Title: Vai tälläistä peliä
Author: Chita eli minä.
Genre: Romance, Angst
Pairing: Kertoja/Roni
Raiting: K11
Summary:
Kerron sen olevan maailman vanhi iskurepliikki, mut se vaa jatkaa samal linjal.Warning: Ruma kielenkäyttö
A/N: Teki mieli kirjottaa jtn tällä kirjotustyylil jote yhdistin kaks koiran lenkil suunniteltuu orginaalii yheks lyhkäseks
Mua vituttaa. Ihan vitusti. Istun koneella ja mietin mikä meni väärin. Muistan kui mult kuukaus sit hävis yks broidilta pöllästy aski röökii ja mä niin mietin et mihin vittuun se katos. Vatsaan koskee ihan vitusti, enkä vaivaudu kertoo mutsille vaik se on käskeny mua kertoon. Se vie mun huomion hetkeks ja mietin miks näi piti käyä. Ajattelen kui mä eilen nostin tarkallee kaheksa röökii vajaan askin mun paskaselta lattialta jonku ruman hupparin alta ja tajuun sen samaks laivalta ostetuks broidin askiks. Nostin sen vitun askin vaa pöydälle ajatuksen ottaa huomen skolee mukaa, mut arvaa muistinko? Mutsi oli sit käyny kaivelee ja löytäny sen vitun askin pöydält... Sanoin vaa etten tiiä mist se mun huoneesee tuli, et löysin sen siivotes lattialt. Melkein totta.
Nyt se on iha satavarma et poltan vaik esitän jotai mamin kilttii pikku tyttöö, joka ei koskaa ois nii tyhmä et polttais. Voi mis haaveunes se oikeen elää? Oon kotaris ikusest. Mutsi huutaa mua syömää ja kuvittelen miten joskus huutaisin sille vaa vitut ja jäisin istuu tähä rähjäselle tuolille kuunteleen musaa ja pelan jotai paskoi pelei, mut silti nousen ja käyn lämmittää vähä makaroonilaatikkoo. Oon just kantamas sitä huoneesee ku se kieltää, se seputtaa jotai huoneen sotkemisest ja muistelen, kui lattiaa peittää edellee vaatteitte, suklaalevyn kuorie ja juissi purkkien sekasorto. Pöydistä ei nää paljast pintaa roskien alt ja näppis on ainoo puhas tila näytön lisäks koko huonees. Huokasen ja tyydyn syömää keittiös.
Tökin ketsupis uivia makarooneja haarukalla ja tungen niitä ykstellen suuhu. Kerron mutsille et vuokrattii yhelt nuorisotalolt bänditiloi ja maksan kyl ite. Se vaa nyökyttelee jtn ja kääntyy sit muhun päi. Se kysyy niist tupakoist ja mä huokasen ja toistan sen saman selityksen ku viimekski. Se vaa huokasee ja sanoo korotetul äänel etten oo kotarist veke enne ku kerron totuude. Nousen pöydäst ylös nii et tuoli kaatuu ja heivaan loput makaroonilaatikost rodee ja haistattelen sille pitkät painuen sit huoneesee ovi paukkuen. Tai nii mä ainaki oisin halunnu tehä. Todellisuus oli sama ilma noit haistattelui. Se karjuu jotai mun perää, mut en kuule sitä enää ku oon laittanu jo the all-american rejectsin gives you hellin soimaa nii kovalle ku kajarit antaa. Menee joku mina enne ku mun netti katkee oletetusti mutsin toimesta ja se karjasee et mun pitää viiä koira. Vedän hupparin ja takin niskaa ja remmin handuu ja painelen koira perässä pihalle.
Kävelen eteenpäi, en haluu viel mennä himaa, mut alkaa pikkuhiljaa olee iha vitun kylmä ku pakkastaki joku kaheksa astet, oon just ottamast yhen röökin eile illal hankitust askist ja kääntymäs kulmast lähi Siwalle ku joku kohtuullise hyvän näköne jätkä tulee siihe ja kysyy ollanks me tavattu. Kerron sen olevan maailman vanhi iskurepliikki, mut se vaa jatkaa samal linjal. Katon sitä hetken silmii pyöritelle ku se yhtäkkii kysyy tiet sinne Siwalle. Mietin hetke mitä tekisin ja kerron sit et oon itekki menos sinne. Sen ilme kirkastuu ja se hymyilee sillee kivasti ja kiittää. Otan nyt sen röökin ja ekan hatsin jälkee lähen kävelee sinne Siwalle päi.
Sil matkal se höpöttää ja kyselee sitä sun toist enkä saa sitä millää hiljaseks. Jossai puoles välis tajuun et viihyn sen seuras iha hyvi ja tajuun et oon kertonu sille varmaa enemmä ku koskaa kellekkää. Sit se vaa tokasee et tiiänkö mä et tupakka tappaa. Tokasen tietäväni ja lisään ivallisesti perään et siihenhä mä tähtään ja sen ilme venähtää. Läppä läppänä tokasen ja se vääntää taas jotai hymyn poikast mulle. Pia me ollaa siel kaupal ja mä ostan juissin ja pandan valkosuklaa levyn mutsilt aamul nyysityl kakskybäsestä jäljel oleval kybäl ja saan vaa kuus egee takas. Tiiän et myyjä nyysi mult päälle euron mut en jaksa välittää vaa painelen kaupast ulos, huojentuneen siit et vihdoi pääsin siit eroo, mut se ehtii tulla kaupast ulos sil aikaa ku otan koiran siit mihin sen jätin.
Se kysyy mihi suuntaa oon menos ja osotan sinne päi. Se kertoo olevansa menos samaa suuntaa ja me lähetää kävelee taas yhes. Täl kertaa me ollaa hiljaa. Must tuntuu et me ollaa puhuttu jo kaikest, ku se yhtäkkii kertoo olevansa Roni. Mä kerron sille mun oman nimen ja se kehuu sitä. Mä pyöräytän taas silmii ja sytytän uude röökin. Ku oon saanu sen poltettuu me ollaa jo mun rapun ovel ja se ottaa tussin esii. Se tarttuu mun kätee ja kysyy saaks kirjottaa sen numeronsa, mä nyökkään ja se kirjottaa. Huomaan et sil on aika hyvä käsiala pojan käsialaks ja huomaan et sen käsi on lämmin vaik ulkon on hirveen kylmä. Olin jo ehtiny päättää etten soita ku yhtäkkii painanki mun huulet sen huulille. Ku mä irtaudun se hymyilee ja lähtee kävelee samaa suuntaa mist me just tultii. En lähe mihinkää siit vaa katon kui se kääntyy vast melkee Siwalla eri suuntaa. Vai tällästä peliä ajattelen ja painelen sisää.
