Title: Rakkaus kiiruhtaa haaksirikkoon
Author: sennamiila
Beta: eipä ole ei
Genre: angst, drama, yksipuolinen romance, songfic
Rating: S
Pairing: yksipuolinen Rodolphus/Bellatrix
Disclaimer: Hahmot yhä J.K. Rowlingin omistuksessa. En koskaan (sinusta tuu selviytymään) -kappale kuuluu ihunalle SIG:lle
Quote: Minulla on vaihtoehtoina joko jäädä tai lähteä. Jälkimmäinen kuulostaa kaikesta huolimatta houkuttelevammalta.
Warnings: kielenkäyttö jonkinasteisena
A/N: Inspiraatio tuli taas vaihteeksi tätä kappaletta kuunnellessani. FF50:een sanalla 003. Loppu. Niin ja omistan... tuota noin... aivan ihanille Naturalille ja Beatricelle. Ensimmäisenä mainitun sanoja lainatakseni, toivottavasti tykkäätte
Rakkaus kiiruhtaa haaksirikkoon
Sinä pakotat minut polvilleni
ja saat minut nöyrtymään
Ruoskit minua rakkaudellas
kunnes käyn itkemään
Sä oikuttelet ja teet mitä tahdot
ja varjona seuraan sua
Uskollisena kohtalollein
en voi kuin alistua
Niin se on aina mennyt. Olen ollut turhanpantti vaimolleni. Aina. Joka asiassa. Aivan kuin olisin jokin riippakivi, joka hänen täytyy vain kantaa. Saan aina negatiivista kommenttia kaikesta mitä teen, jos ylipäätänsä teen mitään. Ja siitäkin heti tulee haukkuja. Jos jotain teen, se on väärin. Jos en sitten teekään, olenkin laiska paska. Viime aikoina minua ei ole edes kiinnostanut tehdä mitään, mitä hän käskee.
Tiedän kyllä, että vaimoni ei ole hyvä ihminen. Ei niin kuin vaimon kuuluisi olla. Hän on säälimätön, taipumaton ja temperamenttinen. Perheen pää. Sikäli kun tässä nyt mitään perhettä on. Olemme aina olleet vain kahden, hän ei ole edes halunnut lapsia. Sanonut vaan, ettei hänestä äitiä tule. Minä kyllä olisin voinut haluta, mutta minun mielipidettänihän ei tietenkään ole lainkaan kysytty. Hän tekee päätökset, minä vain nöyristelen ja toteutan hänen tahtonsa kuin mikäkin palvelija, kuin kotitonttu. Mutta minkäs sille mahtaa, sukuunsa kun vaimoni on tullut. Mustien sukuun.
Musta hän todellakin on, henkeen ja vereen. Musta sydämeltään, musta mieleltään. Niin mustasieluista naista en ole koskaan elämäni varrella vielä tavannut. Ja sopii toivoa, etten tapaakaan. Mutta Mustan nimi ei sopinut hänelle, joten mennessään kanssani naimisiin, hänestä tuli Lestrange. Bellatrix Lestrange.
Alkuun Bellatrix oli ihan mukava. Hänen kanssaan oli hyvä keskustella ja hänellä oli erinomaisia mielipiteitä asioista. Mutta kaikki muuttui, kun hän liittyi kuolonsyöjiin. Sen jälkeen vaimoni ei ole juurikaan välittänyt minusta muuten kuin käskyläisenä. Selkeänä hän kyllä ilmaisee ihailunsa pimeän lordia kohtaan. Kuin tämä olisi jokin jumala. Se saa minut nolostumaan, tuntuu Bellatrixin ainoa tämänhetkinen tehtävä olevan minun nolaamiseni.
Bellatrix tekee mitä tahtoo, menee minne haluaa kuuntelematta lainkaan muita. Hän on kuin vikuroiva hevonen. Ainoa, jota Bellatrix kuuntelee ja seuraa orjallisesti on pimeän lordi. Kenenkään muun sanoille ei vaimoni lotkauta korvaansakaan.
Kaikesta huolimatta rakastan Bellatrixia. Näytän sen kyllä hänelle, mutta hän ei välitä, sillä hän ei rakasta minua. Tiedän sen, ja se satuttaa. Hän ei ole tainnut koskaan rakastaakaan minua.
En koskaan sinusta tuu selviytymään
En koskaan sinusta tuu selviytymään
Bellatrix on aina sanonut minun olevan vapaa lähtemään milloin haluan. En kuitenkaan ole koskaan lähtenyt. Miksikö? Koska rakastan häntä. Rakastan häntä niin paljon, ja sattuu kun hän ei rakasta minua. Paremman toivossa olen kuitenkin jäänyt. Jos hän vaikka joskus...
Se kaikki on kuitenkin ollut täysin turhaa. Ei Bellatrix koskaan tule rakastamaan minua. Miksi tulisi, kun ei ole sitä tähänkään asti tehnyt? Vaikka olemme olleet naimisissa jo kauan. Kertaakaan Bellatrix ei ole osoittanut minulle merkkiä rakkaudestaan. Siitä on voinut jo päätellä paljon.
Joskus muistan kysyneeni asiasta Bellatrixilta. Kysyneeni, tahtooko hän enää olla naimisissa kanssani. Silloin hän nauroi minulle. Nauroi julmasti ja säälimättömästi sellaiseen sävyyn, että se sai ihokarvat nousemaan pystyyn.
”Oletko tosissasi?” hän kysyi.
”Tietenkin”, vastasin epäröiden. ”Miksen olisi?”
”Olet tosiaan niin typerä kuin miltä näytätkin”, Bellatrix tuhahti. ”Vastako sinä nyt huomaat?”
”Huomaan minkä?” hämmästyin.
Bellatrixin ivallinen nauru antoi vastauksen kaikkiin kysymyksiin. Hän oli mennyt naimisiin kanssani vain, koska tiesi Lestrangen nimen tuovan hänelle lisää hyötyä ja arvostusta pimeän lordin silmissä. Mutta miten minä sen olisin voinut silloin tietää? Luulin hänen rakastaneen minua.
Vaikka ovet on auki vapaudelle
ja oisin vapaa lähtemään
tähän tuhoutuneeseen maailmaani
jään kyynelehtimään
Rakkaus kiiruhtaa haaksirikkoon
kun oon hämilläni kysynyt
etkö halua jatkaa
Sä vain naurat
Vastako huomaan nyt
En koskaa sinusta tuu selviytymään
En koskaan sinusta tuu selviytymään
Nyt olen päättänyt lopullisesti lähteä pois tästä helvetistä. Tietenkin sen sattuu ja tekee kipeää erota rakastamastaan ihmisestä. Mutta minkä sille voi, kun vastarakkautta ei ole? Minulla on vaihtoehtoina joko jäädä tai lähteä. Jälkimmäinen kuulostaa kaikesta huolimatta houkuttelevammalta.
Aion etsiä toisen naisen. Hänen kaltaisensa, mutta paremman. Sellaisen, joka rakastaisi minua ja voisi ehkä antaa lapsen tai pari. Tuollaista mustasieluista draamakuningatarta en enää tahdo. Sellaisista olen saanut tarpeekseni yhdelle elämälle.
Mutta Bellatrixia en tule koskaan unohtamaan. Hän on ja tulee aina olemaan ensirakkauteni. Ja haavat, jotka hän on viiltänyt minuun, tulevat vuotamaan verta. Ikuisesti.
Tää on viimeinen valssi ja jäähyväiset
kadonneen rakkauden
Tää on viimeinen valssi ja jäähyväiset
kadonneiden haaveiden
Mä voin elää vielä miljoona vuotta
iloita ja rakastaa
Ne haavat joilla minut merkitsit
niitä en voi unohtaa
En koskaan sinusta tuu selviytymään
En koskaan sinusta tuu selviytymään
