you are everything
And everything is you
For you're everything to me
Don't you know you're everything to me
You're everything
Everything to me [/size]
