//--- Narnia kertojana Eustace, Edmund/Kaspian
Author: Solembum
Fandom: Prinssi Kaspianin matka maailman ääriin (elokuvan perusteella, en sotke kirjaa tapahtumiin...)
Rating: VAIHDOIN IKÄRAJAN! K11
//Kupla lisäsi ikärajan myös otsikkoon.Pairing: kertojana Eustace; Edmund Pevensie/kuningas Kaspian
Warnings: ei juuri spoilaa
Disclaimer: kukaan hahmoista ei ole omani, alkuperäiset kuuluvat c.s lewisille (sääli)
Summary: Eustace on havainnut omituisuuksia Sarastuksen kannella.
A/N: jatkan tarinaa niin pitkälle, kuin Eustacen mustekynässä riittää mustetta ja minulla riittää lukijoita. Rakkaat kommentoittehan, kommentit ovat elämäni suola!
Eustace Ruikun ruikuttava matkakertomus, päivä 17Seitsemäntoista kokonaista päivää on kulunut saapumisestani tälle kirotulle, kuulemma kuninkaan laivastoon kuuluvalle, aivan varmasti jonkinlaisen kirouksen alla purjehtivalle laivalle serkkujeni Edmundin ja Lucyn kanssa. Mokomat kiusankappaleet –
siis Edmund ja Lucy tietysti! – liukenivat seurastani heti, kun yleensä hyvin tarkka silmäni vältti, käänsivät selkänsä omalla verisukulaiselleen! Tätä nykyä he liikuskelevat nenä pystyssä miehistön keskuudessa kuin vanhat tekijät – lienevät käyneet tässä harhaisessa helvetissä jokusen kerran aiemminkin, sillä olen kuullut muutaman vuohipukin mutisevan kuninkaallisia tervehdyksiä näiden kahden verenpetturin suuntaan; saattoipa eräs nimeltämainitsematon hiirirakkari jopa epähuomiossa laskea neulanterävän miekkansa ja heilauttaa pöyhistelevää, verenpunaista sulkaansa kumartaessaan
”rakkaan kuningattarensa Lucy Uljaan pettämättömälle oikeudentajulle”; kuten siimahäntä itse asian ilmaisi.
Sarastus – joka näin meidän kesken kerrottakoon, on täynnä hulluja ja itseriittoisia taruolentoja – matkaa, kapteenin suurisuisista komennoista päätellen, jo useiden kymmenien meripeninkulmien päässä lähimmistä satamista. Viimeinenkin toivoni pelastumisesta on heitetty hukkaan näiden, selvästikin ajattelemattomasti lausuttujen, mieltäni masentavien sanojen myötä!
Kuvitelkaahan; minä, kasvoiltani merisairaan vihertävä, ymmärrettävästi hieman huomionkipeä poika, en valitettavasti saa laivan karskeilta merimiehiltä tai edes seurueemme ainoalta naispuoliselta jäseneltä, edellä mainitulta serkultani Lucy Pevensieltä, minkäänlaista myötätuntoista selkääntaputtelua ankean harmaita päiviäni piristämään. Kokemukseni tämän rähjäisen laivan kannella matkatessani muuttuvat hetki hetkeltä heikottavammiksi, ellen jopa suorastaan sanoisi
mutkikkaammiksi.Sillä Sarastuksella matkaa tehdessämme olen lukemattomien muiden kärsimysteni lisäksi – tietenkin näkymättömissä kanssamatkustajieni katseilta – seurannut omituista näytelmää, joka saa mieleni kuohumaan ympärillämme myrskyävän meren lailla. Olen nimittäin –
en tietenkään tahallisesti, älkää niin kuvitelko! – joutunut todistamaan serkkuni Edmundin ja saastaisen laivamme omatunnottoman komentajan, pyrkyrikuningas Kaspianin kyseenalaisia edesottamuksia. Kuulkaahan, kun kerron; Edmundin ja niinsanotun kuningas Kaspianin välit eivät ole säilyneet miehekkään toverillisina, vaan heidän pitkissä katseissaan todella piilee jotakin muuta, jotakin
kiellettyä!Eustace Ruikun ruikuttava matkakertomus, päivä 18Olen yllättänyt nämä kaksi kaiken arvovallan omaavaa johtohahmoa toistensa läheisyydestä useita kertoja – ja nyt kun puhun
läheisyydestä, en todellakaan tarkoita harmittoman ystävällishenkistä kanssakäymistä laivan surkean pienessä salongissa, tai haperolla komentosillalla käytyjä, muodollisen asiallisia, kuninkaan ja nöyrän alamaisen välisiä keskusteluja puhurin lailla hönkivän merituulen suunnan kääntymisestä suotuisammaksi. Minä puhun nyt turhankin viipyilevistä kosketuksista paljailla olkapäillä ja pelottavan nälkäisistä ilmeistä, jotka vääristävät heidän kasvojaan – useimmiten tällaisia katseita seuraa näkymätön nipistys takapuoleen ja pitkä, mahdollisimman huomaamaton poissaolo johtotehtävistä.
Uteliasta, älykkäällä tutkijan luonnolla varustettua mieltäni on jäänyt kaihertamaan heidän erityislaatuinen viha-rakkaus-suhteensa; sillä tokihan he myös riitelevät. Mutta kun – yleensä laivan rähjäisen puupaneloinnin taakse piiloutuneena – kuuntelen heidän kuivan ruudin lailla syttyneitä, kipakoita riitojaan, päättyvät ne yllättäen aivan toisenlaisiin ääniin; kiihkeisiin kuiskauksiin.
Seuraan tarkasti haparoivan tilanteen kehittymistä hiiviskelemällä ympäri laivaa kynä kädessäni ja kirjaan epäilyttävät havaintoni ylös tarkasti sana sanalta. Myönnän harjoittavani toimiani hyvin henkilökohtaisista syistä – näen jo sieluni silmin itseni seisomassa upseerinlakki vaaleilla kiharoillani Sarastuksen ruorissa suu napakasti kyseenalaistamattomia käskyjä suoltaen. Minusta tulisi varmasti loistava kapteeni; äitikin aina kehuu mielenlujuuttani suorastaan
joustamattomaksi!Ja aivan ensimmäisenä komentonani se lipevillä kysymyksillään minua alati piinaava
rotta lentää vaahtohuippuisten aaltojen keskelle kalojen ruoaksi, tietäkää minun sanoneen!
A/N: tämä idea on tosi outo, mutta toivottavasti joku tykkää. alku ei oo kovin pitkä, mutta jos edes joku kommentoi, on jatkoa siis luvassa. Eustace on oikeastaan aika syympaattinen hahmo, ja tekstista tulee... hhmm..
erilaista Ilmestynyt:
17 - 31