Joulun salattuja ajatuksia, hetkiä kanssasi, max. K-11

[Vanilje]

Nimi: Joulun salattuja ajatuksia, hetkiä kanssasi
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: Sallitun ja K-11 välillä
Genret: angst, romance, fluff
Pairing: eri parituksia
Varoitukset: insesti (yhdessä raapaleessa)
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot, minä vaan tykkään leikkiä niillä.

A/N: Noniin, laitan nyt tänne yhteensä seitsemän jouluista raapaletta. Nämä siis menevät Spurttiraapale II-haasteeseen. Ja tosiaan siis, tässä ikäraja on S, mutta laitoin otsikkoon tuon K-13, koska myöhemmissä se ikäraja sitten saattaa olla korkeampi. Laittelen näitä tänne sitten lisää päivien mittaan, kun saan tehtyä. Toivottavasti ei tullut liian epäselvä alkusaarna. Niin ja täytyypä nyt vielä mainita... Vaikka raapaleita onkin vaikeaa kommentoida, niin arvostaisin niitä siltkin kovasti, kukapa ei? Mutta juu, sen pidemmittä puheitta, päästän teidät lukemaan. Hope you enjoy!

Epävarman myrskyäviä toiveita
Fred/George, S, Sanamäärä: 200

Ikkunan takana lumihiutaleet tanssivat villisti. Pimeydessä myrskyää toden teolla. Kuten mielessänikin. On jouluaaton aatto, mutta en silti osaa oikein päästä tunnelmaan mukaan. En ainakaan vielä.

”Fred, lähdetään katsomaan löytyisikö metsästä sopivaa joulukuusta!”

Nyökkään veljelleni vastaukseksi. Takkini odottaa eteisen naulassaan yksinäisenä. Tai ei se oikeastaan ole yksin, on siinä paljon muitakin takkeja. Ehkä se vain vaikuttaa siltä, koska itse tunnen niin.

Tämä on niin outoa, olen viettänyt perheeni kanssa jo monen monta joulua. Miksi tämä on niin erilainen? Jotenkin kovin avuton, surumielisempi. Vaikka joulunhan kuuluisi olla iloinen juhla. Jokin on muuttunut.

George saapuu eteiseen tavallinen virne kasvoillaan. En voi olla virnistämättä takaisin. Ovi sulkeutuu takanamme ja kylmä viime iskee kasvoilleni saman tien. Silti sisälläni väreilee tietynlainen lämpö. Sellainen, jota en ole aiemmin tuntenut.

Luulen tietäväni, mikä tässä joulussa on niin erilaista kuin ennen. Saan siitä pieniä maistiaisia, kun veljeni katsoo minua, tai tuuppaa minua leikillään. Vitsailee kanssani, yrittää saada äidin hermoromahduksen partaalle. Kun teemme kaikkea, mitä kaksoset yleensäkin tekevät.

Itse en vain pysty ajattelemaan sitä enää tavallisena veljesten välisenä ystävyytenä, siteenä. Haluaisin ajatella meistä niin paljon enemmän. Enemmän kuin veljeksistä. On vaikeaa kohdata katseesi, kun pelkään ettet ehkä voi vastata tunteisiini samoin.

Kuitenkin toivon, että tämä joulu voisi muuttaa jotain välillämme.

[Vanilje]

Sielujen sympatiaa
Neville/Hermione, S, Sanamäärä: 200

”Hermione, tule jo sisälle! Jäädyt kohta.” Huuto ikkunasta.

Hymyilevä ääni. ”Tulen, tulen.”

Asettelen vielä viimeisen köynnöksen paikoilleen. Noin, valmista. Puistelen takilleni ja hiuksilleni leijailleet lumihiutaleet kevyesti pois. Ovi narahtaa hiljaa, kun astun sisään.

Keittiöstä leijailee kevyt piparin tuoksu. Ihanan jouluista. Rakastan joulua.

”Kultaseni, menisitkö olohuoneeseen odottamaan? Tulen sinne aivan pian itsekin. ”

Pakkasesta punoittaville poskilleni kohoaa kevyt hymy. Tottelen miestäni mielihyvin. Sohvapöydällä kynttilän liekki lepattaa iloisesti, kun istun sohvalle. Koko huone on niin tunnelmallinen. Ulkona alkaa ilta jo pimetä.

Saavut olohuoneeseen tarjotinta kantaen, posket hieman punoittaen. Kasvoillasi on onnistumisen tyytyväinen ilme.

”Yritin leipoa pipareita. Ne vähän paloivat, mutta ehkä niitä voi vielä syödä.”

Voi kuinka suloista, kiitos kulta. Naurahdan kevyesti. Näinä hetkinä tuntuu, kuin kietoutuisimme yhteen. Tanssisimme äärettömän sinisellä taivaalla. Kahdestaan, ääneti. Ymmärrämme toisiamme sanomatta sanaakaan. Sielujen sympatiaa.

Ojennat minulle piparin. Katson vihreisiin silmiisi, omat silmät nauraen. Kallistat päätäsi kysyvästi, kulmia kevyesti kurtistaen. ”Mitä?”

”Sinulla on vielä jauhoja poskessasi”, sanon hymyillen. Ojennan käteni ja kosketan kasvojasi. Varovasti pyyhkäisen jauhot pois.

Uusi kosketus. Tällä kertaa ujutan sormeni hiuksiisi ja painan huuleni kevyesti omillesi. Värähdät kosketuksestani. Huulesi maistuvat piparkakkutaikinalle. Höpsö, olet taas syönyt taikinaa.

Joulun tunnelma kihelmöi kehossani. Sydämet tanssivat kynttilän liekin tahdissa. Joulun sävelmiä tapaillen. Uusia, yhteisiä sointuja. Ensimmäinen joulu kahdestaan.

[Vanilje]

Hiljaisuuden yksinäisiä sanoja
Draco/Hermione, S, Sanamäärä: 100

Kynttilän liekki lepattaa yksinään pimeällä käytävällä, pälyillen. Kuin se ei tietäisi minne mennä. Enkä tiedä minäkään.

Linnan käytävät ovat autiot. Seinät pimeyttä täynnä. Vaikka huomenna onkin joulu. Tiedän etten saisi olla tähän aikaan enää täällä. Mutta sillä ei ole merkitystä. En edes tiedä miksi tulin. Lähes kaikki muut ovat lähteneet.

Jos en voi saada sinua jouluna, ei millään ole merkitystä. Vaikka tiedän sen mahdottomuuden. Tuskin olet suonut minulle ajatustakaan. Ehkä niin kuuluukin olla.

Vajoan istumaan kylmälle portaalle. Tahtomattani yksinäinen kyynel putoaa nyrkkiin puristetulle kädelleni.

Lähes huomaamaton yskäisy takanani. Hiljaisuuteen kaikuvat sanat. ”Hyvää iltaa.” Käännyn äänen suuntaan.

Ilkikurisesti nauravat harmaat silmät.

[Vanilje]

A/N: Tämä raapale menee FF100:seen sanalla 092. Joulu. Ja osallistuu tietenkin Spurttiraapale kakkoseen. Pahoittelen, että nämä tulevat näin paljon myöhässä tuohon Spurttiraapaleeseen, mutta ei ole aiemmin ollut mahdollisuutta käydä kunnolla koneella, että olisin saanut näitä tänne laitettua. Tässä tulee yksi(torstain 23.12. raapale), loput yritän laittaa mahdollisimman pian.

Ehkä tänäkin yönä
Hermione/Nymfadora, S, Sanamäärä: 100

"No niin, lahjojen vuoro!" Molly huutaa iloisesti. Kaikki kerääntyvät Kotikolon olohuoneeseen.

"Tässä on Ginnylle."

"Harry, tämä on sinulle."

"Nymfadora, ojentaisitko tämän Hermionelle?" Nyökkäys.

Katsot minua aina niin nauravilla tähtisilmilläsi. Pinkit hiuksesi räiskyvät ilkikurisesti. Otan paketin kädestäsi. Sormeni hipaisevat kämmenselkääsi. Mahassani alkaa heti lennellä lauma perhosia. Hassua, miten näinkin pieni asia voi olla näin suuri. Suurempi kuin avaruus.

En luultavasti uskalla tästä koskaan muille kertoa. Pelkoa, ehkäpä. Mutta ei sillä väliä. Kunhan vain saan olla kanssasi. Pieniä huomaamattomia kosketuksia, muilta piilossa.

Kehossani kihelmöi ajatus käsistäsi vaeltamassa pitkin kehoani. Niin kuin viime kerrallakin. Kesäisenä yönä kuistilla.

Isket vaivihkaa silmää. Ehkä tänäkin yönä.

[Vanilje]

Vaikka kukaan muu ei rakastaisikaan
Sirius/Remus, K-11, Sanamäärä: 100

Kylmä lattia kehon alla. Kyyneleet valuvat vuolaana poskille. Yksi, kaksi ja kolmaskin. Ei, pojat eivät itke! Läps! Niin kai sen kuuluu olla. Kohtalon ivaa. Vanhemmat juovat, riitelevät, lyövät. Jouluna!

Ulkona on kylmä, pakkanen pistelee valmiiksi kirveleviä silmiä, poskia. Sirius, tule heti takaisin! En.

Puisto on autio, hukkunut pimeään. Käperryn jäiselle penkille. ”Mitä sinä täällä teet?” Valtavan hämmästynyt henkäys, säikähdys. Häpeää. Kaikilta kuulumaton kuiskaus. Remus?

Toinen istuu viereen, halaa kömpelösti. Oikeastaan tietää mistä on kyse. Joskus yön hiljaisimpina hetkinä salaisuuksia on kerrottu toisille, poistettu syyllisyyttä. ”Haluan sinun vain tietävän, että et ole yksin. Minä rakastan sinua, vaikka vanhempasi tekisivät mitä.”

Kiitos.

[Vanilje]

A/N: Tämä raapale menee Spurttiraapale kakkosen lisäksi Sataseen sanalla 041. Muodot.

Rakkautta parhaimmillaan
Draco/Hermione, K-11, Sanamäärä: 100

Naisen hahmo istuu yksinään sohvalla. Hiljaisuus, vain kaappikellon tyhjät lyönnit. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän! Takassa loimuaa kevyt tuli, liekit tanssittavat toisiaan. Sihahtelevat äkkipikaisesti.

Lattialankku narahtaa ovella. Platinan hehkun tunnistaa milloin vain. Kuten kujeilevan virnistyksenkin.

Vahva käsi kaataa toisen sohvalle. Hivelee hiuksia, kutittelee niskaa. Huulet koskettavat kaulaa, näykkäisevät korvanlehteä, lopulta löytävät huulille. Mutta Draco, entä jos lapset heräävät?

Toinen pudistaa päätään, naurahtaa. Eivät herää katsoin äsken kummatkin nukkuvat. Juuri niin, sanot aina noin. Vaikka oletkin aina ollut oikeassa näissä asioissa. Tietää milloin voi rakastaa, pitää toista hieman hyvänä. Ah!

Piirrellään toisiimme ympyröitä, sydämiä, kolmioita, mitä vain. Rakkautta parhaimmillaan.

[Vanilje]

A/N: Tämäkin menee Spurtin lisäksi Sataseen. Tällä kertaa sanana on 067. Lumi.

Lumihankeen pisaroitunutta usvaa
Ron/Hermione, K-11, Sanamäärä: 100

Joskus on kiva ottaa aikaa irti joulun hössötyksestä. Paeta hetkeksi ulos, pois kotikolon hässäkästä. Kieriä lumihangessa, kieppua lumihiutaleiden kanssa. Suudella piilossa. Ei kerrota muille, eihän?

Tähtisade tanssittaa molempia. Heleä nauru mistelin alla. Oh!

Pehmeät huulet painuvat vasten toisia. Tyttö hengittää raskaammin kielen kutitellessa huulia. Etsien tietään sisään. Epävarmaa, kokeilevaa. Kanelin ja inkiväärin makuista.

Poika näykkäisee hennosti tytön alahuulta. Kevyt naurahdus. Kielet koskettavat, kiertyvät yhteen, tanssivat. Hivelevät toisiaan. Vatsassa leijuu perhosia. Kutittaa.

Suudelman viimeiset kosketukset, sydämen lyönnit. Pikkuiset pisarat vierivät, lopulta putoavat lumeen hajoten yhä pienemmiksi sirpaleiksi. Vapauttaen kaiken sen tunteen ilmaan. Kietoen kaksi ihmistä keveään usvaan.

Ron, olet kovin suloinen.