Kirjoittaja: Winga
Oikolukija: Sansku (ty vm, darling <3)
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: romance, draama
Paritus: Blaise/Harry/Draco
Vastuuvapaus: En omista, leikin vain. Rowlingin ovat.
Tiivistelmä: Blaise haluaa joululahjan. Harrykin.
Kirjoittajalta: Joululahjafikki puoliprolle. Hyvää joulua, dear! Ja kaikille muillekin mahtaisaa joulua!
Ja Jouluhaaste IV:een
Kolminkertainen joululahja
”Arvaapa mitä.”
”No.”
”No arvaisit nyt!”
Draco nosti katseensa kirjastaan kohdatakseen Blaisen katseen. ”En minä osaa arvata, kun en edes tiedä mihin asia liittyy.”
”Jouluun. Ja lahjaan”, Blaise vastasi kuin asian olisi pitänyt olla mitä yksinkertaisin.
Draco kohotti kulmiaan. ”Olet ostanut minulle lahjan, josta haluat heti kertoa?”
Blaise pyöritti silmiään. ”En ole ostanut mitään. Olen vain miettinyt. Että voisimme kokeille erästä asiaa. Tai henkilöä. Mutta joka tapauksessa, olen miettinyt sitä paljon.”
”En edelleenkään ymmärrä sinua.”
Blaise hymyili. ”Haluaisin saada Potterin.”
Kirja, joka oli tähän asti pysynyt Dracon käsissä, tipahti. ”Mitä. Sinä. Sanoit?”
”Sinä kuulit kyllä. Ja ihan oikein.”
”Hyvä on. Mitä sinä tarkoitat? Saada miten? Lahjapaketissa, jotta voit viedä hänet sitten Tiedät-Kai-Kenelle? Vai?” Draco kysyi puristaen kätensä nyrkkeihin ja toivoen, ettei vastaus olisi se, miksi hän sitä oletti.
Hymy leikitteli yhä Blaisen huulilla. ”Voi, minulla on muutama idea.”
**
”Harry, mitä sinä haluaisit lahjaksi tänä vuonna?” Ron kysyi miettien saisiko kunnollista vastausta vai vain sen tavallisen 'en tarvitse mitään'.
Harry hymyili uhkaavasti. ”En mitään, mitä sinä voisit minulle antaa.”
Sekä Ron että Hermione tuijottivat hämillään Harrya. ”Mitä sinä tarkoitat?”
”No juuri sitä mitä sanoin. Haluan vain yhden joululahjan, ja tiedän, että teiltä en sitä voi saada. Joten en edes vaivaudu vastaamaan”, Harry totesi kohauttaen olkiaan. Hän jatkoi jo aloittamaansa liemien esseetä, mutta nosti hetken hiljaisuuden kuluttua päätään. ”Olen kyllä jo ostanut teille lahjat, älkää sitä miettikö.”
Hermione huokaisi. ”Sinusta on nykyään niin vaikea ottaa selvää”, hän totesi ja koetti saada Harryn katsomaan itseään. ”Sinä hiivit aina tapaamisiisi, mutta olet alkanut loistaa aineissa, joissa en uskonut, että sinun olisi mahdollista mitenkään loistaa. Lisäksi olet alkanut tehdä asioita ajoissa niin kuin juuri lahjojen ostamisen – edes minä en vielä ole ostanut lähes kenellekään lahjoja, sillä on vasta joulukuun alku. Silti olen koko ajan koettanut miettiä, mitä esimerkiksi juuri sinulle ostaisin, ja nyt sinä sanot, etten minä voi eniten tahtomaasi lahjaa – hetkinen, et kai sinä halua vanhempiasi takaisin?”
Harry oli jo laskenut sulkakynänsä alas todettuaan, ettei hänellä olisi kovin suurta mahdollisuutta jatkaa läksyjensä tekoa ainakaan tässä kohtaa, sillä Hermione oli vauhdissa. ”Ei, minä en tahdo vanhempiani takaisin. Tai tahdon, mutta tiedän, etten voi saada heitä, ja minulla on toinen asia, mitä tahdon ehkä enemmänkin tällä hetkellä, ja sen olen saamassa. Ja luulisi sinun olevan ylpeä minusta, kun olen alkanut menestyä.”
”Enemmän kuin vanhempiasi? Harry, et kai aio tappaa Vo- tiedät-kai-ketä jouluna?” Hermione kysyi alentaen ääntään loppua kohden. Ron, joka oli päättänyt olla välittämättä keskustelusta sen suuremmitta, nosti päätään hänen kysymyksensä kuultuaan.
Silmiään pyöritellen Harry vastasi: ”En tietenkään. En minä vielä edes tiedä, miten hänet voitetaan. Kyse on nyt jostain aivan muusta, mutta ei minulla ole valtuuksia kertoa, että mistä ja miksi. Joten älkää kyselkö.” Hän keräsi tavaransa kasaan. ”Minä menen kirjastoon tekemään esseen ja muut työt loppuun. Oletan, ettette seuraa minua ettekä näin ollen myöskään häiritse minua.”
Ron ja Hermione tuijottivat Harrya tämän hävitessä rohkelikon oleskeluhuoneesta. ”Mitä sinä luulet, että tämä kaikki tarkoittaa?” Ron kysyi Hermionelta.
”Minä epäilen, että hän seurustelee.”
Ron pyöritti silmiään. ”Minä tarkoitin, että mitä luulet hänen haluavan lahjaksi. Totta kai hän nyt seurustelee, sehän nyt on sanomattakin selvää.”
Hermione säpsähti. ”Kenen kanssa?”
”Sitä minä en tiedä.”
**
”Kuule Potter”, Draco sanoi viikkoa myöhemmin törmätessään tähän käytävällä ja saaden kaikki muut tuijottamaan itseään paitsi sen, jonka huomiota hän koetti hakea. ”Minulla on hieman asiaa sinulle. Jouluista asiaa tai jotain sellaista.”
Potter nyökkäsi. ”En kyllä arvannut, että näin pian.”
Kaikki tuijottivat kaksikon perään ja varsinkin Granger, joka oli huomannut Dracon katseessa yllätyksen Potterin vastauksesta.
He katosivat käytävään, jolla ei näkynyt ketään ja Draco aloitti: ”Blaise...”
”Voi, mutta kun minä tiedän”, Potter keskeytti ja paljasti hampaansa. ”Olin meinannut samaa kuin hänkin.”
”Miksei kukaan kerro minulle mitään?” Draco valitti.
”Voi kulta”, Potter mutisi ja suukotti Dracoa. ”Se johtuu siitä, että pidämme sinusta niin ärtyneenä.”
”Mutta sitä minä en ymmärrä, että miten te tätä olette suunnitelleet!” Draco huudahti ja tönäisi Potterin tai no, Harryn, pois.
Harry nauroi kepeästi. ”Kai minäkin, jos sinä”, hän vastasi ja Draco karahti punaiseksi. ”Jouluna siis lahjani on selvä ja sinun ja hänen.” Hän kääntyi poispäin ja mietti miksi jouluun piti olla vielä kaksi viikkoa.
Draco tuijotti toisen perään ja mietti, mihin hän oli oikein päätynyt.
**
”Vielä viikko, vielä viikko, vielä viikko”, Harry mutisi kävellen ympäriympäri huoneessa ja Ron pyöritti silmiään.
”Kuulepa, kyllä hän sinua odottaa ja sinä kestät vielä hetken odotuksen”, Ron totesi ja koetti keskittyä tehtäviinsä.
”Tarkoitat kai he.”
Ron pudotti sulkakynänsä ja tuijotti Harrya silmät selällään. ”Mu-mu-mutta!”
”Niin, minä olen todellinen rohkelikko ja minä olen mitä minä olen ja minä voin olla vain yhden miehen mies – niin tosiaan, unohdin senkin, että minun piti olla hetero ja varsinkin jouluna – ja että minun pitää suunnitella vain ja ainoastaan miten tuhoan Voldemortin”, Harry vastasi ja tuijotti eteensä ja toivoi viikon kuluvan nopeammin nopeammin.
”Tuota. Sovitaan, että minä unohdan tuon ja sitten kaikki ovat onnellisia”, Ron totesi nyökkäillen.
”Enpä usko, varsinkaan, jos tämä toimii, sillä sen jälkeen mahtaa olla kaikille vaikeaa unohtaa tämä. Mutta minä lähden kävelylle, en jaksa olla vain paikallani”, Harry vastasi ja lähti huoneesta.
Ron huokaisi ja toivoi, että Harry olisi edes joskus ihan tavallinen.
**
”Et muuten ole vieläkään kertonut, mitä todella aiotte”, Draco totesi jouluaattona Blaiselle. Hän oli yrittänyt kysyä asiaa jo aiemminkin, mutta Blaise oli kääntänyt puheen aina muuhun samalla naureskellen Dracolle.
”No sinun on tarkoitus saada se huomenna selville. Koska käsittääkseni olet kuitenkin pari viikkoa tiennyt, että minun lahjani on Harry – jätetään teeskentelyt sikseen – ja sinä liityt siihen. Ja Harry on vain toivonut minulta, että hoidan sinut paikalle”, Blaise vastasi hymyillen ilkeästi.
Draco melkein vinkui, että Blaise kertoisi, mitä he aikoivat, mutta muisti sentään, etteivät Malfoyt vingu. Hän tyytyi tömistämään jalkojaan mielenosoituksellisesti ja hymähtämään ja poistumaan paikalta.
Blaise naureskeli hänelle ja lähti etsimään Harrya. Heidän pitäisi vielä hieman hioa suunnitelmiaan seuraavasta päivästä.
**
”Huomenta, blondi”, Blaise kuiskasi Dracon korvaan joulupäivän aamuna.
Draco murahti ja otti tyynyn ja läimäisi sillä Blaisea. ”Mitä minä olen sanonut blondiksi kutsumisesta?”
Blaise hieroi kasvojaan nauraen. ”No mutta tiesin, että sillä ainakin heräät. Lahjasi aika, ei vaan, minun ja Harryn lahjan aika.”
”Näin aikaisin?”
**
”Mihin sinä olet menossa?” Ron kysyi huomatessaan Harryn jo nousseen ja hiippailevan ovea kohti.
”Lahjani luo.”
”Min-- ei, minä en kysynyt tuota. Enkä minä halua vastausta, vaikka haluaisitkin vastata”, Ron sanoi ja sulki korvansa. Muut olivat kuitenkin jo heränneet ja uteliaita varsinkin Ronin vastauksen vuoksi.
”Mikä on lahjasi?” Seamus kysyi silmät kiiluen.
”Sinä et halua tietää, Harry on hiljaa, Harry ei kerro”, Ron mutisi.
Harry virnisti. ”Ketkä ovat lahjani, ennemminkin. Mutta minä menen, saatte ehkä tietää enemmän myöhemmin.”
Ron laski kätensä korviltaan ja huomasi muiden jähmettyneen. ”Minähän sanoin.”
**
Ovi aukesi ja Harry astui sisään. Draco makasi sängyllä maistellen mansikoita ja luoden myrkyllisiä katseita Blaiseen, joka hymyili vain ja vielä leveämmin, kun huomasi Harryn ovella.
”Sinä tulit”, Blaise sanoi hymyillen ja käveli tervehtimään poikaa suudelmalla, johon Harry innokkaasti vastasi.
Draco mutristi huuliaan. ”Minun on paras kostua tästä edes jotain. Kello on ihan liian vähän mihinkään ja silti minut on jo kiskottu tänne.”
Harry hymyili ja käveli rivakasti sängyn ääreen ja suuteli poikaa. ”Kuule, sinä kostut tästä vähän enemmänkin. Mutta ensin meidän pitää vähän jutella. Sillä minulla ja Blaisella oli ihan syykin tälle tapaamiselle, joka liittyy sääntöihin, suhteisiin ja pettämiseen.”
Draco jätettiin sängylle, sillä Harry palasi Blaisen luo. Hän tuijotti kaksikkoa hämillään ja tajusi, mistä oli kyse. ”Mutta tekin!”
Blaise ja Harry katsoivat toisiinsa. ”Vasta, kun tajusimme. Sinä käytit meitä ensin pitkään kumpaakin ennen kuin tajusimme.”
”Tai Harry tajusi, hän oli silloin tulossa luoksesi yllättämään sinut ja me olimmekin sängyssä. Hän tuli kertomaan minulle, miten kauan olitte tapailleet ja minä ehkä hieman järkytyin. Ja me päätimme kostaa sinulle. Joskin siitä tuli jotain muuta ja me tajusimme haluavamme sinutkin mukaan”, Blaise selosti.
”Ja sitten päätimme kertoa sinulle. Joskaan sekään ei mennyt niin kuin piti, sillä oletimme sinulta jotain mustasukkaisuutta, mutta ehkä ei olisi pitänyt”, Harry totesi olkiaan kohauttaen.
”Ja aiomme vielä hieman kostaa ja pitkittää kidutustasi.”
Yhtäkkiä Draco oli sidottuna sänkyyn ja hän tuijotti silmät apposen avoimina Harrya ja Blaisea ja tiesi, mitä oli tulossa. Ja hänen olisi katsottava kykenemättä osallistumaan.
”Mutta älä huoli! Kyllä me myöhemmin otamme sinut mukaan.”
Ja sitten oli vain kosketuksia tuntemuksia suudelmia käsiä huulia huokauksia vaikerruksia huutoja
ja loppu.
Draco kiemurteli sängyllä ja tuijotti ja odotti ja huusi turhautuneena. ”Miksi te vain makaatte siinä, tulkaa tänne, minä tarvitsen huomiotanne!”
Meni kuitenkin vielä muutama hetki, ennen kuin kaksikko kykeni liittymään Dracon seuraan. Ja sitten oli taas kosketuksia repimistä irtoamista suudelmia huulia voihkauksia sanoja merkityksiä rakkautta käsiä jalkoja vaikerruksia huutoja ja
taas loppu.
”Ai niin. Kaikki tietävät jo, että minulla on useampi kuin yksi mies”, Harry sanoi hetken levon jälkeen ja poistui.
Draco ja Blaise tuijottivat toisiaan miettien, tarkoittiko tuo sitä, että heidän pitäisi vielä kertoa kaikille joskus.
**
”Minä kuulin jotain aamupäivästäsi”, Hermione sanoi päivällisellä.
Kaikki katsoivat Harrya odottavasti, sillä kai nyt tieto siitä, mitä hän oli sanonut, oli levinnyt muidenkin tupalaisten tietouteen. ”Kuulit sitten varmasti aivan oikein”, hän sanoi ja vilkaisi vaivihkaa Blaisea ja Dracoa, jotka tuntuivat tuijottavan häntä mietteliäinä. ”Mutta en edelleenkään aio kertoa enempää, sillä en vielä kysynyt lupaa.”
