Author: Tuhisija
Title: Ei pinkkiä vaan vaaleanpunaista
Fandom: Twilight
Pairing: Alec/Renesmee
Rating: K-11
Genre: dialogi, fluff/romance
Disclaimer: Houkutus sarja ja kaikki sen hahmot ovat Stephenie Meyerin luomia.
Summary: ”No, sinäpä olet oikea ilopilleri tänään, Ness…”
”Totta kai, on ystävänpäivä.”A/N: Ensimmäinen dialogini ikinä. Halusin kokeilla jotain erilaista ja ehdottomasti Reneslec parituksella
Nyt koetin saada vähän fluffimaisempaa kuin parissa aikaisemmassa Reneslec ficissäni. Lisäksi kun ystävänpäiväkin on tulossa, niin halusin sisällyttää sen jotenkin ficciin, hih. En oikein osaa sanoa, mitä tästä tuli, onko tämä laisinkaan hyvä tai mitään ja menettekö sekaisin puheenvuoroissa, mutta... Ja nimi kuuluu onnettomien nimien sarjaan, haha.
Osallistuu
OTP10 haasteeseen.
Ei pinkkiä vaan vaaleanpunaista
”Minä rakastan tätä biisiä!”
”…”
”Tekee mieli tanssia.”
”No, sinäpä olet oikea ilopilleri tänään, Ness…”
”Totta kai, on ystävänpäivä.”
”…”
”Mikä on? Sinä vain murjotat. Et viitsisi, Alec.”
”Pitäisikö minunkin hyppiä ympäri huonetta vai? Ei onnistu, pyydä koiraa.”
”…”
”Mitä?”
”Älä sekoita Jakea tähän. Mikä vika ilopillerinä olossa on?”
”Ei mikään.”
”No onko ystävänpäivässä jotain huonoa?”
”Missä ei olisi?”
”Mitä? Mitä vikaa on ystävyydessä ja rakkaudessa ja läheisyydessä?”
”Vika on sinun huoneesi räikeässä pinkissä, Ness-rakas.”
”Mitä vikaa pinkissä on? Sitä paitsi sitä on vain verhoissa!”
”Ja seinissä ja lattialla ja jopa tällä sängyllä…”
”Pinkkiäkö? Se ei ole pinkkiä, se on vaaleanpunaista!”
”Miten vain, se on kuitenkin yhtä ärsyttävää kuin tuo pinkki verhoissa. Ihme, ettei täällä ole tummanpunaista. Sehän vasta on rakkauden väri.”
”Herra Volturi onkin perillä ystävänpäivästä varsin hyvin, vaikkei tunnu pitävän siitä. Pitikö Aro Italiassa ystävänpäivän tanssiaisia? Verhosiko hän salin tummanpunaisella ja verenpunaisella?”
”Aro ei moisista hömpötyksistä välitä, eikä liiemmin kukaan muukaan meistä.”
”Huomaan sen, mutta siitä huolimatta voisit näyttää vähän iloisemmalta ja hymyillä. Ethän halua pilata päivääni ja saada minua mököttämään?”
”Väkisin on paha hymyillä, en vakuuttaisi sinua kuitenkaan ja nurisisit sitten siitä.”
”Enpäs.”
”Kylläpäs, tyttöseni.”
”En ole sinun tyttösesi.”
”Vielä eilen illalla siltä näytti, jos saanen muistuttaa. Kiehnäsit minussa kuin iilimato.”
”…”
”Ja näpertelit paitani nappien kanssa ja sotkit hiukseni. Kuulostaako laisinkaan tutulta?”
”Etäisesti, mutta se ei todellakaan mennyt noin. Annapa kun minä näytän, miten se meni.”
”Näytät vai?”
”Ole aloillasi, Alec. Noin, kiitos. Niin, kukahan se oikeasti oli, joka kiehnäsi kuin iilimato tai lemmenkipeä tiikeri? Sinä. Sivelit niskaani tällä tavalla, kiduttavan hitaasti ja-”
”Minä kyllä muistan, mitä tapahtui.”
”Se ei kyllä siltä vaikuttanut, joten haluan varmistaa, että sinä todella muistat tapahtumat oikein.”
”Mitä jos minä näyttäisin sinulle, miten tapahtumat ihan oikeasti kulkivat? En näet oikein luota puoli-ihmisen muistiisi.”
”…”
”Hyvä, kiitos. Siis, sehän olit sinä, joka kiehnäsit vieressäni, kuljetit kättäsi kehollani näin ja avasit alhaalta ylöspäin paitani nappeja. Yksi… toinen…”
”En myönnä… tuota.”
”Lopulta kuljetit kätesi poskelleni ja puristit huulesi omiani vasten.”
”…”
”Mitä nyt, Ness? Etkö pidä tästä?”
”Ei se siitä ole kiinni, ettenkö pitäisi vaan siitä, että tämä on täysin epäreilua.”
”Kenelle muka?”
”Sinulle. Sinä teit näin jo eilen. Riisuit paitani ja suutelit minua poskeani sivellen.”
”E-”
”Eikö olisi reilumpaa, jos minä ottaisin ohjat käsiini nyt ja painaisin sinut tälle pehmeälle patjalle kimppuusi käyden? Voisimme repiä nämä vaaleanpunaiset lakanat riekaleiksi, kun ne sinua niin paljon häiritsevät…”
”Minusta on ihanaa, kun puhut niin vihjaillen, mutta rohkenen epäillä, että pääni ei olisi oikealla paikalla sen jälkeen. Minulle on hyvin selvää, mitä isäsi ajattelee minusta ja meidän suhteestamme.”
”Ajattelet moisia ihan turhaan, Alec. Hän olisi tappanut sinut jo aikoja sitten, jos olisi. Meidän väliset asiamme eivät kuulu hänelle.”
”Vai niin. No kerropa, miksi hän sitten varhain tänä aamuna, kun sinä vielä nukuit, nurisi minulle viimeöisestä seksistämme? ... Miksi sinä naurat?”
”Äiti ja isä vain kiusaavat sinua. Olet Volturi, he haluavat nähdä pelästyneen ilmeen kasvoillasi.”
”…”
”Älä nyt. Loukkaannuitko sinä? Hei, älä välitä he-”
”En minä välitä heistä, mutta haluaisin korvausta henkisistä kärsimyksistäni.”
”Henkisistä kärsimyksistäsi? Jaa millaista korvausta?”
”Ehkä voisit antaa minun muistuttaa sinua, miten eilinen todella meni.”
”Ja lakanoiden repimistä?”
”Jos se huipentaa päiväsi.”
”Huipentaa yhtä paljon kuin tuo suloisen virnuileva hymy huulillasi.”
A/N: Ah, tämän lopetuksen kanssa tappelin ja tappelin ja teki mieli ripotella vähän kuvailua joukkoon, mutta en antanut itseni tehdä sitä
Ja halusin jättää tämän johonkin tuohon, enkä jatkaa pidemmälle kauheasti, koska ei olisi ollut oikein mitään jatkettavaa periaatteessa (paitti jos he olisivat vielä aikoneet sanailla
).
