Kirjoittaja Aihe: Kiitos, kun olit totta hetken ||| S - fluff, angst - Paritus selviää - oneshot  (Luettu 2477 kertaa)

Neriah

  • ***
  • Viestejä: 602
Kiitos, kun olit totta hetken

Author: Neriah
Beta: Beatrix Bones
Disclaimer: Mahtava JKR omistaa hahmot, minä leikin niillä. En saa tästä rahaa.
Genre: Fluffy, angst, romance
Pairing: Cho/Cedric
Rating: S

A/N: Otsikko pöllitty häikäilemättömästi Kaija Koon biisistä "Jos sua ei olisi ollut".



Taas, ajattelin. Taas eksyin katselemaan sinua kesken tähtitieteen tunnin. Professori Sinistra katsoi minua paheksuen liian usein, sillä aivan liian usein unohduin kuuntelemaan hänen äänensä sijaan sinua.

Mutta minkä voin, jos lukemattomat, kartoittamattoman monet tähdet tuikkivat verkkokalvoillani samalla tavalla kuin silloin kävellessäni kanssasi järven viertä, kun kukaan muu ei valvonut? Vain pikkuhiljaa vaaleneva taivaanranta muistutti siitä, että meidän oli pian päästettävä muut yhteiseen maailmaamme.

Minkä voin, että ikävä pistelee kahta kauheammin öisin?

Sinistra heilautti taikasauvaansa minua kohti, ja sai siten käännettyä kaukoputkeni oikeaan suuntaan. Tarkkailemani tähdet olivat ehtineet karata tipahtaessani vahingossa tummien muistojen sekaan. Painoin silmäni kuuliaisesti vasten kaukoputken pientä kurkistusaukkoa, ja löysin heti kirkkaan tähden, jota minun oli määrä seurailla.

Kulma Sirius-tähteen, astemäärä, koordinaatit...

Luvut kyllästyttivät minut nopeasti, ja annoin tähden jälleen karata jäädessäni katselemaan kasvojasi. Hetken päästä tunsin kullanruskeat hiuksesi sormissani, ja siniset silmäsi tuikkivat minulle rakkaimpina tähtinäni kuten ennenkin. Valutin sormiani hiustesi lävitse, suutelin pehmeitä huuliasi, tunsin lämpimän ihosi kämmenieni alla kuten myös onnen, joka kupli kehoni joka sopukassa.

Kuten ennenkin, jokin veti minut todellisuuteen tahtomattani. Kipua en ollut silti enää pitkään aikaan tuntenut, sillä olin putoamisistani jo täysin turta. Kuitenkin, joka kerta ajattelin kuinka olisin niin mielelläni jäänyt luoksesi vielä vähän pidemmäksi aikaa. Olisin halunnut jatkaa matkaani siellä, missä vihollisia ei erotella ystävistä. Siellä, missä voin pitää kädestäsi jälleen kiinni, ja missä voi viimein tuntea jotain jota voi kutsua nimeltä. Silti tiedän, ettei se ole mahdollista, mutta tiedän myös, että jonain päivänä, sinä päivänä kun päiväuneni viimein sallivat jatkua loputtomiin, ajattelen onnellisena: ‘Olen jälleen luonasi, Cedric’.
« Viimeksi muokattu: 18.05.2015 05:01:33 kirjoittanut Kaapo »

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Kiitos, kun olit totta hetken
« Vastaus #1 : 14.01.2011 21:33:53 »
Jokainen ficci ansaitsee mielestäni ainakin yhden kommentin. Varsinkin tälläinen ficci! Aivan ihastuttavaa kerrontaa, kuvailua ja aivan mahtava idea! Rakastan! <3
 Joo, ei multa muuta järkevää tuu. Ihana oli <3 Kirjota lisää tälläsii!!!!...

Neriah

  • ***
  • Viestejä: 602
Vs: Kiitos, kun olit totta hetken
« Vastaus #2 : 15.01.2011 12:26:33 »
Vaarallinen Komentoija: Ihanaa että tykkäsit! Tietenkin kirjoitan lisää tällaisia, tykkäsin tämän kirjoittamisesta! :) Kiitos kehuista ja kommentista.

cassable: Aww jess, kommentti tuli! Ei sillä että olisin epäillyt... :D Hehe kiva että tykkäät (minusta tai tyylistäni, molempi parempi) ♥

Kiva että ficcini kolahtaa! :D Hehe, joo kyllä se loppui eiku?

Hyvä että tuntui siltä että olin onnistunut sekoittamaan arkea ja unelmia, se kun ei aina oikein onnistu. Niin ja erityisen hyvä että teksti ei mennyt liian nopeasti eteenpäin, se on ehdottomasti yksi paheistani. Ehkä mulla on kiire kirjoittamaan jotain sinne loppuun tai tai. Jotain.

Huu ihanaa että fluffyangst -hybridini pelasi! Nimen tosiaan pöllin biisin sanoituksista, mutta se sopi tähän niin tajuttoman mainiosti.

Kiitos ihanasta kommentistasi, piti lukea se kolmesti :)

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 077
    • tumblr
Vs: Kiitos, kun olit totta hetken
« Vastaus #3 : 09.06.2011 18:15:16 »
Apua, mitähän sitä sanoisikaan. Yhtä aikaa hyvin hämmentävä ja valaiseva fic, jollain tavalla (ehkä parituksellaan ainakin, tai siis minulta meni kyllä täysin ohi se toinen osapuoli, öö?) ärsyttävä ja häiritsevä, mutta kuitenkin kaunis fic omalla tavallaan. Kirjoitat hyvin, ja kuten edellisessä kommentissani jo runsaasti kehuinkin, osaat viedä maailmaasi - mutta tässä se maailma tuntui olevan niin kovin pieni ja ymmärtämätön, joku, johon en oikein osaa mennä sisälle.

Cedric oli kuitenkin tärkeä osa tätä ficciä, ja koska tämä ei ollut niin ulkonäkökeskeinen sinänsä, olisin ehkä kaivannut jonkinlaista analyysiä hänen luonteelleenkin.  Mikä heitä yhdisti, mikä oli erilaista, millainen Cedric oli ylipäätänsä, millainen kertoja ei, mikä häntä viehätti ja mikä mikä mikä. Mikä oli se vihollisasetelma (keksin miljoonia eri vaihtoehtoja, mutten yhtäkään täysin toimivaa ratkaisua), josta puhuttiin ja joka teki kaiken hankalaksi, mikä oli se juttu. Ei, ei tämä ollut huono fic lainkaan, mutta minä en vain ymmärtänyt ollenkaan (enkä oikeastaan ymmärtänyt sitäkään, miten professori Sinistra liittyi tähän niin paljon – jos tähtitiede oli heidän yhdistävä tekijänsä, ehkä tähdistä olisi saanut kertoa enemmän).

Tässä ficissä kerrontasi oli sekavampaa ja hajoilevampaa; siitä ei välttämättä saanut niin hyvin kiinni, kuvailusta jotenkuten, mutta idean häilyväisyys vei siitäkin pohjan. Olen pahoillani, etten saanut tästä elämää suurempaa tulkintaa irti – itse lukeminen oli kyllä nautittavaa, mutta jälkeenpäin hämmästys oli suuri. Kiitos kuitenkin tästä mielenkiintoisesta ficistä, jonka ehkä joku kerta ymmärränkin paremmin. : )
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Neriah

  • ***
  • Viestejä: 602
Lils: Voihan :( Ehkä jätin tämän turhan häilyväksi. Olen kuitenkin ajatellut muokkaavani tekstiä hippusen niin, että tapahtumista saa otteen. Kiitos kommentistasi  :-*