Alaotsikko: Disneyn Kolme Caballeroa, Aku Ankka/José Carioca, Shuffle-haaste
Nimi: Rakkaus kuin saippuakupla
Kirjoittaja: jossujb eli meikälainen
Fandom: Disneyn Kolme Caballeroa
Genre: Vaihtelee draaman ja romanssin välimailla.
Ikäraja: K-11
Paritus. Aku Ankka/José Carioca
Vastuuvapaus: Disney luonnollisesti omistaa taasen oikeudet, minä se vain vähän leikin ilman rahallista korvausta.
A/N: Tämäpä tosiaan seisoi tiedostoissa jonkun aikaa ennen kuin olo oli sen verran varma että koen tämän julaisukelpoikseksi. Shuffle-haasteeseen osallistuin taas, kun se on vain niin hyvä ja nerokas haaste. Joka toinen on Akun näkökulmasta ja toinen Josén, näin niin kuin hämmentystä hälventääkseni.
Rakkaus kuin saippuakupla
Jamelia – Superstar
Liu'uit alas kadetta pitkin tanssilavalla ja tuhat silmäparia seurasi jokaista notkeaa liikettäsi kuin olisit syntynyt paikanpäällä suoraan musiikista. Rytmi maalasi pehmeät ääriviivasi maisemaan.
En tiedä edes kuka olet, ja jo säikähdin voimakkaan makuista tunnetta kurkussani. Jokin ennennäkemättömän tuhma kutitti pyrstöäni. Mitä oikein teit räpylöilleni, kun vain kompastuin eteesi nokalleni? Yritin olla fiksu ja filmaattinen, kuten sinä valtavassa valokeilassasi. Silloin kiinnitit kiihkeän katseesi minuun, vaikka olisit voinut valita jonkun joka osaisi tanssia.
”A- ha,ha, caro amigo, taidatte olla ulkomaalainen, eh?” kysyit niin vahvasti murtaen, etten kuullut kuin vain pehmeän äänesi soljuvan. Autoit minut pystyyn ja jatkoit tanssiasi. Hämmentyneenä muistutin itseäni hengittämisen pakosta.
En päässyt enää silloin takaisin lähellesi, mutta selittämättömästä syystä tunsin että näkisin sinut vielä myöhemmin, sillä lopun iltaa tunsin kiihkeän katseesi varjostuksen.
Nancy Sinatra – You Only Live Twice
”Olá, marinheiro, pysytkö jo nyt tolpillasi?” kuiskasin säikäyttäen pöydässään showta seuraavan pikku amerikkalaisen ilmestyen varoittamatta takaa. Hän oli niin suloinen säpsähtäessään, etten voinut muuta kuin jäädä istumaan hänen seuraansa.
En ole koskaan antanut sydämeni sykkiä toiselle koiraalle näin, mutta pien matkustat kuitenkin takaisin kotiisi, eikä kukaan saa ehdi koskaan paheksua jos suin kaulasi valkoisia untuvia. Tämä unelma on vain sinua ja maksan auliisti sen hinnan jos olet yhden elämänmittaisen yön kanssani. Opettaisin brasilialaisen rakastelun alkeet, jos vain annat siihen luvan.
J. Karjalainen – Hän
Kirkkain kesäkin maistuu niin kuivalta kostean Rion jäljiltä. Mummo väittää, että lyhyt matkani on tehnyt minulle jotain. Näytän muka vanhemmalta. Vaakun takaisin etten minä ole mikään untuvikko, eikä minun tarvitse enää joka räpiköintiäni erikseen ilmoittaa. Siitäkös sitä tenttiminen yltyykin, etten vain ole sekaantunut mihinkään luvattomaan. Mummo kuulustelee ja hiillostaa kunnes tunnustan menneeni ihastumaan.
”Oi, Aku, pikku kullannuppu, mutta sehän on aivan ihanaa!” mummo henkäisee aivan haltioituneena. Riiputin päätäni yrittäen luikerrella jatkokysymyksistä eroon.
”Onko hän nätti, suloinen? Hyvätapainen, kiltti, käytännöllinen? Tottakai hän osaa laittaa ruokaa ja ommella, mitä sellaisella rouvalla tekee joka ei osaa ommella... voi Aku-raukka, älä nyt ole noin murheellisen näköinen! Maiden rajat ovat vain pieni hidastustöyssy, aina rakkaudessa on mutkia matkassa.”
Alkoi suututtaa tuollainen vouhotus. Aivan kuin oikeasti se olisi vain pelkkä mutka enää, jos huutaisin ettei minua saanut nauramaan ja laulamaan tyttö, vaan herrasmies kimaltavissa sulissaan?
Egotrippi – Varovasti nyt
Olit ostanut portugalin fraasikirjan, et vain osannut lausua sanaakaan. En voinut hillitä itseäni kuiskuttelemasta sellaisia lemmenloruja etten ajatellut niitä itsekään ujostumatta.
”Belo, bonito Aquel”, kehräsin peläten halukkuuteni pelottavan sinua. Ei olisi pitänyt valita näin rauhatonta paikkaa kiihkeälle tanssille joka hetki hetkeltä muuttui enemmän ja enemmän rakasteluksi. Kuka vain voi rikkoa taian ja muistuttaa ettemme saa.
Vaikka kuinka varoen taivuin allesi, vaikka kuinka pehmeästi hyväilin sileäsulkaista selkääsi, meni kaunis hetkemme aamuauringon noustessa rikki kuin saippuakupla. Kauhistuneena päivittelit ettei rakastelumme ollut totta vaikka näin vielä jäljet merimiehen nutussasi, eivätkä ne valehdelleet.
Sir Elwoodin Hiljaiset Värit – Tyttöjen päiväkirjat
Mukaviahan nuo Dellan lapset ovat, kolme pientä ankanpoikaa joiden kanssa riekkua. Mutta minustako tasapainoiseksi, rauhalliseksi vanhemmaksi? Pöh. Kotileikkiä tämä parhaimmillaan on, vaikka parhaani yritänkin. En välttämättä halua menettää hermojani joka kerta kun maitolasi kaatuu aamiaispöydässä, mutta kun päässä ennättää naksahtaa ennen kuin ehdin mitään ajatella.
Tosin kotileikissäkin meitä olisi kaksi untuvikkoja katsomassa. Sunnuntai-iltapäiväni täyttyvät kaipailusta, sydäntäni pistää ja mietin vain miten kovasti haluaisin jotain kevyttä ja romanttista, enkä mustasukkaisuudella pilattua Iinestä. Missä on se räpylät sotkeva Etelä-Amerikan lämpö, joka tuntuu enemmänkin kuvitellulta unelta verrattuna kahdeksan tunnin margariinipakettien kansien napsauttamisen Kattivaarassa jok'ikinen päivä.
Vaan ei sillä, toki Iines on ihana. Mutta voiko häntä verratakaan vanhassa valokuvassa keikistelevään, syntisen vähäpukeiseen lintuun? Kiihkosilmäinen Brasilian ihme katsoo minuun takaisin kuvan kiiltävältä pinnalta ja huokaisen haikeana syvään.