Hmm, S/R:ää nappasin kommenttikampanjasta, vaikka se minulle kohtalaisen vieras paritus onkin - mitä nyt pari fluffya on tullut luettua kokeilun vuoksi. Pitäisi selvästi lukea enemmänkin, mutta mutta.
Hahmot tuntuivat olevan IC, ja vaikka en lukenutkaan A/N:a, tästä tajusti melkein heti, että kertoja oli Remus. Hahmojen välinen aseltelma myös tuki tätä vaikutelmaa: Remus kaipaavana, Sirius, joka näkee todella vain Jamesin. Olisin ehkä halunnut tietää enemmänkin siitä, miten Jamesin ja Siriuksen suhteen kävi: pojat taisivat olla alussa vielä Tylypahkalaisia, ja seuraavaan kappaleeseen oli aimo harppaus katkeransuloisista suudelmista - väliin jäi paljon tyhjää tilaa. Toisaalta ymmärrän, että tämä oli kerrottu Remuksen näkökulmasta, eikä siihen välttämättä haluttu sisällyttää liikaa James/Siriusta, mutta itse olisin kokenut tarinan sisällön ehkä vieläkin ehjempänä, jos Jamesin ja Siriuksen suhteen kehityksestä tai kehityksettömyydestä oltaisiin kerrottu enemmän - nyt se tuntui jäävän loppukappaleessa sivuun, vaikka maistuikin kitkeränä katkeruutena taustalla. Tämä on kuitenkin vain ehdottelua, joka tuli mieleen pohtiessani tarinan rakennetta, koska tämä toimi hyvin myös tällaisenaan.
Takki oli jäänyt matkalaukun pohjalle, josta minä sen kaivoin esiin ja ojensin tummatukkaiselle pojalle hänen tultua sisälle.
Tästä lauseesta pidin paljon - se maalasi poikien persoonallisuudet esiin vain muutamalla sanalla. "Tultua" tosin ehkä toimisi paremmin, jos siihen vaihtaisi "tultuaan".
Aaaa, olen samaa mieltä kuin
Eulalia siitä, että käyttämäsi kieli on hentoa ja että siinä ikään kuin käsitellään jotain helposti särkyvää. Komppaan siis häntä, kieli ja kuvailu oli ikään kuin kevyttä, ei liikaa sanojen venyttelyä ja kääntelyä ja sorkkimista (johon itse sorrun aina uudestaan!), vaan hentoa, ja se sopi hyvin tähän, vaikka omalla tavallaan raskasta olikin. En tiedä, saitko ajatuksen päästä kiinni, mutta no, pidin tyylistä, jolla kirjoitit ja joka sopi tähän erinomaisesti.
Remuksen pettymykset ja toiveikkuus välittyivät kauniilla tavalla tekstistä. Katkeraa, katkeraa, suloista.
Ja otsikko oli erittäin osuva, kuvasi hyvin Remuksen tuntemuksia. Kaikesta, kaikesta kurjuudesta, vihasta, surusta huolimatta hän meni epäröimättä Siriuksen luokse (ja pidin muuten siitäkin, että olit kutonut tähän sekaan AV:n kohtauksen, sopi hyvin lopetukseksi).
Kiitos tästä maukkaasta iltapalasta, tämän tekstin perusteella minun pitää tutkiskella, josko sinulta löytyisi lisää Sirius/Remusta.