Title: Uudenkuun alla
Pairing: Sirius/Remus
Rating: Sallittu
Genre: fluff, ficlet
Summary: "Napita takkisi."Disclaimer: Sirre ja Remppa on ikävä kyllä täydellisesti Rowlingin omaisuutta, ei minun. Minä vain leikin palkatta.
A/N: Piti kai pitää joku S/R-tauko mutta S/R-tauot my ass. Osallistuu Kaiken maailman ficlettejä haasteeseen, aiheena
Uusi. Sanamäärä: 160. Kirjoitettu erittäin spontaanisti kolmelta aamuyöllä. Kommentti on enemmän kuin tervetullutta.
*
Uudenkuun alla "Tämä on kai onnenaikaasi", Sirius sanoo hymyillen Remukselle heidän istuessaan jästikadun penkillä. "Uusikuu."
Remus katselee miten lumitähti sulaa toisen alahuulelle, tämä naurahtaa ja nuolaisee sen pois.
"Tämä todellakin on onnenaikaani, mutta kuulla on sen kanssa vain vähän tekemistä."
Sirius nojaa taaksepäin ja keräilee lumihiutaleita suuhunsa. Hänen takkinsa on auki ja kaulansa kananlihalla.
"Napita takkisi", Remus komentaa lempeästi.
Sirius vilkaisee häneen ilkikurisesti ja pudistaa päätään, saaden toisen huokaisemaan teatraalisesti. Taas tekosyitä saada Remus lähemmäs julkisella paikalla. Remus rakastaa hänen tekosyitään mutta esittää niiden ärsyttävän, sillä se saa toisen nauramaan, ja Siriuksen nauru on Remuksen addiktio.
Ohikulkijat katsovat kummissaan, kun aikuinen mies napittaa toisen takkia leukaan asti kiinni, toisen retkottaessa penkillä silmät kiinni ja tyytyväisesti hymyillen. Remus huomauttaa siitä Siriukselle.
"Voi Kuutamo, he saavat kiittää onneaan etteivät näe sinua napittamassa mitään
auki..."
Rangaistukseksi tämän hävyttömyydestä Remus vetäisee Siriuksen pipon tämän silmille ja vastarangaistukseksi saa lujan rutistuksen tuolta sokealta.
Siinä he istuvat, kun taivas on kuusta tyhjä ja sydämet hellyydestä täydet.
