Kauheimmat jutut | K11, Severus/Remus, angst, romance

[thyone]

Nimi: Kauheimmat jutut
Kirjoittaja: thyone
Ikäraja: K11
Genre: angst, romance, one-shot
Paritus: Severus/Remus
Disclaimer: En saa tämän tekstin kirjoittamisesta mitään taloudellista etua, vaan kirjoitan täysin omaksi huvikseni. En omista Harry Potter -kirjoja enkä elokuvia enkä käyttämiäni hahmoja, vaan ne kuuluvat J. K. Rowlingille ja oikeudenomistajille. Lyriikat Pariisin kevät - Meteoriitti
Varoitukset: slashia, angstia angstin vuoksi, tupakointia tehokeinona ja motiivina, viittauksia seksiin
Spoiler: Ei varsinaisia.
Tiivistelmä: Emmekö me kumpikin kaivanneet rakkautta, jotakuta, joka olisi ollut se ei kukaan muu paitsi hän?
A/N: Joo, eli taas tällä tuulella. Ei Severus ja Remus aina ole onnellisia. Päin vastoin. Odottelen jatkofikkini toista osaa (yhä) betalta ja puran turhautumistani kirjoittamalla onnettomia rakkaustarinoita. Tämä lähti kahdesta erillisestä virkkeestä, joilla en osannut tehdä mitään, mutta kyllä se siitä sitten lähti liikkeelle, ja tällaista sain aikaiseksi. Ja mulla on Pariisin kevät -kausi. Se edesauttaa luovaa kirjoittamista, mä olen huomannut. Osallistuu OTP10-haasteeseen. Enjoy ~

Kauheimmat jutut

seitsemän sekuntia aikaa katua sun tekoja
kauheimmat jutut sä voit jättää sanomatta

Milloin sinusta tuli minulle pelkkä muisto?
Sinulla ei ollut koskaan paljoa annettavaa, ja minulle tulee paha olo kun ajattelenkin, miten paljon vein sinulta itsekkyyttäni pois. Olen niin väsynyt etten saa unta, saatoit kuiskata korvaani, enkä minä osannut tehdä mitään auttaakseni. Saatoin kääntää kasvoni toiseen suuntaan, ei ole minun ongelmani, tai suudella niskaa, miksi pitäisi nukkua. Saatoit maata hereillä tuntikausia, tupakkasi savu leijui sieraimiini ja herätti, silloin ärähdin ja käänsin kylkeä etten näkisi syyttävää katsettasi. Sinä mutisit, etten tajua millaista se on, ja minä työnsin ajatuksen kauemmas itsestäni. En minä tiedä millaista se on. En minä haluakaan tietää.

Remus valvoo ja puree huultaan, hän on tottunut siihen, että näkee haamuja seinällä, itsensä siellä muiden kimpussa repimässä henkeä ulos niistä, joihin ei koskaan kajoaisi järjissään. Puree huultaan ja nauraa ja itkee koska on niin hirveää, ettei mikään suju, ja hän ikävöi tuttua kapeaa selkää valittamaan tupakansavusta. Hän polttaa viisi, kymmenen putkeen, ei jaksa edes vetää henkeä välillä, tuhkakuppi täyttyy eikä kukaan sano mitään. Jos joku olisi täällä, sanoisi jotakin. Kapea selkä ja hikiset lakanat.

Miten voi viedä kaiken sellaiselta, jolla ei ole koskaan ollut mitään? Sinä istuit kiviportaalla tupakkaa polttaen, tummat varjot silmien alla ja valvoneen näköisenä, sairaana mulkaisit minua niin kuin katsotaan alempia, tunkeilijoita. Sitä minä olin aina ollutkin, tunkeilija sinun teennäisessä onnessasi, jonka sain niin helposti vietyä sinulta pois eikä sinulle jäänyt enää mitään muuta kuin minä. Suurta riemua siitäkin, sillä jotkut eivät osaa ikinä päättää enkä etenkään minä, eivät sellaiset kuin minä jotka eivät ole koskaan joutuneet tekemään yhtäkään päätöstä kenenkään muun kuin itsensä tähden. Niin minä vein sinulta senkin vähän, mitä olit onnistunut itsellesi keräämään ja päätin sitten, etten ole vielä valmis jakamaan elämäsi rippeitä kanssasi.

"Minä en ymmärrä tätä. En tajua mitä meillä on."
"Ei meillä ole mitään."
"Valehtelija."
Remus polttaa tupakkaa, taas kerran, aivan liikaa viime aikoina. Severus nojaa vieressä seinään, puree kynsiään ja katsoo toiseen suuntaan. On jo liian myöhä ja liian pimeää, mutta sisällä tuntuu liian yksinäiseltä, Remus sanoo.
"Ei meillä ole mitään", Severus sanoo uudestaan ja toivoo, että osaisi kuulostaa vakuuttavammalta.
"On meillä. Mutta tässä ei ole mitään järkeä."
Yö on kalsea ja Remus on kaukana, hän yrittää koskettaa kuin huomaamatta, mutta Remus vetäytyy pois. Haluaa ensin sellaisia vastauksia, joita hänellä ei ole antaa. Severus huokaisee ja sulkee silmänsä.
"Ei niin."

Kyllä minä sinut aina halusin. Sinut, sinua, samantekevää. Olit lähinnä sellaista, mitä saattoi kutsua ystäväksi, rakastajaksi ehkä. Sillä kyllä minä sinua rakastin, muttei sellaisia asioita ikinä sanottu. Emme ainakaan me toisillemme, se oli laki niin kuin älä tapa. Tapoin kuitenkin ja niin monta kertaa, että siihen turtui, ja lopulta se oli helpompaa kuin olisi ollut kertoa sinulle, mitä sinusta ajattelin.

Kyllä minä aina sinua ajattelin. Silloin kun tunsin sinut sisälläni, silloin kun käänsin sinulle selkäni yhtä lailla, ja myös niinä aikoina kun olit kaukana koska minä olin ajanut sinut pois. En minä päästä ketään lähelleni oli helppo sanoa, vaikka naamasi venähti ja kävelit pois ja tajusin, ettet halua kuulla sitä. Joskus olisin halunnut jatkaa en ketään paitsi sinut. Sillä emmekö me kumpikin kaivanneet rakkautta, jotakuta, joka olisi ollut se ei kukaan muu paitsi hän?

Severus valvoo eikä saa unta, miettii Remusta ja mitä on tapahtunut. Hän ei ole suunnitellut sitä. Sen ei pitäisi tapahtua. Siinä ei ole mitään järkeä. Hän yrittää sinnikkäästi saada muuta ajateltavaa, muttei onnistu ja pelkää nukahtavansa ja näkevänsä pojasta unia. Sitä ei saa tapahtua. He eivät ole mitään. Heillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, ei enää. Hän on rikkonut kaiken, eikä sitä saa enää korjata. Se on muutenkin tarpeeksi vaikeaa.

Päivät kuluivat kuin itsestään myös ilman sinua, mutta vielä myöhemminkin ajattelin, olinko kuitenkin ollut väärässä. Maailma muuttuu oudoksi kun sen joutuu kohtaamaan yksin, huomasin sen, enkä tehnyt mitään. Purin huulta ja nyökkäsin kaikille väärille vaatimuksille. Jäin yksin ja jätin sinut aivan yhtä lailla ilman ketään, mutta vaarallisempaan maailmaan kuin omani. Vaikeampaan kuin omani. Sinulla ei ollut koskaan mitään, ja senkin vein sinulta pois.

Mutta silloin se tuntui niin oikealta.

minä en unohda sinua koskaan
vaikka en muistaisi omaa nimeäni
sinä saatat olla yksi noista ohikulkijoista
joka sylkäisee vasten kasvojani

[Celeporn]

Voi Snupin <3

Paritus on ollut itselleni kovasti rakas jo vuosien ajan. “Löydän” sen aina välillä uudestaan ja hullaannun siihen, nyt on siis menossa juuri sellainen ajanjakso. Tässä parissa minusta kaikkein hauskinta on se, miten erilainen se on englanninkielisessä ja suomalaisessa fanfictionissa. Vaikka kansainvälisen puolen suuret tarinat söpöine loppuratkaisuineen viehättivät aikanaan rutkasti enemmän, olen vuosien saatossa rakastunut tähän suomalaisten harmaaseen tulkintaan.

Suomeksi tästä parista kirjoitetaan käsittääkseni aika vähän, mikä salliikin sitten aika paljon vapauksia näiden tyypillisten kliseiden suhteen - kun ficcejä on vain muutamia, pieni toisto ei haittaa. Tämä oli periaatteessa sisällöltään sellainen, että tämän on jo lukenut moneen kertaan, mutta koska ajatukset olivat kohdallaan ja kieli soljui mukavasti takeltelematta eteenpäin, koin tekstin lähinnä virkistäväksi ihanan parituksen vuoksi.
Erityisesti tykkäsin tekstin Remuksesta. Tämä paritus muutenkin pitää jotenkin tehokkaasti huolen siitä, ettei Remus jää liian hirveäksi nössöksi, kuten fanfictionissa usein on tapana. Kai se särmikäs vastapari sitten hoitaa asiansa niin hyvin… Remuksen runsas tupakointi, myös sängyssä, oli hirveän kiva tehokeino, toi sitä savuista ja harmaata fiilistä, mutta silti mukavasti liioittelematta. Ketjutupakoinnin kuvaus oli samaan aikaan tosi herkullinen ja ahdistava, ihan sen jo maistoi. (kirjoitettuani tämän kommentin mun on pakko mennä tupakalle…)

En minä päästä ketään lähelleni oli helppo sanoa, vaikka naamasi venähti ja kävelit pois ja tajusin, ettet halua kuulla sitä. Joskus olisin halunnut jatkaa en ketään paitsi sinut.

Vaikka “naaman venähtäminen” rikkoi minusta muuten oikein hyvää kielellistä antia, tuo oli lempikohtani. Pidin siitä, että Severus olisi halunnut jatkaa lausettaan, ja erityisesti siitä, että alussa kuitenkin pointataan asian olevan niin ainoastaan joskus. Olit kirjoittanut Severuksen mielestäni tosi hyvin, hahmossa oli pehmeyttä ja hellyydenkipeyttä, mutta touhu ei kuitenkaan mennyt järin romanttiseksi.

Kaiken kaikkiaan siis oikein miellyttävä lukukokemus, täytyy varmaan vilkaista noita muitakin one-shottejasi tällä parilla. Kiitoksia vaan kovasti. Ja ficin nimi oli todella suloinen. Lisäksi minulla on pahimmanlaatuinen asennevamma lyriikoita kohtaan, ja nämäkin vähän arveluttivat. Alun lyriikat toimivat hyvin ja toivat kokonaisuuteen oman lisänsä, mutta tekstin päätteeksi en ehkä olisi enää niitä kaivannut.

[thyone]

Niin, Snupin <3

Kiitos kauniista sanoistasi! Severus/Remusta on kirjoitettu aivan liian vähän sellaista, jota mun suomalaisen synkeä, peruskyyninen mentaliteettini kestäisi lukea, pitää siis kirjoittaa itse. Ihana pari, mutta eihän ne nyt kerta kaikkiaan voi olla onnellisia (ainakaan pitkään), ja siksi tykkään kirjottaa niistä ja lukeakin silloin, kun oikea fikki löytyy. Ihme sinänsä, ettei näistä suomalaiset kirjoita. Ehkä se on hyvä, tarvitsee lukea suosikkiparituksestaan sitten hitusen vähemmän kuraa (tai olla kaikesta kurasta itse vastuussa ). Joskus säälin H/D-ihmisiä.

Toi tupakka-asia oli aluksi vain hyvin paljolti entisen tupakoitsijan  tapa purkaa sitä, että uudessa työssäni myyn paljon tupakkaa ja tupakkahyllyjen täyttö saa välillä nikotiininhimon nousemaan pintaan. Se oli terapeuttinen ratkaisu (vaikka toki ennen kaikkea loppupeleissä draamallinen). Sori että vaikutus oli lukiessa päinvastainen, vaikka ehkä se tarkoittaa, että onnistuin

Meinasin itekin jättää laittamatta ton viimeisen lyriikanpätkän, mutta laitoin sittenkin. Nyt kun mietin sitä (taas), ehkä se olisi parempi ilman, mutta annan nyt olla jonkin aikaa, ellei se ala mua kamalasti häiritsemään.

[Contessa]

voi ei tää on ihana.

luin tän joskus pari viikkoa sitten jo, ja rakastuin tähän ihan totaalisesti. En oo tainnut koskaan ennen lukea severus/remusta, ja rehellisesti sanottuna mulla oli hyvin suuria epäluuloja tätä kohtaan parituksen takia. mut tää oli aivan loistava.
joo en taida lainata suosikkikohtia, koska niitä oli ihan liikaa.

Remus valvoo ja puree huultaan, hän on tottunut siihen, että näkee haamuja seinällä, itsensä siellä muiden kimpussa repimässä henkeä ulos niistä, joihin ei koskaan kajoaisi järjissään. Puree huultaan ja nauraa ja itkee koska on niin hirveää, ettei mikään suju, ja hän ikävöi tuttua kapeaa selkää valittamaan tupakansavusta. Hän polttaa viisi, kymmenen putkeen, ei jaksa edes vetää henkeä välillä, tuhkakuppi täyttyy eikä kukaan sano mitään. Jos joku olisi täällä, sanoisi jotakin. Kapea selkä ja hikiset lakanat.

lainasin sittenkin yhen lempipätkän. toi on vaan jotenki niin ihana ja kaikkee.

mut joo, koska musta ei nyt tän järkevämpää kommenttia irrota, niin päätän tän kommentin nyt tähän .

[Merrrí]

En tiedä mitä sanoa. Sinun kirjoitukset vie aina sanat mun mielestä. Mutta hei, yritys hyvä 4. Kommentin laatu tulee olemaan taas jotain mahtavaa.

Tämä oli hienosti kirjoitettu ja kuvattu. Ehkä mie olen yliherkkä tai jotain, mutta tunsin tuon kaiken: ketjupolttamisen, tupakan hajun ärsyttämässä aisteja, kylmyyden säteilyn toisen kehosta ja eleistä.. kaiken! Kaikki soljui eteenpäin, ilman takkuamista. Ja Pariisin Kevään ja Severus/Remuksen yhdistäminen saa minut sulaamaan lattialle lammikoksi, jotenkin näiden kahden yhdistelmän herkkyys on sanoin kuvaamatonta. Ja etenkin sinun kirjoittamana!
Vaikka jotkin lauseet olivat hieman omituisia, ne eivät haitanneet, sopivat tekstiin mukaan, joka väsyneeseen mieleeni oli hieman sekava. Mutta silti selkeä.
Asia, mikä minua häiritsi, oli se, millainen Severus oli. Jotenkin liian pehmeä, mutta siltikin omaten omanlaista kovuutta. Onko Remuksen vaikutuspiirin alaisena sittenkin vaikuttanut hahmoon jotenkin. En tiedä, mutta kuitenkin pidin siitä piirteestä ihan mielettömästi.
Näkökulmien muutteleminen tuolla tavalla oli kutkuttavaa. Tällä tavalla ainakin sain sitä kaivattua tietoa toisenkin ajatuksista, vaikka ei niinkään selvästi. Mutta sai kuitenkin. Myös kursiivilla niiden laittaminen oli selkeää, sai jaoteltua sitä. Yh, enkö muka oikeasti saa kommentoitua mitään muuta kuin tekstin ulkonäköä..!
Ihan kuin hahmojen ominaispiirteet olivat kääntyneet toisinpäin: Remuksella Severuksen kovat luonteenpiirteet ja Severuksella Remuksen pehmeät. Tämä hämmensi, mutta hyvällä tavalla. Käyhän se näinkin, vaikka tosiaan on hämmentävää, suloista, ihanaa, ja niin ominaista tälle paritukselle jossain määrin. Ja lopetus oli mitä hienoin. Yksinkertainen.

En mie saa mitään järkevää aikaan, huomaan. Jotenjoten.. Kiitos ja kumarrus ♥ Nyt voisin lähteä parantamaan itseäni jonnekkin.
Miksi ihmeessä minun pitää olla vielä alaikäinen, enkä saa mennä tupakalle kun haluttaisi tämän ficin jälkeen...!
~Merrrí