Kirjoittaja Aihe: Ensimmäistä kertaa [S], S/R - ficlet  (Luettu 4666 kertaa)

R.H.E

  • Rainmaker
  • ***
  • Viestejä: 216
Ensimmäistä kertaa [S], S/R - ficlet
« : 07.02.2011 14:38:53 »
Nimi: Ensimmäistä kertaa
Kirjoittaja: R.H.E
Ikäraja: Sallittu
Paritus: (yksipuolinen) Sirius/Remus
Genre: ficlet, songfic, slash, angst, OTP
Vastuuvapaus: Rowlingin pojat, Antti Tuiskun & teamin lyriikat, "juoni" minun. Ei tule rahaa.
Summary: Miltä minä näytänkään sinun silmiisi?

A/N: Tuotaniinniin... Ei parhaita tekstejäni, mutta lyhkäisyydessään melko uniikki  :D En oikein tiedä mitä muuta sanoa, kuin että tämä on vanhemmanpuoleinen teksti eikä kirjoitettu kovinkaan suuren angstissa.
Osallistuu silti Yhtyeen tuotanto - haasteeseen Antti Tuiskun kappaleella Ensimmäinen kerta, joka ei kuitenkaan kuollakseenkaan halua löytyä YouTubesta  :-\



Ensimmäistä kertaa

”Hei, Remus!”

Kaikki on menetetty samalla hetkellä kun sanat huudetaan ääneen. Sinä et pysähdy, vaikka tiedän sinun kuulevan, et edes hidasta vauhtia. Astelet vain eteenpäin harmaita ja kermanvärisiä käytäviä, kohti kirjastoa, jossa viihdyt paremmin kuin missään muualla. Paremmin kuin minun kanssani? Paljon paremmin kuin työparinani luokkahuoneessa? Sen vaikutelman minulle annat.

”Remus!” minä yritän taas. Etkö sinä huomaa, etten anele Kuutamoa vaan sinua? Sinua, Remus, vain sinua. Käänny, ole niin kiltti.

Luetko sinä ajatuksiani? Pysähdyt hitaasti ja epävarmasti ja käännät kylkesi minua kohti, pyörähdät 90 astetta niin, että näen toisen kultaisen silmäsi alla tumman varjon. Vältät katsekontaktia, niin kuin olet tehnyt jo viikkoja. Mahdanko edes muistaa pupilliesi mustuutta ja ehdottomuutta? Kirin luoksesi hengästyneenä.

”Anna anteeksi”, kuiskaan hiljaa. Olen metrin päässä sinusta, en halua tuppautua liian lähelle.

”Mitä anteeksi antamista minulla on?” En odottanut sinun vastaavan. Sinä sanot repliikkisi viileällä, tyynellä äänellä, mutta minä näen kääntöpuolen. Sinä olet väsynyt, loukattu. Minun toimestani.

Epävarmuus juurruttaa minut paikalleni, vaikka haluaisin kietoa käteni ympärillesi. Miltä minä näytänkään sinun silmiisi? Typerä, uhmakas, hädin tuskin kuudentoista, poika joka saa mitä tahtoo ja kenet tahtoo. Rehvakas idiootti, joka ei kuitenkaan huoli ketään, leikkii vain tulella ja jättää kynttilät pimeään sammumaan.

”Minä… minä petin sinua. Sinut.”

Kyllähän sinä sen tiesit, mutta ilmeestäsi näen, ettet olisi halunnut kuulla uudestaan. Kääntäessäsi päätäsi hiukan katseemme kohtaavat hetkeksi ja minä säikähdän. Silmäsi ovat tyhjät.

”Sinä teit niin kuin oikeaksi näit. En minä aio syyttää ketään siitä, ettei meistä tullut mitään. Rakastamiseen tarvitaan aina kaksi”, sinä sanot ja minä tunnen kylmyyttä, virtaavaa jäätä suonissa ja sydämessä.

Nielaisen. ”Siinä se onkin. Minä rakastan sinua. Ymmärrän sen nyt”, yritän vielä.

Sinä hymyilet surullisesti. ”Ehkä. Mutta minä olen päässyt yli.”

Ja sinä menet ja jätät minut nieleksimään kyyneliä, joita et minun nähteni koskaan itse vuodattanut.


Ensimmäistä kertaa minä kaipaan sinua nyt
Kun olet todella lähtenyt
Ulos ovesta kävellyt
Ja ensimmäistä kertaa minä rakastan sinua tänään
Kun et ole minun enää, ja elät omaa elämää

Minä ihailin ihastumista, minä rakastin rakastumista
Kun midas koskettaa
Kaikki on kultaa ja sen arvo romahtaa
Ihailen sitä kauempaa, ei se muuten ole unelmaa

Ensimmäistä kertaa minä sinua muihin vertaan
Mielessäni sinua kertaan, ensimmäistä kertaa
Näen itseni silmilläsi, kuulen ääneni korvillasi
Sinun sydämelläsi, tunnen mitä tunsit
Minun kanssani
Tunnen ihollasi, oman kylmän itseni

Öinen katu oli autio niin
Silti pysähdyit
Valoihin punaisiin
Sussa asui rauha ja minä tunsin kuinka paljon menetin
Vasta nyt kun menit pois
Tiedän ilman sua en elää tahtois
vain unelmaa osasin rakastaa, sinä olit todempaa

Nyt ensimmäistä kertaa taidan sinua rakastaa
Ensimmäistä kertaa taidan sinua rakastaa
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 13:18:48 kirjoittanut R.H.E »
Love is only beautiful when it bleeds.

Renttu

  • Hooked
  • ***
  • Viestejä: 463
  • ©Haava
Vs: Ensimmäistä kertaa
« Vastaus #1 : 07.02.2011 15:31:23 »
Hmm, oi. Toi biisi valotti aika hyvin tätä tunnelmaa, tai siis ainakin noi lyriikat. Hyvä kun laitoit ne sinne. :)

En siis tosiaan tarkoita, että tämä olisi ollut mitenkään sekava, päinvastoin, kaunista kuvailua, ihana tuollainen lyhyt hetki, joka kuitenkin kertoo niin paljon. Plus että kermanväriset käytävät. <3

Lainaus
Sinä hymyilet surullisesti. ”Ehkä. Mutta minä olen päässyt yli.”
Äh, Remus, just niin varmaan. Tosta tuli tosi hyvin selville se tilanne, ja se kuinka saavuttamattomiin Remus on sitten Siriukselle loppujen lopuks päätynytkään. Tai silleen, on jokseenkin oletettavaa, että tosta erosta ei nyt kauheen kauaa aikaa oo kulunut, mutta Remus sanoo kuitenkin noin, ja noin sanotaan aina sillon kun halutaan vakuuttaa oman itsen lisäksi kaikki muut, vaikka tietää ettei se oo totta. (Johan nyt menee pohdiskeluks.) Tai no, niin mä ainakin teen. :P

Tykkään tosiaan kirjotustyylistäsi, hyvin sujuvaa tekstiä, jonne on ripoteltu sinne tänne semmosia ihania huomion kiinnittäviä yksityiskohtia. Nams. <3 Paljon kiitoksia tästä. :)

Headstrong, today I feel headstrong.

banneri by raitis

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 690
  • ... and yet i smile.
Vs: Ensimmäistä kertaa
« Vastaus #2 : 07.02.2011 17:26:53 »
Oi, tää oli ihana.

Minä tykkäsin tästä. Kuvailu oli aivan ihana.

En siis tosiaan tarkoita, että tämä olisi ollut mitenkään sekava, päinvastoin, kaunista kuvailua, ihana tuollainen lyhyt hetki, joka kuitenkin kertoo niin paljon. Plus että kermanväriset käytävät. <3
Samaa mieltä :D
Aivan ihana paritus <3

En oikein keksi sanoja kuvailemaan tätä. Ja tuo rakentava karkas taas.

Mutta kuitenkin kiittäen ja kumartaen lukukokemukselle,
Natural


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

Eulalia

  • Herkkusienijumbo
  • ***
  • Viestejä: 237
Vs: Ensimmäistä kertaa
« Vastaus #3 : 08.02.2011 17:29:35 »
Minäkin tykkäsin kermanvärisistä käytävistä ;)

Ja siis ficci ylipäätään on minusta kiva. Kuvailet kauniisti ja juoni ainakin viimeaikoina lukemiini Sirius/Remuksiin verrattuna on vähän erilaisempi. Vai on Sirre mennyt pettämään, ai ai. Oli siis kyllä ihan angstinsa ansainnut. Remusta kävi sääli, ja tämä herätti kysymyksen siitä, oliko poika päässyt oikeasti yli vai sanoiko vain niin, koska oli loukkaantunut ja tahtoi loukata takaisin. Joka tapauksessa tämä on hyvin kaunis ja tunteita herättävä, pidän käytävästä tapahtumapaikkana kovin paljon.

Eulalia

R.H.E

  • Rainmaker
  • ***
  • Viestejä: 216
Vs: Ensimmäistä kertaa
« Vastaus #4 : 12.02.2011 15:01:34 »
Eikä <3

rentunlupiini, sekavuutta tai sitten liikaa yksinkertaisuutta pelkäsin  :P Ihanaa, ettet saanut kumpaakaan noista vaikutelmista, vaan sen mitä itsekin hain. Hyvä että kerma kävi, alkuperäisessä versiossa sitä ei ollutkaan  :D Joskus hyötyä noista lisäyksistä, millä ei lopulta ole niin hirveästi tehtävää. Kiitos kauniista kommentistasi <3

Natural, kiitos sinullekin <3 Rakentava se tuppaa olemaan katoava luonnonvara, onneksi ilmankin on mahdollista elää  :)

Eulalia, tämä tosiaan on erilaisempi, yleensä laitan itsekin Remuksen antamaan anteeksi. Ei näitä kahta kovin kivaa ole erottaa, joten pidän kliseen elossa  :D Senhän voi päättää itse, mikä poikien välinen tilanne lopulta oli ja mihin se päätyi, ja mitkä olivat osapuolten todelliset ajatukset. Kiitos sinullekin ihanasta kommentista <3
Love is only beautiful when it bleeds.

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 077
    • tumblr
Vs: Ensimmäistä kertaa
« Vastaus #5 : 09.06.2011 20:59:13 »
Oi, tämä oli suloinen. Ei fluffy-tavalla, onneksi, mutta paritus nyt on <3 ja kerronasi kaunista.

Lainaus
”Minä… minä petin sinua. Sinut.”
Pidin kyllä ehdottomasti siitä, miten tässä ei suoraan kerrottu kerrottu sitä, mitä oli tapahtunut. Tuo pieni korjaus vei tämän jälleen takaisin loistavan puolelle (olisin kai itkenyt verta, jos se olisi ollut vain kliseinen "minä petin sinua" - mutta tuo korjaus oli niin jotain siriusmaista ja hänelle sopivaa, ihanan päättäväistä ja ihihi). Muutenkin hyvin sellainne lausahdus, joka pysäytti epätoivoisella rehellisyydellään.

Lainaus
Epävarmuus juurruttaa minut paikalleni, vaikka haluaisin kietoa käteni ympärillesi. Miltä minä näytänkään sinun silmiisi? Typerä, uhmakas, hädin tuskin kuudentoista, poika joka saa mitä tahtoo ja kenet tahtoo. Rehvakas idiootti, joka ei kuitenkaan huoli ketään, leikkii vain tulella ja jättää kynttilät pimeään sammumaan.
Tämä oli ehdottomasti kaunein kappale koko ficistä. Pidän yleensäkin vertauksesta "leikkiä tulella", ja Siriukseen se sopii paremin kuin muihin, todellakin. Lisäksi nuo sinun omat viittauksesi siihen, "jättää kynttilät pimeään sammumaan" ja oiii hitto sulin, Sirius on niin Sirius tässäkin (unohtamatta sitä epätoivoista periksiantamattomuutta, jota hahmossa löytyy aina.)

Jos en jo selkeästi siis osannut sanoa, pidin paljon siitä, miten fic kuitenkin pysyi sellaisella neutraalilla puolella. Liian angstinen on aina liikaa, mikäli se ei ole tarpeeksi hyvin linkitetty ja kauniisti kuvaltu, mutta tämä olikin jotain angstin ja fluffyn väliltä, juuri sopivaa epätoivoista, lopullisuuspelkoista draamaa, Siriusta omana itsenään ja Remustakin, Remusta, joka aina on etsimässä vikaa ja osoittelemassa jotakuta, jotta saa syyn olla vihainen. Tunnelma tässä oli tavallaan kohdallaan; ei vaadittu mitään uppoamista, mutta hetki tässä oli ja hyvin kirjoitettu sellainen. Helposti mukauduttava.

Kiitos tästä kauniista ficistä, pidin. : )
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has