Natural: Kiitokset sinulle kommentistasi
Ja juu, ei ole kyllä yhtään kiva palella
Ja
Lumille, sinulle vastailinkin jo yksärillä
A/N: Koska edellisen osan laittamisesta on kulunut jo jonkin aikaa, laittelenpa nyt kolmannen luvun ennen kuin alan kuunnella kappaleita huomiseen musankokeeseen ja lukea jotain niistä säveltäjistä (joo, aion ihan tosissaan lukea, miks kaikki on niin yllättyneitä?)
III luku
Rikki, poikki, puhkiBellatrix makasi jälleen vuoteessaan kuunnellen naisten keskustelua. Oli ilta ja nämä olivat jo palanneet suihkusta. Nyt he olivat kaikki, uutta naista lukuunottamatta, kerääntyneet Minervan ympärille.
”Onko sinulla omaisia?” Tammy kysyi.
”Yksi veli”, Minerva vastasi.
”Eikö muita?” Tammy jatkoi.
”Ei”, Minerva sanoi.
”Ai, ai”, Tammy huokaisi. ”Pitäisi sinullakin olla joku läheinen ihminen.”
”Sitä ei saa antaa itselleen periksi”, Sarah totesi. ”Täytyy vain jaksaa elää. Joka aamu on vain omille jaloilleen noustava. Se -”
”Mutta pitää saada purkaa tuska pois”, Maisie keskeytti. ”Ei saa pidätellä tunteitaan. Hitto soikoon, minähän lasken paineet pellolle heti, kun alkaa keittää yli. Kuule, minä uskon, että sinulla on nyt apea mieli. Kuudes leikkaus, niinkö se oli? Sinä olet viisas ja koulujakäynyt, hillitty ihminen, sen minä olen laittanut merkille. Tässä suuna päänä minäkin olen, hitto soikoon ja sinä olet vain pidätellyt itseäsi. Minä kunnioitan ja ihailen sinua. Ihmiseltä on kolmen vuoden sisällä poistettu yli puolet vatsasta, toinen rinta viety ja nyt on taas revitty lisää. Kulkaa, minä ihmettelen, miten sinä vielä osaat hymyillä. Anna tulla tuska pois. Elämä voittaa. Aivan rinnasta riipaisee.”
Pieni hiljaisuus lankesi naisten keskuuteen.
”Minua ei ole revitty, mutta jälkiä on tullut siitä huolimatta”, Maisie jatkoi.
”Sama minulla”, Sarah totesi. ”Molemmin puolin kylkiä on raskausarvet. Ja niitä ei mikään taika poista.”
”On ne rumat jäljet lapset minuunkin jättäneet”, Maisie sanoi. ”Iljettää, aina näkyvät. Viisi kertaa olen raskaana ollut. Kaksi kertaa meni kesken ennen kuin Ricky tuli. Terryhän olisi minut jatkuvasti raskaaksi saattanut, ellei minulla olisi ollut taikasauvaani. Monta kertaa jouduin noitumaan, etten hänen kynsiinsä joutuisi.”
”Minä olen sen puolen elämästäni unohtanut kokonaan”, Sarah huokaisi.
”Älä sano, kun kohdalle sattuu”, Maisie hymähti. ”Ja nuori ihminenhän sinä olet.”
”Minä olen nimittäin leski”, Sarah huikkasi vain kuuntelulla olleelle uudelle naiselle.
”Jaa”, nainen tuumasi. ”No sitä voi vielä monta kertaa rakastua, sitä mieltä minä olen. Eikä se ole kenenkään mukava itsekseen elää. Lapset kun kasvavat niin sitä jää koko lailla yksin.”
”Kyllä se aikaa ainakin minulta vei”, Tammy totesi.
Naiset alkoivat pikkuhiljaa hajaantua Minervan vuoteen ympäriltä omille sängyilleen.
”Oletko sinä ollut naimisissa?” Sarah kysyi epävarmana.
”En ole”, Tammy sanoi. ”En ole koskaan ollut. Kyllä se oli kaunis ajatus minullakin joskus kolmekymmentä vuotta sitten, mutta ajatuksesi se vain jäi.”
Niin kuin minullakin, Bellatrix ajatteli. Aina kuvittelin, että pääsisin naimisiin. Pääsenkö enää? Kuka tahtoo vaimon naisesta, joka ei voi saada lapsia?
Bellatrix vaipui omiin mietteisiinsä, eikä keskittynyt enää lainkaan kuuntelemaan Tammyn selontekoa siitä, kuinka tämä ei enää koskaan luottaisi miehiin. Vasta kun huoneeseen lankesi pitkä ja painostava, kiusallinen hiljaisuus, Bellatrix havahtui.
”Oletko tosissasi, Sally?” Maisie kysyi rikkoen hiljaisuuden. ”Että sinä olet raskaana?”
”Niin on asiat”, Sallyksi kutsuttu uusi nainen sanoi.
”Minkä ikäinen vanhin lapsesi on?” Tammy kysyi.
”Kaksikymmentäviisi täyttää kahden kuukauden päästä”, Sally kertoi. ”Sitten kaksikymmentäkolme on seuraava ja seitsemäntoistavuotiaat kaksoset. Olisi minulla vielä jos elossa olisi niin yksi kolmetoistakesäinenkin, mutta hän kuoli siinä kolmen tunnin ikäisenä. Mitään eivät voineet tehdä. Ja yksitoista vuotta sitten meni kesken heti alkussa, kolmen kuukauden kohdalla.”
”Monennella kuukaudella olet nyt?” Sarah kysyi.
”Seitsemäs alkoi tällä viikolla”, Sally vastasi.
Tämä on niin väärin, Bellatrix huusi mielessään. Tuo nainen, tuo Sally, jolla on ennestään jo neljä lasta ja joka ei ole varmasti paljoakaan alle viidenkymmenen on raskaana. Ja minä, joka olen kahdenkymmenen, en voi koskaan,
koskaan, saada omia lapsia. Miksi maailma on näin epäreilu?
Muutama kyynel vierähti Bellatrixin poskelle, mutta hän pyyhkäisi ne kiukkuisesti kaavun hihaan. Sitten hän keskittyi taas kuuntelemaan naisia.
”Koskeeko se koko ajan?” Tammy huikkasi.
”Vähäsen”, Minerva kuiskasi.
”Voi voi, kun ihminen saa kärsiä”, Tammy huokaili. ”Kyllä nainen tässä maailmassa saa kärsiä niin paljon tuskaa ja kipua. Kyllä meitä poloisia elämä koettelee. Ihan itse kutakin.”
Ai todellako? Bellatrix ajatteli pilkallisesti. Katsos kun en ole vielä sitä sattunut huomaamaan.
”Saa nähdä, kuinka pitkään joudun olemaan täällä”, Sally totesi. ”Jos vaikka en pääsekään kotiin enää koskaan. On mielessä käynyt sellainenkin ajatus. Jos vaikka tästä ei hengissä selviäisikään.”
”Älä tuollaisia mieti”, Maisie pyysi, ”synkeitä.”
”Ai ai, miten se ihmisen mieli muuttuu hetkessä riemusta murheeseen”, Tammy totesi.
”Se on sillä tavalla rakennettu”, Sarah sanoi.
”Se on hyvä, kun pystyy tunteensa tuomaan ulos”, Tammy huokaili jälleen. ”Ai ai sentään.”
”Ajatteletteko te koskaan kuolemaa omalle kohdallenne?” Sally kysyi.
Bellatrix muuttui välittömästi valppaammaksi ja alkoi seurata keskustelua tällä kertaa aidosti kiinnostuneena.
”Kyllä se joskus mielessä liikkuu”, Sarah vastasi.
”Minä en ajattele”, Maisie tokaisi. ”Miksipä se siitä tulee ajattelemalla?”
Äh, ole jo hiljaa, Bellatrix ajatteli.
”Minulla se on usein mielessä, jostain syystä”, Tammy totesi.
”Kyllä minäkin sitä olen miettinyt useasti”, Sally kertoi. ”Erityisesti viime aikoina. Mutta ei sitä itseään pystyisi suremaan. Voisivat kotona kyllä olla murheissaan, jos äiti äkisti lähtisikin.”
”Sitä ei tiedä ennen kuin kohdalle sattuu, mitä se kuolema on”, Tammy sanoi.
”Hyvä kun ei tiedä”, Sarah totesi. ”Eihän sitä voisi elää, jos etukäteen tietäisi.”
”Vaan jos oikein sairaaksi tulisi”, Sally sanoi, ”niin menisi sitten kertaheitolla. Ettei jäisi toisten vaivoiksi kitumaan.”
”Ai ai sentään”, Tammy huokaisi. ”Nyt tuli surullinen olotila. Ai ai sentään.”
Bellatrix nousi vuoteesta ja laittoi kengät jalkaansa. Kaikki seurasivat katseellaan nuoren naisen poistumista huoneesta. Oven kalahdus kaikui pitkään muuten niin autiossa ja hiljaisessa käytävässä. Käytävällä ei ollut ketään, Bellatrix näki ainostaan vilahduksen Rosannasta, joka tuli häntä vastaan.
Bellatrix kiihdytti askeleitaan ja meni suihkuhuoneeseen. Siellä oli pimeää, mutta hän ei välittänyt sytyttää valoja. Bellatrix istuutui jälleen niin tutuksi käyneelle ikkunalaudalle ja avasi kirjeensä.
”Tulin juuri kotiin sairaalasta, jossa kerroit järkyttävän uutisen”, Bellatrix luki hiljaa, eikä voinut estää pientä nyyhkytystä kumpuamasta rinnastaan. ”Mietin tulevaa elämääni koko matkan. Tämä on minulle erittäin vaikea ratkaisu, mutta ymmärtänet myöskin minun tunteeni ja siksi on parempi, että kirjoitan nyt heti, mihin olen päätynyt. Bella hyvä, on paras että eroamme. Tiedät, että haluan vaimokseni naisen, joka voi synnyttää lapsia. Perhettä perustaessani se kuuluu suurena osana suunnitelmiini. On parempi, että teen asian selväksi heti niin on helpompi meille molemmille. Haluan purkaa kihlaukseni. Parempi, ettemme enää tapaa, emmekä kirjoita toisillemme. Pikaista toipumista. Rabastan.”
Bellatrix avasi ikkunan ja nousi seisomaan. Liikenteen melu ja pauhu kuuluivat selkeinä alhaalta kadulta, kun tuo nuori nainen kurkotti hitaasti alas.
Siinä samassa suihkuhuoneen ovi aukeni hiljaa, ja Rosanna astui varovasti sisään sulkien oven perässään.
”Teidän tulee kylmä”, Rosanna sanoi hiljaa. ”Neiti Musta, te vilustutte... saatte kuumetta ja...”
Rosannan käsi hapuili taikasauvaa.
”Ei valoa!” Bellatrix huudahti.
Käden liike pysähtyi.
”Ei, ei valoa”, Rosanna lupasi. ”Mutta olkaa kiltti ja tulkaa pois ikkunalta. Se on vaarallista. Te voitte pudota. Tämä on neljäs kerros. Te voitte horjahtaa ja -”
”Taittaa niskanne, niinkö?” Bellatrix kysyi kylmästi ja kurotti samalla yhä enemmän ulos ikkunasta. ”Pelottaako?”
”Eikö teitä pelota?” Rosanna kysyi. ”Olkaa kiltti, neiti Musta, tulkaa pois sieltä.”
”Bella”, Bellatrix tokaisi.
”Bella kiltti”, Rosanna pyysi. ”Minä autan, tule alas.”
Rosanna otti muutaman askeleen kohti Bellatrixia ja ojensi kätensä naista kohden.
”Älä!” Bellatrix huudahti ja sai Rosannan vetämään äkisti kätensä pois. ”Älä koske minuun... Minuun ei saa koskea kukaan. Minä säryn helposti.”
Bellatrix käänsi hitaasti katseensa Rosannaan ja katsoi hoitajaa pitkään.
”Potkiiko se?” Bellatrix kysyi varovasti.
”Potkii”, Rosanna vastasi.
”Potkiiko se nyt?”
”Ei nyt juuri.”
”Voiko sitä kuunnella?”
”Voi.”
”Voinko minä?”
”Voit.”
Rosanna ojensi kätensä uudestaan. Tällä kertaa hetken epäröityään Bellatrix tarttui siihen ja salli naisen auttaa itsensä alas ikkunalta.
Bellatrix hytisi, mutta Rosanna kietoi lämpimät kätensä tämän harteille.
”Mennään pois”, Rosanna kehotti. ”Tulee kylmä.”
Bellatrix seisoi hievahtamatta paikoillaan.
”Saako sitä koittaa?” Bellatrix kysyi.
”Saa”, Rosanna nyökkäsi.
Bellatrix laittoi kätensä Rosannan vatsan päälle. Vaikka käsi olikin jääkylmä, Rosanna ei siitä hätkähtänyt.
”Nukkuuko se?” Bellatrix kysyi.
”Nukkuu”, Rosanna myönsi.
”Minun särkyi”, Bellatrix kuiskasi. ”Koita.”
Bellatrix tarttui Rosannaa kädestä ja vei sen oman vatsansa päälle. Rosanna pelkäsi hieman ja hänen kätensä vapisi, mutta toinen ei tuntunut huomaavan sitä.
”Mennään pois”, Rosanna epäröi. ”Mennään... nukkumaan.”
Rosanna kiersi kätensä takaisin Bellatrixin harteille ja lähti viemään tätä pois suihkuhuoneesta. Äkisti Bellatrix kuitenkin pysähtyi.
”Mitä nyt?” Rosanna kysyi.
”Odota”, Bellatrix pyysi.
Hän ravisteli itsensä irti Rosannan otteesta ja meni ikkunalle. Rosanna katsoi naista pelokkaana, mutta Bellatrix vetikin vain ikkunan kiinni.
”Joku voi vielä pudota ja taittaa niskansa”, Bellatrix sanoi.
Rosanna hymyili epävarmasti.
”Mennään nukkumaan, Bella”, Rosanna kehotti.
He lähtivät yhdessä suihkuhuoneesta ja kävelivät käytävää pitkin kohti huonetta numero viisi. Ennen ovea Bellatrix kuitenkin taas jähmettyi.
”Ei sinne”, Bellatrix totesi. ”Siellä tulee paha. Ne... äänet.”
”Mikä siellä tulee?” Rosanna ihmetteli.
”Paha olo”, Bellatrix sanoi. ”Ja ne äänet... Siellä tulee tuska.”
Samassa yöhoitaja tuli käytävän takaa heidän luokseen ja pysähtyi niille sijoilleen.
”Oho”, nainen hämmästyi. ”Anteeksi -”
”Bella ei pysty nukkumaan”, Rosanna selitti. ”Hänelle täytyy järjestää toinen huone.”
”Ne äänet pelottavat”, Bellatrix sanoi.
”Pian pääsette nukkumaan”, yöhoitaja lupasi.
”Niin”, Bellatrix nyökkäsi.
Yöhoitaja tuntui vaistoavan tilanteen vakavuuden, tuli lähemmäs ja otti Bellatrixia kädestä. Rosanna laski irti tuosta nuoresta naisesta.
”Tule Bella, saat rauhallisen huoneen”, yöhoitaja totesi. ”Pääset nukkumaan.”
”Kiitos”, Bellatrix kuiskasi.
”Mennäänkö?” yöhoitaja kysyi.
”Mennään”, Bellatrix sanoi ja kääntyi vielä Rosannan puoleen. ”Kauniita unia.”
”Sinulle myös”, Rosanna totesi.
Bellatrix lähti yöhoitajan mukaan, mutta saattoi vielä kuulla, kuinka Rosanna veti terävästi henkeä ja kuiskasi ilmoille sanat: ”Hyvä luoja, minun ikäiseni.”
