Kirjoittaja: PurpleHorizon
Nimi: Viattomia vaateleikkejä
Fandom: Nikita
Ikäraja: K-11
Hahmot: Michael/Alex + Amanda
Disclaimer: En omista sarjaa nimeltä Nikita tai sen hahmoja.. What a shame.
Summary: "Pystytkö piilottamaan aseen sen alle tai taistelemaan siinä?" "No haluatko kokeilla?"
Alex seisoi suuren kokovartalopeilin edessä ja tuijotti kuvajaistansa. Hänen vaaleanruskeat hiukset olivat solmittuina korkealla paljastaen hänen perhostatuointinsa. Naisen sinisenvihreät silmät tarkkailivat kokonaisuutta kriittisesti. Kireä, musta kotelomekko verhosi Alexin ruumiin korostaen juuri oikeita paikkoja. Mustat samettiset korkokengät tuottivat vaikeuksia naiselle, joka ei ollut ennen sellaisia käyttänyt. Alex ei kääntynyt kuullessaan oven avautuvan. Hän silmäili peilin kautta tulijaa.
"Näytät kauniilta tuossa mekossa. Mutta pystytkö piilottamaan aseen sen alle tai taistelemaan siinä?"
Alex pyörähti ei niin sulavasti koroillansa ja tuijotti miestä suoraan silmiin. Hänellä ei ollut aavistustakaan miksi Amanda, ihmismielillä leikkivä ja manipulaation osaava nainen, oli pyytänyt hänet huoneeseensa sovittamaan mekkoja. Vielä vähemmän hän tiesi siitä, miksi Michael oli tullut katsomaan häntä. Mutta sen hän tiesi, että Michael oli pilannut ihanan illuusion. Hetken ajan Alex oli jo pystynyt kuvittelemaan olevansa ihan tavallinen ihminen. Hän kuvitteli, ettei ollut joutunut vankilaan murhasta, ollut seksiorja tai ex-narkkari eikä tällä hetkellä ollut vastoin tahtoansa laitoksessa, jossa koulutettiin palkkamurhaajia ja agentteja. Michaelin saapuminen oli pilannut kaiken.
"Miksi minun pitäisi saada ase sen alle?" Nainen kysyi ihmeissänsä.
Pieni hymynpoikanen karehti miehen suupielissä. Alex katsoi hämmentyneenä Michaelia, joka ei yleensä hymyillyt, mulkoili vain kulmiensa alta. Silloin hän ymmärsi. He olivat lähettämässä hänet tappamaan jonkun. Tämä oli hänen viimeinen koe ennen kenttäagentiksi valmistumista. Hänen pitäisi riistää jonkun henki.
"Michael, en kai minä vaan..."
"Toivottavasti olet valmistautunut tarpeeksi hyvin tähän keikkaan. Älä huoli, minä ja muutama muu tulemme mukaan taustatueksesi. Mutta et vieläkään ole vastannut kysymykseeni. Pystytkö taistelemaan siinä tai piilottamaan aseen sen alle?"
Alex hymyili leveästi miehelle, sillä tiesin hänen ottavan haasteen vastaan. Hän halusi pitää hauskaa vielä vähän ennen kuin menettäisi tärkeän osan sieluansa.
"No haluatko kokeilla?"
Michael ei antanut minkäänlaista varoitusmerkkiä. Hän hyökkäsi salamannopeasti Alexin kimppuun hymyillen samalla. Tappavaa leikkiä. Alex nappasi miehen nyrkistä, joka oli tunkeutunut naisen naaman lähelle ja väänsi sen toisen selän taakse saaden miehen pyörähtämään. Michael oli selin Alexille, mikä antoi loistavan tilaisuuden potkaista naista. Alex ei osannut odottaa sitä. Toisen kiiltävä, italialainen kenkä sattui yllättävän paljon, ja se salpasi naisen hengityksen. Michael käytti tämän hetken hyödyksensä. Hän pyörähti uudestaan ympäri ja tarttui naisen olkapäistä työntäen tämän kovalle lattialle selällensä. Alex haukkoi henkeään. Isku oli ollut voimakkaampi kuin hän oli kuvitellut.
"Kyllä minä pystyn tässä taistelemaan. Olet vain minua parempi", Alex sanoi noustessaan huterasti seisomaan.
Michael nosti kulmiansa ja virnisti. Hän oli juuri kääntymässä leveän vaatetangon puoleen valitsemaan Alexille toisen mekon, kun nainen yritti potkaista häntä. Tarkka potku miehen kylkiluihin epäonnistui mekon ollessa esteenä. Kamalan risahduksen jälkeen Michael ja Alex molemmat katsoivat mekkoa. Se oli revennyt helmasta reittä pitkin lanteille paljastaen naisen mustat pikkuhousut.
"Ja pysyt taistelemaan siinä vai?" Michael kysyi naurahtaen.
Alex murahti miehelle ja risti käsivartensa rinnalleen. Hän seurasi, kuinka Michael asteli muiden mekkojen luokse napaten sieltä uuden. Mies katsoi sitä hetken miettivästi. Päädyttyään mietteidensä lopputulokseen hän viskasi sen Alexille, joka nappasi pehmeän kankaan helposti. Nainen marssi vieläkin katkerana aikaisemmasta tappiostansa vaihtamaan mekon hopean sermin taakse.
"Millä minun on tarkoitus tappaa ja kenet?" Alex kysyi pujahtaessaan uuteen mekkoon.
Michael oli hetken hiljaa sulatellessaan Alexin katkeraa äänensävyä, mutta vastasi rikkoakseen hiljaisuuden.
"Sinun tehtävänäsi on tappaa suurlähettiläs. Minä annan sinulle myöhemmin seerumia, joka on tappavaa. Sillä homman pitäisi hoitua helposti ja hiljaisesti. Emmehän halua herättää huomiota", Michaelin ääni hiljeni loppua kohden, kun Alex ilmestyi sermin takaa.
Tämän kertainen mekko oli kirkkaanpunainen. Se oli pituudeltansa hieman Alexin polvien yläpuolella ja siinä oli vain yksi olkain. Ainoa huono puoli oli se, että mekko ei ollut tarpeeksi löysä asetta varten. Michaelin katse liukui naisen vartaloa, mutta hän pudisti päätänsä.
"Sekin on kaunis, mutta tuo toinen taitaa sopia paremmin tähän."
Alex tuhahti ärsyyntyneenä ja katosi uudestaan sermin taakse. Tällä kertaa hänen mekkonsa oli syvänsininen silkkisellä kaula-aukolla.
"Toivottavasti tämä on tarpeeksi hyvä, sillä en jaksa enää vaihtaa mekkoja", Alex sanoi turhaantuneena seisoessaan miehen edessä jälleen kerran.
Michael virnisti hyökätessään toistamiseen Alexin kimppuun, mutta tällä kertaa nainen oli valmis. Yhdellä liikkeellä hän väisti miehen, joka juoksi hänen ohitsensa. Nainen käännähti heilauttaen samalla käsivartensa miehen rintakehää vasten. Michael naurahti leikkisästi tarttuessansa toisen kalpeasta kädestä ja vetäen napakasti. Alex menetti tasapainonsa ja kaatui toista vasten. Mutta hän ei aikonut antaa periksi. Nainen tönäisi miehen vaatetankoa päin ja nosti jalkaansa saadakseen toisen korkokenkänsä irti. Alex latasi kaiken voimansa ja heitti kengän Michaelin suuntaan. Mies kumartui terävän koron tieltä. Musta kenkä lensi kaaressa hänen yli osuen kokovartalopeiliin ja särkien sen.
"Oho, sinäpäs villillä päällä olet", Michael sanoi noustessaan maasta.
Alex kohautti olkapäitänsä ja potkaisi toisen kengän jalastansa tasapainon saavuttamiseksi. Hän astui pieneen haara-asentoon ja nosti nyrkit naamansa eteen.
"Luovutitko jo?" hän kysyi ivallisesti.
Michael mulkaisi toista. Hän lähti hitaasti kävelemään eteenpäin ja aisti Alexin varautuneisuuden. Nainen seurasi tarkkaavaisena toisen liikkeitä valmistautuen pahimpaan.
"Eiköhän se ole nähty jo, että tuo on sopiva mekko. Voit laskea puolustuksesi. En minä enää hyökkää", Michael sanoi leppoisasti ja hymyili.
Alex laski puolustuksensa nähtyään, ettei Michael nostanut evääkään, mutta se oli paha virhe. Sillä samaisella hetkellä, kun naisen nyrkit olivat alhaalla Michael ampaisi liikkeelle. Hänen onnistui yllättävällä hyökkäyksellään kaataa Alex sohvalle, joka oli tytön takana. Alex äännähti yllätyksestä upotessaan vaalean sohvan pehmusteisiin Michael päällään.
"Tiedätkös, sinä olet erittäin hyväuskoinen ihminen. Se koituu vielä joku päivä turmioksesi", Michael sanoi matalalla äänellänsä.
Alex ei voinut muuta kuin vain tuijottaa. Mitä hän olisikaan voinut sanoa siinä tilanteessa. Miehen ruskean vihreiden silmien katse porautui Alexiin intensiivisesti. Nainen nielaisi syvään. Hänen koko kehonsa oli kuin jäätynyt. Hän ei pystynyt liikkumaan, eikä Alex ollutkaan varma olisiko hän halunnut.
"Minun pitäisi varmaankin palata harjoittelemaan", Alex sanoi pienellä äänellä, mutta Michael vaiensi hänet.
"Ei sinun tarvitse mennä harjoittelemaan, sillä sinulla on keikka."
Alex yritti uudestaan antaa jonkun tekosyyn, mutta Michael painoi huulensa toisen suulle. Alexin mieli huusi raivoissaan, että naisen pitäisi vetäytyä irti, sillä tämä oli laitoksen säännöissäkin kielletty. Ei suhteita tai intiimiläheisyyttä! Mutta hän ei pysynyt. Nainen painoi koko kehonsa kiinni tiukasti toiseen ja antoi mielihyvän lipua kaikkialle. Hän olisi halunnut jatkaa pidempäänkin, mutta tutun kuuloinen kopina lähestyi. Jimmy Choo -kenkien askellus saattoi kuulua vain yhdelle henkilölle tässä rakennuksessa. Amanda oli tulossa. Michaelkin kuuli sen ja vetäytyi kiireen vilkkaa irti suoristaen vaatteitansa samalla. Alex silotti sekaista kampaustansa ja korjasi mekkoansa. Ovi avautui hitaasti paljastaen pelottavimman henkilön koko laitoksella.
"Alex, toivottavasti löysit mieluisesi mekon, sillä nyt minun pitää laittaa meikkisi. Aika ei muuten riitä."
Alex katsoi kauhuissaan, kuinka Amanda pysähtyi niille sijoilleen. Vasta nyt hän muisti sen sekamelskan, jonka hän oli aiheuttanut Michaelin kanssa. Vanhemman naisen silmät siristyivät pieniksi viiruiksi ja koko hänen olemuksensa jäykistyi.
"Alex, haluaisitko selittää miksi olet tuhonnut huoneeni?" Amanda kysyi vaarallisen hitaasti.
"Se ei ollut hänen vikansa pelkästään. Minä olin myös osasyyllinen", Michael sanoi rauhoittavasti, sillä hän tiesi millaista jälkeä Amanda voisi tehdä raivoispäissänsä.
Nainen käännähti katsomaan kollegaansa ja hymyili yllättyneenä. Hymyä olisi voinut kutsua hyväntahtoiseksi, mutta Amandan kylmät silmät pilasivat kaiken. Ehkei naisessa ollut enää tunteita jäljellä.
"Michael, tämäpä yllätys. Miksi sinä olet täällä?"
Alex pystyi kuvittelemaan, miten Amanda analysoi heitä kahta koko ajan. Hän olisi voinut kirjoittaa kokonaisen romaanin jopa pelkästä Alexin silmien räpäytyksestä.
"Minä autoin Alexia valitsemaan sopivan mekon täksi illaksi. On tärkeää, että sen alle menee ase ja siinä pystyy taistelemaan tarvittaessa. Sitä ei ikinä tiedä mitä tapahtuu. Tämä sekasotku johtuu täysin siitä, että Alex kokeili taistelutaitojansa minun kanssani."
Alex huokaisi melkein helpotuksesta. Tietenkin Amanda uskoisi, mitä Michael sanoi. Vanhempi nainen tuijotti vielä hetken miestä ilmeettömästi, mutta nyökkäsi lyhyesti. Hänen suunsa suli uuteen hymyyn, jonka hän nyt kohdisti Alexille.
"Minä menen nyt. Lähetän vaikka jonkun siivoamaan tämän sotkun", Michael sanoi ja poistui tavallista nopeammin jättäen Alexin Amandan armoille.
"No haluaisitko kertoa, mitä oikeasti tapahtui?" Amanda kysyi nostaessaan samalla maassa lojuvia mekkoja.
"Mitään muuta ei tapahtunut. Michael vain auttoi valitsemaan tämän mekon. Muuten olen pahoillani siitä mustasta, se repesi vähän", Alex totesi neutraalisti ja istahti sohvalle ristien jalkansa. Ehkä rohkean esittäminen pelastaisi hänet tästä pulasta.
A/N: Kommentit olisi kivoja, vaikka et oiskaan ikinä kuullut tästä sarjasta. Olis mukavaa tietää vähän mielipiteitänne. =)
