Title: Suklaasuu
Author: yuuri
Raiting: S-7
Pairing: RW/DM
Genre: Fluff,romance, lievä angst..
Summary: -Sinä teet vain asioista niin tavattoman vaikeita. Rakkauden antaminen ja sen takaisin saaminen tasa-arvoisena on kaunista ja et menetä mitään, vaikka hän ei vastaisisikaan tunteisiisi. Jopa yksipuolinen rakkaus on vahvaa.
A/N: Tämä on siis ficci/One-shot, jolla osallistun Ystävänpäivä-haaste III:een. Toivottavasti lukijat nautitte ja kerrotte mielipiteenne tästä hunajaisesta ficistä
Yritän tunkea tähän mahdollisimman vähän cliché:itä, mutta se voi olla hyvin vaikeaa kun on potterff:stä kyse... ^^ Mutta niin: Nauttikaa!
************
************
Draco Malfoy käveli edestakaisin rohkelikkojen tuvan sisäänpääsyn edessä. Poika haroi vaaleita hiuksiaan epätoivoisena ja puristi kädessään olevaa kauniisti koristeltua suklaapussia. Lihava leidi seurasi luihuispojan tekemisiä kulma koholla ja shamppanjalasi kädessään.
-AARGH! Draco säikähti omaa turhautuneen kuuloista huudahdustaan ja vilkaisi taulun Lihavaa leidiä kulmiensa alta.
-Etkö voisi hieman avittaa? Poika kysyi, mutta sai vastauksesi tomeran päänpudistuksen ja kannustavan hihityksen. Draco murahti, istuutui lattialle ja laski suklaapussin varovasti viereensä.
-En ymmärrä kyllä yhtään mikä tässä on niin vaikeaa herra Malfoy, lihava leidi totesi ja siemaisi shampanjaa. Draco nosti katseensa naiseen ja murahti.
-Miten olisi, että kaikki?! Rohkelikot varmasti nauravat minulle ja en kyllä voi heitä siitä soimata. Mikäli selviän siitä hengissä niin todennäköisesti Weasley tappaa minut omin käsin. Puhumattakaan huomisesta, jolloin koko koulu tietää ja tavalla tai toisella isäni saa tietää ja kas olen yksi pieni vaivainen häpeäpilkku velhomaailmassa, Draco mutisi ja puristi kätensä nyrkkiin. Lihava leidi naurahti.
-Sinä teet vain asioista niin tavattoman vaikeita. Rakkauden antaminen ja sen takaisin saaminen tasa-arvoisena on kaunista ja et menetä mitään, vaikka hän ei vastaisisikaan tunteisiisi. Jopa yksipuolinen rakkaus on vahvaa, leidi vastasi ja kulautti loput kuplivasta juomastaan suuhunsa. Draco huokaisi.
-Tuo on nyt selvästi jotain rohkelikkopuhetta. Minä teen tämän siksi, että en halua sen olevan yksipuolista, mutta pelkään pahoin sen olevan. Nöyryytystäni lieventämään valitsin siksi juuri tämän päivän - voinpahan aina sanoa, että joku sujautti lemmenlientä kurpitsamehuuni. Se on hyvin tavallista ystävänpäivänä, Draco vastasi Leidille, mutta lähinnä rauhoitteli itseään.
- Jos todellakin ajattelit tehdä tämän vielä ystävänpäivänä niin sinulla on enää puoli tuntia aikaa, lihava leidi vastasi. Draco huokaisi ja nousi ylös lattialta.
-Hyvä on. Teen sen, mutta vain siksi, että olen Malfoy ja me pidämme kaikki lupaukset. Jopa ne jotka olemme tehneet itsellemme, Draco totesi ja kaivoi paperi lapun housujensa taskusta. Poika avasi rypistyneen paperin ja veti syvään henkeä -
-Suklaasuu, Draco sanoi. Lihava leidi naurahti.
-Toivottavasti on, Taulu siirtyi oviaukon edestä ja Draco pääsi kömpimään ensimmäistä kertaa elämässään rohkelikkojen tupaan.
*
Taului siirtyi paikoilleen ja Draco jäi hämärään hetkeksi. Poika keräsi itseään hetken ja huokaistuaan alistuneesti Draco käveli keskelle oleskeluhuonetta. Suurin osa seitsemäs- ja kuudesluokkalaisista rohkelikosita oli vielä hereillä tekemässä kuka mitäkin. Kaikkien tajutessa Draco Malfoyn seisovan keskellä huonetta, jokainen lopetti senhetkisen tehtävänsä ja tuijotti vaaleaa luihuista kysyvinä.
Draco huokaisi hiljaa, mutta ryhdistäytyi nopeasti. Muutaman sekunnin etsittyään Draco paikallisti tutun kolmikon ja suuntasi heidän luokseen. Harry Potter ja Hermione Granger istuivat punaisella sohvalla vierekkäin. Pojan käsi oli kiertynyt ruskeatukkaisen tytön olalle rennosti, mutta omistavasti. Draco tuhahti. Kaksikko sopi hyvin yhteen. Hiuslaatu oli ainakin sama.
En tullut tänne tuijottamaan Grangerin ja Potterin hiuksia... Draco käänsi katseensa oranssitukkaiseen poikaan, joka istui sohvalla poikittain piirustuslehtiö ja sulkakynä kädessään.
Kuolen. Draco hymähti.
-Weasley, Draco sanoi kylmällä äänellä. Ron nosti katseensa lehtiöstä kohti vaaleaa poikaa. Myös Ronin ystävät kääntyivät katsomaan luihuista. Draco yskähti ja yritti muistuttaa itselleen ystävällisen äänen käytöstä. Draco yritti muodostaa hymyn huulilleen, mutta se jäi melko vaisuksi.
-Malfoy, Ron totesi ja jäi odottamaan mitä toisella oli sanottavaa. Draco mietti hetken sanojaan, mutta totesi, että suora toiminta olisi parempi. Draco tökkäisi suklaapussin Ronin käteen ja kumartui suutelemaan poikaa poskelle.
-Ole hyvä! M...Rak..Sin.. Niine hyvineen Draco kääntyi ja lähestulkoon juoksi ulos rohkelikkojen tuvasta.
*
Vasta ollessaan omasta mielestään tarpeeksi kaukana kaikesta mikä liittyi rohkelikkoihin, Draco pysähtyi tasaamaan hengitystään.
-En kuollut. Ainoa hyvä asia, Draco mutisi ja nojautui kylmää kiviseinää vasten. Poika huokaisi ja heitti hyvästit maineelleen, jota ei enää seuraavana aamuna olisi. Rohkelikot nauroivat varmaan tälläkin hetkellä itsensä puolikuolleiksi. Draco huokaisi toistamiseen ja valui seinää pitkin linnan lattialle. Ei maailman paras istumapaikka, mutta Dracon jalat eivät kantaneet enää. Poikaa oli jännittänyt enemmän kuin oli itse uskonutkaan ja vain sen takia, että teki itsestään naurunalaisen. Draco painoi päänsä käsiinsä.
Parempi vain tehdä se testamentti...Draco ei ollut varma kauanko oli istunut paikoillaan, mutta havahtui tuntiessaan jonkun koskettavan itseään. Draco nosti päätään, ja vaikka ei nähnyt mitään hämärän vuoksi, hän tunsi silti kosketuksen selvänä kasvoillaan. Luihuinen avasi suunsa, mutta ei ehtinyt sanoa mitään tuntiessaan hieman rohtuneet huulet omillaan. Draco ei vastannut suudelmaan vaan vetäytyi pois.
-Mitä hii-?!
-Naama umpeen, Malfoy, Karhea ääni kuiskasi ja sen omistaja veti Dracon uuteen suudelmaan, johon vaalea poika vastasi tällä kertaa. Vaikka Draco ei ollut tunnistanut suutelijaa huulien perusteella, oli ääni kertonut sen omistajan.
Suudelma maistui suklaalta.
*************
*************
A/N2: toivottavsti siis piditte ja todellakin oli lyhyt, joten voisi melkein sanoa, etät raapalehan tästä syntyi.
