"Mitä kello on?" [S] (Ron/Luna, Fluffia)

[Pinkkura]

Kirjoittaja: Pinkkura, eli minä siis.
Oikolukija/Beta: Vanilje [suurkiitos sinulle]
Ikäraja: S
Paritus: Ron/Luna
Vastuuvapaus: Kaikki minkä tunnistat kuuluvaksi Rowlingille, on hänen ja rahaa tästä en saa.

A/N: Omistan tämän ficin betalleni Vaniljelle, näkökulma on Lunan ja nauttikaa  Siinä varmaan kaikki olennainen, kommenttia toivoisin 



"Mitä kello on?"

"Muistatko kun tapasimme?" Ron kysäisi, kun istuimme takkatulen loisteessa kahdestaan.

Tietysti muistin...


***


Istun vihreällä ruoholla katselemassa järvelle päin. Veden pinnasta heijastuvat pilvet hopeareunuksineen, näen selvästi kuinka keijukaiset leikkivät siellä. Se jos mikä on kaunista, sanoivatpa muut mitä tahansa. Tosin... Eivät muut edes nähneet keijuja. He luulivat, että vain kuvittelin, mutta minä näen ne, varmasti näen.

En kuule sinun tuloasi, en ennenkuin astut risun päälle ja säikytät keijut tiehensä. Olet hiipinyt taakseni, kumartunut lähemmäs. Tulipunaiset hiuksesi säkenöivät kilpaa auringon kanssa ja pisamat leikkivät hippaa nenälläsi. Huomaan sen kun käännyn sinua kohti. Olet kaunis.

"Mitä kello on?" kysyt epäröiden, kuulen sen sinun äänestäsi.

Et haluaisi olla tässä. Sinut on pakotettu. Näen ystäväsi tirskumassa kauempana. Ne pitävät minua pilkkanaan, en vain ikinä välitä siitä. Minua kuitenkin harmittaa kun he laittavat sinut asialle, et haluaisi. Siksi hymyilen.

"Mitä väliä sillä on? Aika katoaa kuitenkin, vain muistot jäävät", vastaan sinulle tavalla, jota muut kutsuvat uneksuvaksi.

Pyörittelet silmiäsi, olen jo saanut sinut ymmällesi, hämmentymään. En ymmärrä miksi korvasi helottavat kilpaa hiustesi kanssa, etkä siltikään poistu. Se saa minut uudestaan hymyilemään sinulle. Katsot silmiini, et osaa kääntää katsettasi muuallekaan, kun se on jo hukkunut sinne. Ymmärrän sinua kyllä, ei hätää.

"Mitä kello on?" toistat kysymyksen ja tuijotuksesi muuttuu tiukaksi.

Olet näemmä päättänyt saada minusta kellonajan irti. Poskesikin muuttuvat punaisiksi, minkä johdosta? Pahastut kun naurahdan, mutta voinko minä sille mitään, että olet tarttunut siihen kysymykseen mikä pakotti sinut luokseni? En voi, se oli sinun oma erheesi, ainakin ystäviesi mielestä.

Suupieleni kaartuvat hymyyn, sillä tiedän mitä tehdä. Nousen ruohikolta ylös, puistelen ruohot pois kokopitkästä hameestani. Sipsutan luoksesi, niiaan.

"Älä ajattele aikaa, ajattele muistoja", vastaan sinulle viimein.

Huuleni hipaisevat poskeasi, viipyilevät huulillasi. Ystäväsi äimistyvät. He näyttävät hassuilta, mutta nyt en naura, muuten luulisit että nauran sinulle. Tuoksut kesälle, unelmille ja auringolle. Pidän tuoksustasi. Maistut mustikoille. Pidän maustasi. Taidan myös pitää sinusta...



***

"Luna, mitä kello on?" sinä kysyt minulta.

Hymyilen muistolle ja sanaakaan sanomatta suutelen sinua. Nyt ei ole enää ketään ihmettelemässä. Silloin oli alkukesä, nyt keskitalvi ja paukkupakkaset, mutta kello oli silloinkin tasan 18 - eli kuusi illalla. Se ei ole muuttunut.

[Vanilje]

Voi, kiitoksia oikein miljoonasti tuosta omistuksesta! Vähänkö kuule piristit miun päivää tuolla. Joten nyt on kyllä pakko tulla vielä kommentoimaan, vaikka jotain jo sanoinkin sillon betatessani. Toivottavasti en ihan liikaa sentään jauha samoja asioita.

Tosiaan, tää oli tosi suloinen ficci. En ole tällä parituksella tainnut oikeastaan koskaan lukea ficcejä, joten oli oikein kiva avartaa vähän taas omaa ficcimaailmaani tämän tekstin avulla. Tää oli juuri tällainen suloisen keveä teksti. Sellainen sopiva luettava tälleen iltasella, kun haluaa lukea jotain pientä. Mielestäni Ron ja Luna sopi tähä tekstiin paremmin kuin hyvin. Jotenkin tuon Lunan käytös oli kovin kiva, niin Lunamainen, ainakin pääosin. Juuri tuo uneksuva ääni, hame, kevyt sipsuttelu ja niiaus. Myöskin keijut olivat juurikin jotain sellaista, mitä Luna voisi hyvinkin nähdä. Sitten samoin Ron oli aika lailla oma itsensä. Aluksi Ron on aika epävarma saapuessaan Lunan luo. Sitten lopulta kuitenkin jännitys katoaa, ainakin jossain määrin. Ja lopussa Ron tietenkin meni hieman hämilleen Lunan yllättävästä käytöksestä. Tykkäsin varsinkin noista puhepätkistä, ne oli jotenkin kivoja lauseita. Teksti kulki myös ihan kivasti eteenpäin. Mikään ei oikeastaan pahemmin töksähdellyt tai muutakaan, mikä olisi lukemista haitannut. Tekstissä oli myös monia sellaisia söpöjä ilmauksia, mistä tykkäsin kovasti.

"Älä ajattele aikaa, ajattele muistoja", vastaan sinulle viimein.

Tämä oli jotenkin tosi kiva pätkä. Tai siis, tuohon lauseeseen mahtuu niin paljon erilaisia asioita, tavallaan. Ja tuo oli vielä niin Lunamainenkin. Itse ainakin pystyn  helposti kuvittelemaan Lunan sanomassa noin. Siinä on vain jotakin sellaista, no, jollakin tapaa haaveilevaa ja ää, en osaa selittää.

Kiitos vielä tästä suloisesta pienestä pätkästä. Tätä oli ilo betata ja tietenkin lukeakkin. Ja kirjoittele ihmeessä lisää, tällaisia pieniä fluffysöpöstelypätkiä ei ole ikinä liikaa.

[Beelsebutt]

Kommenttikampanjasta, iltaa! o7

Parituksesta ensin. Tykkään kovasti, kun Luna paritetaan jollekulle muulle kuin joko Nevillelle tai Harrylle, vaikkakin jälkimmäinen toimii minusta paremmin kuin edellinen. Mutta Ron kolahtaa jokseenkin hienosti Lunan kanssa, vaikka en osaakaan selittää miksi Ehkä mä miellän aikuisemman Ronin avoimemmaksi monien asioiden suhteen ja taas Lunan kiinnostus Ronia kohtaan kävi ilmi hyvin jo FK:n alkumetreillä

Sitten itse ficciin! Rakenne oli kivasti toteutettu, muisteluhetkonen arkisen arjen keskellä joka nidotaan menneisyyteen kellonajalla. Mistä tulikin mieleen, että tykkään hurjasti tuosta otsikkona käytetystä dialogipätkästä <3 Keksin oikeastaan vain yhden ainoan valituskohdan ja sekin on täysin mun mielipiteestä riippuva, joten voit jättää sen huomiotta

En kuule sinun tuloasi, en ennenkuin astut risun päälle ja säikytät keijut tiehensä. Olet hiipinyt taakseni, kumartunut lähemmäs. Tulipunaiset hiuksesi säkenöivät kilpaa auringon kanssa ja pisamat leikkivät hippaa nenälläsi. Huomaan sen kun käännyn sinua kohti. Olet kaunis.

Minusta tuon kappaleen alku toimii hyvin, Lunan satumaailmaan astuu mörökölli, joka kömpelönä otuksena säikyttää hennot olennot karkuun Mutta joku tuossa kappaleen lopussa töksähtää. En halua uskoa, että se olisi 'kaunis' sanan käyttö, koska Luna jos kuka voi sitä Ronista käyttää. Ehkä se on enemmänkin 'kaunis' sanan mitäänsanomattomuus kaikkien noiden säkenöintien ja pisamahippojen jälkeen (jotka oli muuten <3). Joo, mä päätän nyt, että olisin kaivannut 'kaunis' sanan tilalle jotain voimakkaampaa! Mutta kuten sanottua, tää on vain mun mielipide

Ja sitten ficin loppu, tai kursivoidun osuuden loppu, joka on niin herttainen että itkustaa. Jotenkin tuommoista söpöä ketjureaktiota, jossa kerrotaan mitä tapahtuu sanomatta sitä suoraan. Ja tuo loppulause: "Taidan pitää myös sinusta..." Aww <3

Sitten toi ihan loppu on ihana ja nitoo ficin näpäkkään pakettiin silleensä ympyrämallisesti, palauttaa lukijan jälleen maan pinnalle ja siihen ihanaan versumiin, jossa Ron/Luna on totta <3



Kiitos, tätä oli ilo lukea!
- Bbuttis



// Jaa, tuota, tulipa vielä mieleeni! Toi Ronin käytös ja miten Luna huomioi sen, että Ronin korvatkin punastuvat, mutta silti tämä seisoo aloillaan. Ja oletettavasti ei pane kovin pahasti vastaan, kun Luna häntä suutelee Kivasti taas kerrottu ilman suoria sanoja, että Ron tykkäs Lunasta eka <3

[Pinkkura]

Vanilje: Tietysti omistin sinulle, kenelles muullekkaan, kun ihanasti suostuit betakseni noin vain  Ilostuin siitä, että tälle on tullut kommentteja, suorastaan halkean riemusta. (8 Ihanaa, että kommentoit, sinun ansiostahan tässä ei mikään töksähdellyt  En osaa vastata noin ihanaan kommenttiin mitenkään pitkästi, kiitän vain <3 *halirutistus* [juu, halailen mielelläni ihan tuntemattomiakin ihmisiä  ]

Beelsebutt: Huij.. Kun huomasin että Sinä olit tätä kommentoinut suorastaan säikähdin; Mitä sieltä nyt on tulossa? Olen todella ylpeä itsestäni, koska tulit kommentoimaan, eikä kaikki mennyt edes ihan täysin pieleen. [eh.. Juuh, olen lukenut sinun ficcejäsi muutamankin ja tykännyt niistä.]  Hmm.. 'Kaunis' on minun mielestäni sana, joka kuuluu tuohon kohtaan, koska en osaa kuvitella Lunaa sanomassa upea tai jotakin vastaavaa. En vain pysty. Kummallista sinänsä mutta kuitenkin. Ihanaa, että tykkäsit, olen onnellinen. Ole hyvä? No ennemminkin sinulle kiitos kommentista