Fandom: Twilight
Genre: yrittää olla huumoria, jonkinlaista parodiointia
Ikäraja: sallittu
Paritukset: E/B ja tavallaan kaikki muutkin Cullenien paritukset
Summary: Culleneilla on tylsää, ja he päättävät perustaa sirkuksen
Hei, perustetaan sirkus!
Eräänä hyvin tavanomaisen sateisena päivänä se kaikki alkoi. Cullenien hieno jonkun epäilemättä tosi maineikkaan arkkitehdin suunnittelema talo ei loistanut taivaalta lankeavien auringonsäteiden alla, eikä loistanut muutenkaan, mutta sisällä talossa parin vampyyrin mielissä kyllä loisti. Ei tosin ihan vielä.
”Minulla on tylsää”, Alice valitti.
”Niin käy kun on liikaa aikaa”, Emmett kertoi ja sai kaikki yllättymään tai sitten ei.
”Täytyy keksiä jotain tekemistä, niin sitten ei ole niin tylsää”, Esme sanoi ja sai ainakin kaikki yllättymään.
”Mitään ideoita?” Alice kysyi.
Rosalie, joka istui telkkarin ääressä, alkoi nauraa.
”Mitä nyt?” Alice kysyi.
”Ainahan niitä ideoita riittää”, Rosalie totesi. ”Perustakaa vaikka sirkus!”
Niin siinä sitten kävi. Kaikki innostuivat ideasta aivan valtavasti, ja rahaa tai muita hienouksia säästelemättä vampyyrit perustivat sirkuksen. Edward tietysti juoksi innoissaan kertomaan asiasta Bellalle, joka ei ollut vampyyri ja joka näin ollen ei periaatteessa ollut perustamassa sirkusta. Se taas johtui lähinnä siitä, että sirkuksen perustaminen hoidettiin yöllä, jolloin Bella nukkui.
”Älä huoli”, Edward sanoi Bellalle, kun tämä ilmaisi pettymyksensä, kun ei saanut olla mukana kaikessa jännittävässä, ”saat olla ensimmäinen joka testaa meidän hienoa pähkinäautomaattiamme!”
”Mikä siinä on niin hienoa?” Bella kysyi epäillen.
Edward virnisti. ”Se on Jasperin suunnittelema.”
”Jasperin suunnittelema?” Bella toisti ihmeissään. Hän ei ollut tiennyt Jasperin harrastavan automaatiosuunnittelua.
”Kyllä vain”, Edward sanoi. ”Ja Emmettin kokoama.”
”Emmettin kokoama?” Bella toisti yhä enemmän ihmeissään. Hän ei ollut ihan varma, halusiko testata sellaista automaattia.
Joka tapauksessa avajaistilaisuus sujui juhlallisesti. Alice oli vaatettanut kaikki sopivalla tavalla, ja Bella sai jopa kunnian koemaistaa pähkinöitä.
”Tämä on aika yllättävää”, Rosalie kuiskasi Edwardille matalalla äänellä.
”Mikä niin?” Edward kysyi, vaikka sai Rosalien ajatuksista aika hyvin vihjeitä siitä, mistä oli kyse.
”Että annat hänen olla ensimmäinen, joka maistaa pähkinöitä. Entä jos niissä olisikin jotain vikaa?”
”Ei niissä ole”, Edward sanoi varmasti.
”Miten voit olla varma?” Rosalie kysyi juuri kun Bella tunki pähkinän suuhunsa ja puraisi sitä.
Edward hymyili. ”Minä testasin ne ennen kuin annoin Emmettin laittaa ne tuohon koneeseen. Ja tutkin myös tilan, jossa ne säilyvät koneessa. Ihan sataprosenttisen turvallisia pähkinöitä.”
Rosalie tuhahti.
Kun pähkinäautomaatin avajaiset olivat ohitse, Bellaa lähdettiin viemään esittelykierrokselle uudessa sirkuksessa. Emmett tarttui tilaisuuteen ja kiskoi Bellan mukaansa kohti telttaa, joka oli hyvin suuri ja hyvin kummallisen näköinen. Ei ollut mitenkään mahdollista arvata, mitä sisältä löytyisi.
Emmett veti ylpeänä valtavan teltan valtavan kirkkaankeltaisen ovikankaan syrjään.
”Tadaa!” hän huusi.
”En näe mitään”, Bella sanoi.
”Ai, oho, hups”, Emmett naurahti ja kipaisi sisälle sytyttämään valot.
Teltan katossa roikkui valtava sähkölamppu. Se valaisi koko teltan, joka oli raidallinen. Siinä oli keltaisia ja valkoisia tasapaksuja raitoja, ja oli varmasti hyvin todennäköistä, että telttakangas menisi helposti likaiseksi. Vielä toistaiseksi se kiilteli uutuuttaan ja puhtauttaan ja oli muutenkin oikein mukavan näköinen, mutta pitkään se ei varmasti kestäisi. Telttakangas tai sen puhtaana pysyminen tai suuri sähkölamppu eivät kuitenkaan kiinnittäneet Bellan huomiota eikä myöskään valtava uima-allas keskellä telttaa.
”Virtahepoja!” Bella huudahti innoissaan.
”Kyllä vain”, Emmett sanoi ylpeänä. ”Toinen on minun koska minä ostin sen. Sen nimi on Juppi. Toinen on sinun, koska Edward osti sen sinulle, ja sen nimi on Tuppi, koska virtahepojen myyjä sanoi niin.”
”Miksi ihmeessä Edward osti minulle virtahevon?” Bella ihmetteli.
”Hän sanoi, että saattaisit tulla kateelliseksi, kun minulla on oma virtahepo ja muutenkin kaikilla meillä on täällä jotain eläimiä. Niinpä hän sitten osti sen sinulle.”
”Eihän siinä ole mitään järkeä”, Bella tuhahti. ”Kyllä hän tietää, etten minä tule kateelliseksi. Eikä hänen olisi pitänyt tuhlata rahojaan virtahepoon…”
”Meni jo”, Emmett sanoi huolettomasti, ”joten miten olisi, pistetäänkö Juppi ja Tuppi vähän kisailemaan? Se jonka virtahepo häviää, joutuu syömään lautasellisen pähkinöitä!”
”Niin, no”, Bella epäröi.
”Äh, älä viitsi, et sinä enää voi sitä palauttaa. Tuppi kuuluu Jupin kanssa yhteen! Ne ovat sisarukset. Et voi vaatia Edwardia viemään sitä takaisin.”
”No hyvä on”, Bella myöntyi, ”mutta Tuppi näyttää kyllä paljon urheilullisemmalta, joten varo vain!”
Niin he sitten pistivät virtahevot kisailemaan, ja Tuppi voitti painimatsin noin viiden sekunnin jälkeen. Sen harmaan nahkan läpi pullistelevat lihakset suorastaan hyppäsivät silmille, kun se selätti vastustuskyvyttömän Jupin. Emmettin murinan jälkeen virtahevot uivat vielä kilpaa (Tuppi voitti), juoksivat kilpaa läpi agilityradan (Tuppi voitti), hyppivät kilpaa hyppynarua (Tuppi voitti), miekkailivat (Tuppi voitti), kilpailivat telinevoimistelussa (Tuppi voitti) sekä lopulta ottivat syömiskilpailun. Jonka Tuppi voitti.
Sitten kävi niin, että Juppi kuoli ylirasitukseen.
”EEEEIIIIH!” Emmett voihki. ”Se oli minun ainoa virtaheponi! Oi, Juppi, miten tämä saattoi tapahtua sinulle!”
”Älä huoli, Emmett”, Bella yritti lohduttaa. ”Se eli hienon elämän, rakastit sitä oikein paljon, se varmasti merkitsi sille todella paljon.”
Kun Emmettin nyyhkytys ei vain ottanut loppuakseen, Bella päätti tehdä jalon teon.
”Kuule, minä annan sinulle Tupin. Saat huolehtia siitä, kun ei minulla oikeastaan ole aikaakaan, kun on koulu ja Edward. Tai no lähinnä Edward.”
Emmettin silmät kiiluivat suurina ja pyöreinä vain parin millin päässä Bellan kasvoista. ”Oikeasti? Todellako? Antaisitko minulle Tupin?”
”Kyllä”, Bella vakuutti.
”JIPPIIIIII!”
Emmett oli aivan täpinöissään uudesta virtahevostaan. Hän silitteli sitä monta tuntia päivästä ja piti huolen siitä, että sillä oli kaikki hyvin. Hän alkoi kuitenkin huolestua, kun Tupin aiemmin niin muhkeat ja kiiltelevät lihakset alkoivat kaikista yrityksistä huolimatta surkastua. Hän avautui siitä Edwardille, joka piilotti puolityhjän roskiksessa olevan steroidi- ja lisähormonisekoituksen astumalla taktisesti sen eteen.
”Varmasti Tuppi vain suree”, Edward vakuutteli.
”Niin, totta, menettihän se elämänkumppaninsa”, Emmett sanoi ja ajatteli Juppia.
”Aivan”, sanoi Edward ja sääli Tuppia, joka oli menettänyt Bellan. Mutta toisaalta Bella oli ollut oikeassa, hänellä oli Edward elämässään eikä hänellä ollut aikaa virtahevoille, joille Edward sitten syötteli mömmöjä.
