Kirjoittaja Aihe: Voihan fletkumato!, S  (Luettu 4691 kertaa)

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Voihan fletkumato!, S
« : 10.02.2011 22:10:26 »
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Genre: WTF, Drama, Huumori, Angst… riippuu raapaleesta
Pari/hahmot: fletkumadot, on myös vieraileva/vierailevia tähtiä
Yleinen disclaimer: En onneksenne omista Pottereita.

A/N: Eli siis jokainen raapale/ficlet osallistuu Fanfiction 10 vol. III – haasteeseen, jossa aiheeni on fletkumadot. Ja kaikki alkoi koska huomasin tällaisen viestin Sophiellalta: ”--Jokainenhan kirjoittaa omaansa eikä muiden pussiin, ja jos saa kymmenen raapaletta fletkumadoista valmiiksi niin voi osallistua uudestaan Oljo/Vauhkomielellä.--”

Tarviiko muuta sanoa? ^^ Paitsi, että raapaleiden nimeni ovat kaikkea muuta kuin kekseliäitä... Osa raapaleista saattaa liittyä toisiinsa, osa ei. Se nähdään sitten. Kommentit, järkevät ja vähemmän järkevät olisivat erittäin toivottuja  ;)


**

Ikäraja: S
Genre: General
Haasteet: FF 10 vol. 3 & Ficlet 300 (Harmaa), Kerää kaikki hahmot (Fred Weasley)

Vastenmielinen potilas

Fred katsoi inhon vallassa lähes 20-senttistä matoa, joka oli tavallisen ruskean sijaan vastenmielisen harmaanlaikukas. Hän tökki iljettävän vihertävään limaan peittyneitä salaatinlehtiä tikulla lähemmäs madon toista päätä. Se saattoi olla oikea pää, vaikka poika ei juurikaan välittänyt asiasta.

Koko luokka oli ollut kauhuissaan, kun Hagrid oli sanonut, että he hoitaisivat sairaita fletkumatoja sillä tunnilla. Jos harmaantuneet madot eivät saisi väriään takaisin, ne kuolisivat. Luokallinen vastentahtoisia oppilaita huokaisi yhteen ääneen ja hakivat oman astiallisensa matoja.

Tarkkailtuaan tympeitä otuksia hetken, Fred vilkaisi kaksoisveljeensä ja virnisti. Hän kaivoi taikasauvansa laukustaan ja kuiskasi yksinkertaisen loitsun. George kurkisti hänen astiaansa ja pojan kasvoille kohosi identtinen virne hänen kaivaessa myös taikasauvansa esille.

Tunnin loputtua kaksoset laittoivat kannet suojaamaan heidän ”hoitamiaan” matoja ja suunnistivat takaisin linnaan leveästi virnuillen.


**

« Viimeksi muokattu: 21.05.2015 06:44:13 kirjoittanut zougati »
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Voihan fletkumato!
« Vastaus #1 : 13.02.2011 20:49:46 »
Ikäraja: S
Genre: Huumori?
Haasteet: Kerää kaikki hahmot (Seamus Finnigan), FF 10 vol. 3 & Ficlet 300 (Yllätys)

Kirjava ruukullinen matoja


Seamus tuijotti tyrmistyneenä riistanvartijaa kuulleessaan, mitä he tekisivät tunnilla.

”Miksi ihmeessä me haluaisimme hoitaa tylsiä matoja? Kun isäni kuulee tästä…” Malfoyn kysyi kovaan ääneen eikä koskenutkaan purkkiinsa. Seamus oli samaa mieltä vaalean luihuisen kanssa mutta piti visusti suunsa kiinni. Sen sijaan hän noudatti muutamien rohkelikkojen mallia ja otti kannen astiansa päältä.

Hän näki fletkumadot… ja kaivoi oppikirjansa salamannopeasti esille. Siellä sanottiin matojen olevan normaalisti ruskeita. Ei pinkkejä, sinisiä, punaisia, täplikkäitä, raidoitettuja tai rohkelikon tunnuksin koristeltuja.

”Dean, näetkö saman kuin minä?” Seamus kuiskasi osoittaen matoa, jolla oli Malfoyn naama ja suomuisen näköinen nahka, jossa luki punaisilla kirjaimilla ”Luihuinen haisee”.

Toinen poika katsoi matoa hetken ja purskahti nauruun. Sitten hän osoitti toista matoa, jolla oli Kalkaroksen nenän pienempi kopio ja liemimestarin kasvot. He vilkaisivat toisiinsa ja virnistivät samanaikaisesti.

”Oi, katso, tuolla on meidän huispausjoukkue!” Seamus osoitti matoa, jonka nahkaan oli loitsittu seitsemän punakaapuista luudilla lentävää hahmoa.

Koska osa madoista oli yhä piilossa salaatinlehtien alla, he tökkivät kepeillä nahistuneita palasia tieltään innostuneina kuin pikkulapset saatuaan uuden lelun.


**
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Voihan fletkumato!
« Vastaus #2 : 19.02.2011 22:16:30 »
EpikFeil: En voi käsittää mitä tarkoitat erikoisella  ;D  Totta, oppitunneista kirjoitetaan liian vähän, tosin en itsekään paranna Finiä hirveästi. Tässä seuraavassa on vielä oppitunnista, mutta sitten tulee kaikkea randomia ja outoa lisää  :D

Kiitos kommentistasi, pelkäsin jo, ettei kukaan uskaltaudu lukemaan näitä raapaleita. Eli on ihan kiva kuulla, että pidit ja samoistuit hahmoihin. Toivottavasti pystyn pitämään lipun korkealla.

Kun mä saan  Oljo/Vauhkomielen valmiiksi, mä omistan sen sulle  ;)


Ikäraja: S
Genre: Drama
Haasteet: Kerää kaikki hahmot (Pansy Parkinsson), FF 10 vol. 3 & Ficlet 300 (Numero)

Samankaltaisuutta?


Kuinka yksi arvosana saattoi riippua siitä, kuinka hyvin hoiti fletkumatoja? Pansy mulkaisi omaa matoaan, joka liikahti laiskasti astiassaan. Hän oli nimennyt madon salaa mielessään Grangeriksi, koska se oli suunnilleen yhtä viehättävä kuin tyttökin.

”Granger” oli pieni ja avuton mato, jonka Pansy oli päättänyt tappaa ennen kuin koe olisi ohi. Hän voisi ”vahingossa” liiskata sen, tosin hukuttaminen kuulosti yhtä houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Hän ei edes välittänyt Taikaeläintenhoidon arvosanastaan eikä fletkumatoa voinut edes pitää taikaolentona. Se ei ollut ylväs kuten yksisarvinen, vaarallinen kuten lohikäärme, eikä mielenkiintoinen kuten hevoskotka tai thestraali. Tuota viimeistä hän ei ikinä sanoisi ääneen.

Hän katsoi surkeaa matoa uudestaan ja vilkaisi sitten vaivihkaa vihaamaansa tyttöä. Tämä tökkäsi salaatinlehden lähemmäs omaa matoaan. Hetkeksi Pansy jäi katselemaan tytön keskittynyttä ilmettä. Olisihan se pitänyt arvata, että Granger halusi saada täydet pisteet kokeesta ja hoiti fletkumatoaan.

Granger pyyhkäisi fletkumadonvärisiä hiuksiaan pois kasvoiltaan ja Pansy laski katseensa matoon. Kuinka oli mahdollista, että hän vihasi matoa nyt vieläkin enemmän? Samaa sävyä Grangerin hiusten kanssa…

Madosta oli ehdottomasti päästävä eroon, sillä Pansy ei halunnut nähdä mitään, mikä muistutti häntä kuraverisestä.

**
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Voihan fletkumato!
« Vastaus #3 : 19.02.2011 23:51:08 »
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Genre: Drama, Angst
Haasteet: FF 10 vol. 3 (Taivas) ja Ficlet 300

Luonnonlaki

Nuoret fletkumadot opetettiin pelkäämään ja kunnioittamaan taivasta, tuota suurta ja aavaa vaarojen merta. Kun taivas oli täynnä sateisia pilviä, madot piiloutuivat lehtien alle ja katsoivat, kuinka heidän sukulaisensa kastemadot tulivat esiin maan alta. Raikas sade kasteli maan pinnalla elävät madot ja taikoi ihmeellisiä vesipisaroita ruohikolle.

Taivaan ollessa kirkas, ja auringon porottaessa armottomasti fletkumadot pyrkivät suojautumaan kuumuudelta, joka korvensi niiden ohutta nahkaa. Silloin ne toivoivat, että ne voisivat kaivautua serkkujensa tavoin maan alle, mutta kova maa rikkoisi vain niiden nahan.

Taivaalla oli myös suuri vaara, linnut, jotka syöksyivät alas ja harvensivat maassa leudossa auringonpaisteessa rentoutuvia matoja. Kun varjo ilmestyi auringon eteen, fletkumadot tiesivät, että taivas vaati veronsa. Ne tiesivät, että ne eivät voisi sille mitään.

Madot tunsivat karun totuuden nahoissaan päivittäin. Sade, tuuli ja polttava aurinko muistuttivat jatkuvasti, että ne olivat luonnonvoimien armoilla. Heikot olivat vahvempien uhreja ja fletkumadot kuuluivat heikkojen joukkoon.

Se oli luonnonlaki.

**
« Viimeksi muokattu: 21.05.2015 06:33:56 kirjoittanut zougati »
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Voihan fletkumato!
« Vastaus #4 : 20.02.2011 16:25:29 »
EpikFeil: Hauska kuulla, että kolmas nauratti, se oli tarkoituskin. Kukapa nyt voisi vastustaa thestraaleja tai hevoskotkia? Ja luulen, että tämä seuraavakin herättää jotain tunteita, koska mafoilla ei tosiaankaan ole helppo elämä  :(



Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Genre: Drama?
Haasteet: FF 10 vol. 3 (Sirpale), Kerää kaikki hahmot (Hiinokka), Ficlet 300

Sirpaleita ja kasvintaimia

Hiinokka tonki multaa ja kasvintaimia ruukunsirpaleiden osuessa inhottavasti sen nokkaan. Hevoskotka oli katsellut kiinnostuneena, kuinka joukko keskenkasvuisia ihmisiä oli käynyt rikkomassa sen omistajan fletkumatopesän.

Hevoskotka asteli mullan ja ruukunsirpaleiden keskellä etsien pakenevia herkkupaloja. Sillä fletkumadot, kasvatettuja tai eivät, olivat harvinaista herkkua ja hevoskotka tarttui jokaiseen tilaisuuteen saada näitä lieroja nokkaansa.

Lemmikkihevoskotka oli pahoillaan ruukun puolesta, se oli nähnyt, kuinka isäntä oli huolehtinut siitä. Se ei kuitenkaan osannut yhdistää mielessään ateriaansa ja ruukkua.

Madot yrittivät paeta lehtien suojiin, mutta ne, joita hevoskotkan terävä nokka ei tavoittanut, joutuivat kynsien ja kavioiden uhreiksi. Hiinokka ei ymmärtänyt, miksi sen omistaja riensi mökistään huitoen, ja hätisti sen pois ruukunjäännösten luota. Se kuitenkin pahoitti mielensä, koska sen omistaja oli surullinen ja tökkäsi miestä lohduttavasti nokallaan.

Kultaiset silmät viestittivät, että Hiinokka oli pahoillaan, vaikka ei tiennyt miksi. Se noukki maasta herkullisen fletkumadon ja ojensi sen omistajalleen, jotta tämä piristyisi.

Olen pahoillani, kultaiset silmät sanoivat ja mies taputti sen nokkaa.

”Kiitos, Nokkis”, omistaja sanoi ja silitti Hiinokan sulavalinjaista kaulaa katsellessaan surullisesti, kuinka fletkumadot koettivat liikkua mullan seassa. Karkea maa-aines repi niiden nahkaan juomuja, madot kiemurtelivat tuskasta.

Hiinokka painautui lähemmäs omistajaansa toivoen, että tämä piristyisi. Se tiesi karun totuuden.

Mitään ei ollut tehtävissä.

**
« Viimeksi muokattu: 21.05.2015 06:37:04 kirjoittanut zougati »
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Voihan fletkumato!
« Vastaus #5 : 20.02.2011 16:32:13 »
Ikäraja: S
Genre: WTF dramaa
Haasteet: FF 10 vol. 3 (Hämärä) & Ficlet 300

A/N: En muista missä olen kuullut sanan fletkumatoninja mutta creditit sille, joka on sen joskus maininnut.

Fletkumatoninjan legenda


Fletkumatoninja oli tunnettu sankari fletkumatojen keskuudessa. Hän liikkui maan pinnalla hämärän laskeuduttua nopeasti kuin etana pelastaen pimeään eksyneitä pikkumatoja. Ninjan elämänvaiheista oli tuhansia tarinoita, joita kerrottiin ahkerasti fletkumatosukupolvelta toiselle.

Tietenkin tarinat muuttuivat ja koska fletkumadon elinikä ei ollut kovin pitkä, isöäitifletkumato oli kuullut täysin erilaisia tarinoita kuin lapsenlapsensa. Kuitenkin kaikissa tarinoissa oli samoja piirteitä; kukaan tai mikään ei pysäyttänyt fletkumatoninjaa. Hän taisteli niin varpusia kuin kotkiakin vastaan voittaen ne kaikki. Haastoi maan pinnalle nousevat myyrät karkottaen ne takaisin mullan pimeyteen ja suojeli fletkumatoja uhkaavilta luonnonvoimilta.

Niin nuoret kuin vanhatkin madot uskoivat tähän ja viettivät melko turvallista elämää. Nuorisofletkumadot ihailivat ninjaa ja vannoivat tulevansa samanlaisiksi. He koettivat voimiaan etanoita vastaan ja terrorisoivat kastematoserkkujaan silloin kun sade ajoi lierot maan pinnalle.

Koska elämä nurmiviidakon keskellä oli vaarallista, tarinat piristivät matokansaa. Fletkumatoninja oli heidän jumalansa, pelastajansa. Kuolemattomat tarinat ja hymnit kahisivat kuunvalon valaisemassa ruohikossa nuorten matojen kuunnellessa vanhemman madon tarinaa.

Päivät olivat tylsiä ja täynnä vaaroja. Illat ja yöt olivat legendojen, unelmien ja haavekuvien aikaa. Fletkumatoninjan aikaa.

**
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 6 234
Vs: Voihan fletkumato!
« Vastaus #6 : 11.03.2011 00:17:36 »
Okei... :D  Huumorilta tuntuu itsessään jo sekin, että nämä kaikki kertovat tavalla tai toisella fletkumadoista. Kun lukee sanan "mato" tarpeeksi monta kertaa, se alkaa jo itsessään naurattaa... (ai miten niin olen outo? XD)
Kaksi ensimmäistä (varsinkin jälkimmäinen) sai minut hytkymään tuolilla, erittäin hauskat kaksoset ja madot nenineen kaikkineen, ja sitten vielä Seamusin ja Deanin käytös ;D. Jotenkin ihanan hyväntuulisia molemmat raapaleet. (oliko se Azkabanin vangissa vai missä, kun ne hoitivat fletkumatoja...? Menee niin uusintalukuun).

Pansy oli myös hauska mietintöineen, tosin ensimmäistä kertaa häiritsi oma parittamisvimma, kun tuossakin yritin kovasti nähdä Pansy/Hermionea (ei onnistunut :'D). Mikä taas kertoo siitä, että Pansy oli hienosti erittäin IC ja jotenkin huvitti kauheasti sen ajatusmaailma, sellaista koulukiusaajamaista kekseliäisyyttä selkeästi havaittavissa.
Lainaus
”Granger” oli pieni ja avuton mato, jonka Pansy oli päättänyt tappaa ennen kuin koe olisi ohi.
Nauratti pahasti.

Jostain syystä tuo Luonnonlaki pisti naurattamaan armottomasti, taisi olla aihe, joka huvitti. On se niin vaikeaa tuo fletkumadon elämä :'D (ja ei toisella kerralla enää naurattanut, se taisi olla ekalla kerralla se mato-sanan toisto ja koko idea, joka repsautti).
Hiinokka oli "omassa" raapaleessaan kauhean symppis ja älykkään oloinen, vaikkakin kuitenkin selkeästi eläin. Melkein pääsi parit aww-äännähdykset sitä lukiessa.

Ninjamato... olen vähän sanaton. Ehkä meni liikaa matojen elämäntarinoinnin puolelle, että olisi ihan kunnolla naurattanut, mutta "nopeasti kuin etana" ja muutama muu yksityiskohta olivat hienoja oivalluksia/hauskoja mausteita. Tai sitten kello ei ole vielä tarpeeksi paljon, että kaikki naurattaisi :D

~Violet kiittää

I am enough.
.

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 690
  • ... and yet i smile.
Vs: Voihan fletkumato!
« Vastaus #7 : 11.03.2011 01:18:19 »
Ei jestas, että repeilin tääällä aina välillä!

Ja tuo ninja oli ihan paras ja pelottava, tai ainakin musta olis pelottavaa jos joku ihmee fletkumato tulis kadulla vastaa ''Hii jaa zuu vuu jii haa joooiuh vaa!!'' en tiedä teistä, mutt minusta se olis pelottavaa:)

Mutta siis tykkäsin nuista angsti ja draama kohdistakin, äh, tykkäsin näistä kaikista

Vähä oli hauksaa lukee fletkumadoista :)
En keksi mitään sanottavaa

kiitäen ja kumartaen kirjoittajalle ja fletkumatoninjalle,
Natural
« Viimeksi muokattu: 29.03.2011 22:20:14 kirjoittanut Natural »


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Voihan fletkumato!
« Vastaus #8 : 17.05.2011 22:13:56 »
Violet Baudelaire:  Mukava kuulla, että pidit ekoista, koska niitä oli kiva kirjoittaa. Olen vakavasti sitä mieltä, että FF10 aiheeni ei ole lainkaan humoristinen... eiku mitä  ;D Mutta siis, mukava kuulla, että olen onnistunut kohtalaisen hyvin suuressa osassa ja etenkin tuon Hiinokan kanssa oli vähän tappelua.
Ninjamadosta tulee vielä lisää, vähän päättömämpäää juttua. Toivottavasti seuraavalla kertaa pääsen huumoriin asti.

Natural: Mukava kuulla, että pidit. Voin luvata vähän lisää ninjaa, mutta ei vielä tässä :)

***

Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Genre: WTF drama
Haasteet: FF 10 vol. 3 (Heijastus), Kerää kaikki hahmot (Vincent Grabbe), Vuosi raapalehtien III & flawlessin haaste-ehdotus

Varoitukset: Kalastusta (eli siis kyseenalaista eläinrääkkäystä aiheeni huomioon ottaen)
A/N: En kyllä ole enää varma, voiko tämän tökätä K-7 rajan alle… Toivottavasti… Mutta pyytelin haastekampanjasta ideoita fletkumadoista ja sain kivan idean. ( x asiaa, joita fletkumadoilla voi tehdä)


Koukuttava heijastus ja muita urotekoja


”Luuleksä et fletkumadoilla on taivas?” Grabbe kysyi Goylelta kaivaessaan tökkösormillaan yhden kiemurtelevan fletkumadon pienestä muovipurkista. Hän katseli, kuinka ruskea liero kiemurteli ongenkoukun lähestyessä uhkaavasti sen toista päätä.

”Häh?” Goyle kysyi katsoen ensin matoa ja osoitti sitten sormellaan sinistä taivasta. ”Tuollahan se on…”

”Ei vaan ku mä tökkään tän madon tohon koukkuun ja roikotan sitä tossa veden päällä”, Grabbe havainnollisti lausettaan, ja pojat katselivat, kuinka mato kiemurteli koukussa kauhuissaan.

”Jaa…?” Goyle tuijotti peilikuvaa vedestä hölmistyneenä.

”Ja nyt, kun mä upotan sen veteen…”

”Joo?” Goyle alkoi käydä jo kärsimättömäksi.

”Me saadaan kalaa”, toinen luihuispoika mörähti tyytyväisenä omaan päättelyynsä.

”Nyt puhut mun kieltä!”


**

Grabbe vihasi kokeita. Hän ei ymmärtänyt, miksi niitä piti pitää, sillä puolet asioista, joita koulussa opetettiin, oli turhia. Toinen puoli oli Taikaeläinten hoitoa ja Ennustusta, eli silkkaa soopaa. Hän oli varma, että voisi käyttää kolme tuntia paremminkin, (esimerkiksi syömällä) kuin istumalla fletkumatojen edessä ja katsella kuinka ne ahtoivat ahneisiin masuihinsa salaattia. Grabbe oli jo todennut, että madot imivät salaatin nahkansa läpi, koska suita niillä ei taatusti ollut.

Yksikin harvinaisen venyvä yksilö oli yhtenäinen rinkula, kuin o-kirjain. Se muistutti erittäin ruskettunutta donitsia, sellaista, joka oli ollut vähän liian pitkään donitsipuussa kasvamassa. Viereinen liero oli kuin suolatikku, suora ja ohut.

”Oi?”Goyle kuiskasi melko äänekkäästi viereiseltä paikalta.

”Täh?”

”Miks sä oot kirjottanu ’oi’ fletkumadoilla?”

”Mä mitään…” Grabbe mulkaisi matoja, ja avasi suunsa sanoakseen jotain, kun parempi idea muotoutui hänen mielessään.

”Lainaa paria matoa”, hän murahti Goylelle, joka mulkoili omaa salaatinkeräänsä nälkäisesti. Hän ojensi kourallisen lieroja toverilleen ja varasti sitten salaatinkerästä palan.

Grabbe puuhasteli lierojen parissa, eikä huomannut, että Goyle vie myös hänen salaattikeränsä ja etsi sitten katseellaan seuraavaa uhria. Yksi rohkelikkotyttö, jonka nimeä poika ei sattunut muistamaan, näytti pelokkaalta.

Tunnin lopuksi yhdellä pulpetilla oli kasa salaatinkantoja ja muutama hujan hajan levinnyt fletkumato.  Viereisellä pöydällä luki paksuin, varovaisesti liikahtelevin kirjaimin yksi lyhyt sana.

 LOL

**

Grabbe ei vihannut ennustamista. Tunneilla ei tarvinnut tehdä mitään, ja hän saattoi nukkua niillä. Punurmio kuitenkin keskittyi keksimään uusia ennusmerkkejä Potan päänmenoksi. Eivät ne koskaan toteutuneet, mutta ei se ollut Grabben ongelma.

Sen sijaan hänen ongelmansa oli kasa fletkumatoja, jotka Malfoy oli tunkenut hänelle ennen tunnin alkua ja käskenyt tunkemaan jonnekin. Grabbe oli ratkaissut ongelman nopeasti ja läjäyttänyt ne professorin kristallipallon päälle, kun hän oli hakenut teetä itselleen.

Nyt madot muodostivat ruskean kuoren suuren kristallipallon päälle, mutta Punurmio oli liian kiinnostunut Potan kupissa olevasta Kalmakoirasta, jotta tämä olisi huomannut tapahtuneen.

Grabbe saattoi juoda teensä rauhassa ja kaataa lehdenpalat viereiselle tuolille.


***
« Viimeksi muokattu: 21.05.2015 06:42:59 kirjoittanut zougati »
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 690
  • ... and yet i smile.
Vs: Voihan fletkumato!
« Vastaus #9 : 17.05.2011 22:26:29 »
Hei jee jatkoa!

Kivaa lukea taas fletkumadoista.
Hauska pätkä oli... Grabbe ja Goyle on hauskoja ku ne sönköttää jotai omaa kieltään tai jotain :P
Tykkäsin paljon!

Anteeksi muuta en saa kun väsyttää.

Kiittäen,
Natural


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Voihan fletkumato!, max K7
« Vastaus #10 : 17.08.2011 22:26:56 »
Natural: Kiitos kun jaksoit kommentoida, vaikka näiden jatkojen kanssa menee aina ikuisuus. Grabbe ja Goyle ovat vähän... no, vaikeita, koska en tiedä, kuinka idiootteja he oikeasti ovat. Mutta, hyvä kuulla, että tyksit.  :D

Ikäraja: S
Genre: WTF?Huumori, seikkailu
Haasteet: FF 10 vol. 3 (Kuoppa) & Vuosi raapalehtien vol. 3

A/N: Olkaa hyvä, mielikuvituksettomalla otsikolla varustettua seikkailua. Ai joo, sadas raapale mun raapalevuodessa!

Fletkumatoninjan seikkailut, osa 1

Fletkumatoninja tarkkaili edessään avautuvaa jyrkännettä rauhallisesti. Hän oli kohdannut uteliaan päästäisenpoikasen ja selvinnyt, joten yksi jyrkkä lasku ja nousu eivät tuntuneet missään. Sen nahka oli kovettunut monissa seikkailuissa, eivätkä pikkukivet tuntuneet missään.

Alas oli helppo päästä, mutta maa valui kiivetessä sen ruskean nahan alta. Yksi pikkukivi synnytty hiekkavyöryn, joka piiskasi ninjan nahkaa, kun se takertui heikkoon juureen ja kiertyi sen ympärille epätoivoisesti. Kuopan laki oli enää vajaan kymmenen senttimetrin päässä, eikä ninja halunnut kiivetä vaarallista mäkeä uudestaan.

Kun hiekkavyöry oli vihdoin ohi, se suoristautui helpottuneena ja jatkoi matkaansa sinitaivaan alla. Hiekan voisi pudistella, kun se pääsisi turvallisesti ylös tasaiselle maalle.

***
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 690
  • ... and yet i smile.
Vs: Voihan fletkumato!, max K7
« Vastaus #11 : 17.08.2011 22:32:08 »
Jee jatkoa!! ;D

Hihi, ninjafletkumato on paras!
Jee, se pääsi kuopasta pois! :D

Tykkään tuosta kuvailusta. En huomannut virheitä ja teksti oli sujuvaa. Odotan innolla jatkoa.

Sori, en osaa kommentoida raapaleita :(

kiittäen ja kumartaen,
Natural


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo