// Alaotsikko: K-11 | kuolema/itsemurha, ei kovin tarkkaan kuvailtu
Nimi: Too Late
Kirjoittaja: Contessa
Tyylilaji: angst
Paritukset: noup
Ikäraja: k-11 oliskohan?
Disclaimer: kaikkiyksinmun
Beta: Ei ole
Varoitukset: kuolema / itsemurha, jota ei ole kovin tarkkaan kuvailtuYhteenveto:
Suloisen epätoivoinen uni vie mukanaan, siitä ei herää enää.A/N: no mitäs muutakaan te tähän aikaan illasta odotitte. täyttä tajunnanvirtaa. kirjoituksessa auttoi [inspasi]
tämä kappale, jonka mukaan tämä novellikin sai nimensä :3Hiljaisuus.Samettinen, musta yötaivas jäädyttää hiukset poskiin, hengitys muodostaa pilven kulkiessa metsäpolkua. Kuuset kurkottavat kulkijan päälle, ahnaasti, ne aikovat ottaa mukaansa ja viedä pois.
Tähtiä.Yrittäen laskea niitä, niitä on liikaa, ne katoavat ja ilmestyvät taas. Ne matkaavat ajasta äärettömyyksiin, ne eivät anna rauhaa, ne huutavat mukaansa.
Tähdenlento.”anna minun tulla mukaasi”, hiljainen, epätoivoinen kuiskaus, lumi vaientaa äänet. Kuunsirppi tuntuu virnuilevan, kyynel vierähtää suljettujen silmien lävitse poskelle ja putoaa maahan. ”minua ei pelota, ota minut mukaasi”.
Jäätä.Sormet kangistuvat kylmään, (kylmä kylmä kylmä liian kylmä) kyynel jäätyy matkalla maahan, lumi sataa hiljalleen maahan. Vaipuu polvilleen, itkee, huutaa, ei tahdo kuolla, tahtoo, ei tahdo, tahtoo. Kaatuu selälleen, puhaltelee huurupilviä ilmaan, katsoo kuinka ne purjehtivat unelmien lailla pois. Unelmia, jotka olivat liian suuria toteutuakseen, unelmia, jotka särkyivät ja rikkoivat sielun.
Lumienkeli.Silmät suljettuina tuijottaa pimeään, näkee rakkaan, näkee toivon, näkee, kuinka se kaikki luisuu pois.
Suloisen epätoivoinen uni vie mukanaan, siitä ei herää enää.
ikävä kaipuu toivo pettymys suru toivo ilo onni rakkaus sinä minä me”minä tulen!” Ylittäen sateenkaaren yhdessä, käsi kädessä, enää ei ole kylmä.
Lumienkelistä tuli ikuinen.