Kirjoittaja Aihe: Kaikesta huolimatta [S, Remus/Sirius/James]  (Luettu 4039 kertaa)

Lunella

  • ***
  • Viestejä: 703
Kaikesta huolimatta [S, Remus/Sirius/James]
« : 13.02.2011 13:24:42 »
Kaikesta huolimatta
Paritus: Remus/Sirius, Sirius/James
Genre: angst, draama
Ikäraja: S
Beta: Sädekehä, kiitos ♥

A/N: Remuksen näkökulmasta kerrottuna. Osallistuu FF100'seen sanalla 071. Rikki ja Perpektiiviä parittamiseen angst-parituksella.


*

Takkatulen varjot leikkivät Siriuksen kasvoilla, kun hän istui tulen ääressä lämmitellen kylmiä varpaitaan.

Ikkunan takana lumihiutaleet leijailivat ja tarttuivat ikkunalasiin. Sirius ei ollut kiinnittänyt säähän huomiota, kun oli juossut ulos jäälle luistelemaan. Takki oli jäänyt matkalaukun pohjalle, josta minä sen kaivoin esiin ja ojensin tummatukkaiselle pojalle hänen tultua sisälle. Posket punoittaen ja hampaat kalisten Sirius oli rynnännyt takan eteen istumaan punaiselle sohvalle.

Hänen kiharaiset hiuksensa olivat kastuneet lumisateen voimasta, tummat silmät tuikkivat hämmentyneinä. Ei hän ollut tietenkään vaivautunut kuuntelemaan, kun olin sanonut, että pistäisi takin päälleen, sillä ulkona oli kylmä. Hän oli vain noudattanut Jamesin typerää esimerkkiä niin kuin aina ennenkin.

*

Sirius katseli ulos tummaan yöhön. Hänestä huokui pettymys kilometrien päähän. James oli lähtenyt kotiinsa joululoman ajaksi. Heti toisen pojan lähdettyä, Sirius oli vaipunut synkkyyteensä. Hän ei voinut mennä kotiinsa, ei halunnut palata Kalmahanaukio kahteentoista.

"Sinä olisit halunnut, että hän pyytäisi sinut mukaansa", sanoin Siriukselle, joka sanojeni seurauksena käänsi päänsä pilvien peittämästä taivaasta minuun.

"Niin", Siriuksen kuiskaus sai tuskan vellomaan sisälläni.

Punainen sohva natisi ja painui allani, kun istuin Siriuksen vierelle. Kiedoin käteni hänen ympärilleen, jolloin hän painoi päänsä syliini. Sydämeni otti luvattoman askeleen, hypähti liiallisesta toivosta.

Sinä iltana vaihdetut suudelmat saivat uuden merkityksen, kun Sirius päiviä myöhemmin kertoi rakastavansa Jamesia.

*

Silmilläni seurasin liian tuttua nimeä kartalla. Tuon nimen näkeminen kelmien kartassa sai kaikki muistot palaamaan mieleeni. Kaikki ne hetket, suudelmat ja särkyneet toiveet risteilivät mielessäni, enkä saanut niistä otetta.

Sydämeni jyskytti rinnassani muistuttaen hiljalleen kytevistä toiveista, jotka nyt olivat leimahtaneet uudestaan liekkeihin, kasvaneet liian suuriin mittoihin, jotta voisin ne pysäyttää.

Tiesin kyllä, mitä minun olisi tehtävä. Minun täytyisi kertoa Dumbledorelle. Minä olin pettänyt hänen luottamuksensa liian monta kertaa, liian monin tavoin. Tässä oli kyseessä Harryn henki, yritin takoa itselleni, mutta en ottanut askeltakaan kohti Dumbledoren työhuonetta.

Sirius puolestaan on pettänyt minut liian monta kertaa. Hän vei minulta parhaimmat ystäväni. Hänen lupauksensa odottivat vieläkin toteutumistaan. En tiennyt, halusinko lupausten edes toteutuvan. Halusinko rakastaa miestä, joka oli murhillaan osoittanut olevansa musta niin sielultaan kuin nimeltäänkin.

Silti jalkani kuljettivat minua jo kohti tällipajua. Seurasin sydäntäni taas jälleen kerran, välittämättä pienestä järjen äänestä, joka käski kääntymään takaisin. Sirius oli tuhonnut luottamukseni ihmisiin ja tähän maailmaan, mutta hän oli myös ainut, joka pystyisi sen palauttamaan. Hän oli ainut, joka pystyisi korjaamaan rikkinäisen sieluni.

En huomannut kartalla entisen ystäväni nimeä menneisyydestä, kun lähdin juoksuun kohdatakseni Siriuksen. Hän oli teoistaan huolimatta mies, jota rakastin ja kaipasin.

Siitä oli ehdottomasti liian kauan, kun viimeksi olin nähnyt Siriuksen. Minulla oli ollut ikävä.
« Viimeksi muokattu: 13.06.2011 22:27:27 kirjoittanut Lunella »


Life is an illusion.



Eulalia

  • Herkkusienijumbo
  • ***
  • Viestejä: 237
Vs: Kaikesta huolimatta
« Vastaus #1 : 13.02.2011 15:19:39 »
Oi, jotenkin niin katkeransuloinen, että melkein alkoi itkettää.

Sirius/Remus on sellainen paritus, jolle olen nyt vasta viime aikoina alkanut lämmetä, ja tämä tulkinta on minusta hyvin kaunis ja hento. Kolmiodraama on ihanaa, ja Remus on vain niin suloinen angstissaan, häntä käy kovasti sääliksi tätä lukiessa.

Kuvailun suhteen olet kirjoittanut taitavasti. Pidän käyttämäsi kielen hentoudesta, siitä tunteesta, että tarinassa käsitellään jotain helposti särkyvää. Ja kuitenkin erityisesti Remuksessa on myös hitunen jotain vahvaa ja kestävää, en oikein tiedä, kuinka saisin tämän selitettyä vähän vähemmän kornilla tavalla. Vau, niin kaunista tekstiä ja osuu juuri täydellisesti mielialaani - ja saa rakentavan sanomaan hyvästi...

Kiitos

Lia

foxtrot

  • ***
  • Viestejä: 431
Vs: Kaikesta huolimatta
« Vastaus #2 : 13.02.2011 22:05:17 »
Hmm, S/R:ää nappasin kommenttikampanjasta, vaikka se minulle kohtalaisen vieras paritus onkin - mitä nyt pari fluffya on tullut luettua kokeilun vuoksi. Pitäisi selvästi lukea enemmänkin, mutta mutta.

Hahmot tuntuivat olevan IC, ja vaikka en lukenutkaan A/N:a, tästä tajusti melkein heti, että kertoja oli Remus. Hahmojen välinen aseltelma myös tuki tätä vaikutelmaa: Remus kaipaavana, Sirius, joka näkee todella vain Jamesin. Olisin ehkä halunnut tietää enemmänkin siitä, miten Jamesin ja Siriuksen suhteen kävi: pojat taisivat olla alussa vielä Tylypahkalaisia, ja seuraavaan kappaleeseen oli aimo harppaus katkeransuloisista suudelmista - väliin jäi paljon tyhjää tilaa. Toisaalta ymmärrän, että tämä oli kerrottu Remuksen näkökulmasta, eikä siihen välttämättä haluttu sisällyttää liikaa James/Siriusta, mutta itse olisin kokenut tarinan sisällön ehkä vieläkin ehjempänä, jos Jamesin ja Siriuksen suhteen kehityksestä tai kehityksettömyydestä oltaisiin kerrottu enemmän - nyt se tuntui jäävän loppukappaleessa sivuun, vaikka maistuikin kitkeränä katkeruutena taustalla. Tämä on kuitenkin vain ehdottelua, joka tuli mieleen pohtiessani tarinan rakennetta, koska tämä toimi hyvin myös tällaisenaan.

Lainaus
Takki oli jäänyt matkalaukun pohjalle, josta minä sen kaivoin esiin ja ojensin tummatukkaiselle pojalle hänen tultua sisälle.
Tästä lauseesta pidin paljon - se maalasi poikien persoonallisuudet esiin vain muutamalla sanalla. "Tultua" tosin ehkä toimisi paremmin, jos siihen vaihtaisi "tultuaan".

Aaaa, olen samaa mieltä kuin Eulalia siitä, että käyttämäsi kieli on hentoa ja että siinä ikään kuin käsitellään jotain helposti särkyvää. Komppaan siis häntä, kieli ja kuvailu oli ikään kuin kevyttä, ei liikaa sanojen venyttelyä ja kääntelyä ja sorkkimista (johon itse sorrun aina uudestaan!), vaan hentoa, ja se sopi hyvin tähän, vaikka omalla tavallaan raskasta olikin. En tiedä, saitko ajatuksen päästä kiinni, mutta no, pidin tyylistä, jolla kirjoitit ja joka sopi tähän erinomaisesti.

Remuksen pettymykset ja toiveikkuus välittyivät kauniilla tavalla tekstistä. Katkeraa, katkeraa, suloista.

Ja otsikko oli erittäin osuva, kuvasi hyvin Remuksen tuntemuksia. Kaikesta, kaikesta kurjuudesta, vihasta, surusta huolimatta hän meni epäröimättä Siriuksen luokse (ja pidin muuten siitäkin, että olit kutonut tähän sekaan AV:n kohtauksen, sopi hyvin lopetukseksi).

Kiitos tästä maukkaasta iltapalasta, tämän tekstin perusteella minun pitää tutkiskella, josko sinulta löytyisi lisää Sirius/Remusta.
get ready to ignite

Lunella

  • ***
  • Viestejä: 703
Vs: Kaikesta huolimatta
« Vastaus #3 : 14.02.2011 17:42:53 »
Eulalia, kiitos kommentista ja oon ihan otettu jos melkein sai kyyneliin, koska on vaan niin hienoa jos omat tekstit herättää tunteita. :3

foxtrot, heh odotin eilen illalla kommenttiasi ihan kauhuissani, koska oon lukenut sun tekstejä jotka on ihan älyhyviä ja ajattelin että tämä on ihan surkea ja vaikka mitä. :'D Olin niin iloinen, jos tykkäsit tästä ficistä, ja iso kiitos kommentistakin! Piristi iltaani ihan mielettömästi. <3


Life is an illusion.