Hiljaisuus illuusioita (S) || Harry/Ron

[Ruskapoika]

Nimi: Hiljaisuus illuusioita
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Harry/Ron
Genre: Drama, Romance, miniAngst,
Haaste(et): Spurttiraapale II (Pe 10.12 & La 11.12), Slash10, Raapalehtinen

Vastuuvapaus: En valitettavasti omista ketään hahmoista, vaan he kaikki kuuluu muun Potterversumin kanssa jumalaiselle ihmiselle nimeltä J.K. Rowling. Minä ainoastaan leikin ja omistan juonen.

A/N: Äh, jotenkin vallannut tää pimeys hieman semmosen olon, ettei jaksais mitään kirjottaa ja niin jäi näinkin myöhäseks nääkin spurttiraapaleet. Häpeän itteeni. Miten voi myöhästyä näin paljon parin raapaleen kanssa! No tässä ne kuitenkin on. Vihdoin ja viimein Tää on kyllä hieman väärin, koska tästä ihan oikeasti piti tulla Ron/Dracoa, eikä mitään Harry/Ronia! Miten tää nyt näin meni? Oon hämmentyny! No, toivottavasti kuitenkin jollekin kelepaa

Hiljaisuus illuusioita

1. (150 sanaa)

Hän halusi koskea, muttei koskaan sanonut sitä ääneen. Ei uskaltanut, kehdannut. Hän seurasi hymyillen sivusta, kuinka Ron nauroi, puhui ja ihaili maailmaa. Kertoi joskus lapsuutensa kolttosia, kuinka Molly oli osasta suuttunut, osasta raivostunut. Hän kuunteli hymyillen, toivoen, että olisi voinut olla niissä kaikissa mukana. Hän olisi halunnut vain suudella jokaista pisamaa toisen poskipäillä, vetää verhot ikkunan eteen ja piiloutua tunniksi tai pariksi – olla vain kahden kesken ja nauttia hiljaisuudesta.

Joskus hän vain katseli Ronin kauniin sinisiä silmiä tai hieman raollaan olevia huulia. Unohti pulpetin karkeuden kankaan luodessa pehmentämä illuusio, joka lopulta rikottiin hymy huulilla. Hän kirjoitti muistiinpanot tunneilta, mutta asiat oli silti kiedottu hienoiseen sumuun, jonka lävitse ei pystynyt muistamaan. Harry valvoi pitkään, esittäen toisinaan ensin nukkuvaa, että pystyi vain katselemaan Ronin rauhallisesti kohoilevaa rintakehää tai vain huokaillessaan kaihoisasti, kun Ronin kasvoille ilmestyi hymyn kare ja muutenkin unen raukeat kasvot hehkuivat onnellisuutta. Hän toivoi kuollakseen, että saisi tietää mitä toinen ajatteli.


2. (100 sanaa)

Ron tuntee katseet ihollaan, mutta jättää ne syrjään, omaan arvoonsa, tyhjiksi, lausumattomiksi sanoiksi – mitä ne olivatkin. Eihän Harry koskaan sanonut hänelle mitään sen suuntaista, joten miksi avata suutaan ja kertoa toiselle, ettei voinut vastata tunteisiin. Hän rakasti Harrya, mutta ystävänä. Se ei ollut sen enempää, eikä vähempää. Hän ei halunnut rikkoa oikeasti haurasta ystäväänsä sanoillaan, vaan pitää tämän ehjänä. Ron jätti huomioimatta hieman liian pitkät kosketukset, halaukset, liian lähellä kävelemisen.

Sormenpäät paloivat leikkiessä kynttilällä ja sulaneella steariinilla, mutta sillä oli vain liian hauskaa tehdä erilaisia lauseita pöydän pinnalle. Joku niistä valittaisi, mutta hän sai Harryn  hymyilemään, itsensä hetkeksi unohtamaan ystävänsä tunteet. Hetken aikaa se vain oli helpompi niin.

[Resonanssi]

olen positiivisesti yllättyny että kirjotit Harry/Ronia, etkä enää Draco/Ronia, koska vaihtelu virkistää
no kuvailuhan oli aivan ihanaa ja teksti mukavan selkeää, etenkin lyhyyden takia, me likes

Joskus hän vain katseli Ronin kauniin sinisiä silmiä tai hieman raollaan olevia huulia. Unohti pulpetin karkeuden kankaan luodessa pehmentämä illuusio, joka lopulta rikottiin hymy huulilla
tykkäsin tästä hurjasti.

Ron tuntee katseet ihollaan, mutta jättää ne syrjään, omaan arvoonsa, tyhjiksi, lausumattomiksi sanoiksi – mitä ne olivatkin. Eihän Harry koskaan sanonut hänelle mitään sen suuntaista, joten miksi avata suutaan ja kertoa toiselle, ettei voinut vastata tunteisiin.
aww, ihanaa kerrankin niin, ettei Ron tunne kuten Harry, tietää, mutta ei välitä.

Ronista kuitenkin pilkistää se pieni bi...

pidin erityisesti siitä, että tää oli kummankin näkökulmasta.

Tää on kyllä hieman väärin, koska tästä ihan oikeasti piti tulla Ron/Dracoa, eikä mitään Harry/Ronia! Miten tää nyt näin meni? Oon hämmentyny!
mun piti kerran kirjottaa Seamus/Harrya, mutta se Harry muuttu Roniksi, eikä lopputulos ollu olleskaan surkea, päin vastoin

[Antura_]

Yllätyin että tämä oli hyvä koska en tästä parista ole koskaan välittänyt, mutta kyllä vain tykkäsin ja paljon.
Tosin tykkään sun kaikista teksteistä mitä olen ehtinyt lueskelemaan, tämän pikku kirjotuksen onnistumisesta kannattaakin olla ylpeä. Tämä on todella hyvin kirjoitettu, eikä silmään ainakaan osunut kirjoitusvirheitä (tosin en niitä melkein koskaan katso kun yritän itse keskittyä tekstin lukemiseen, sori)

Voisin jatkossakin lukea sun Ron/Harry kirjoituksia kunhan niitä tulee enemmän. Ron oli todella suloinen, kuten aina sun teksteissä. Aivan ihana. Harrykin sulla on hyvin hallussa. Pidin myös itse ajatuksesta että Ronilla eo ollut samanlaisia tunteita Harrya kohtaan mitä taas Harrylöla oli Ronia kohtaan. (olipas selvästi selitetty, antura. hienoa, taputetaanpas käsiä tälle idiootille)

Mutta siis näin suoraan kun sanoo niin rakastin suuresti tätä tekstiä! Aivan ihana!
Sun pitäis aloittaa sellanen pitkä ficin kirjoitus mis parina on Ron/Harry. : )

[Ruskapoika]

Hihi, kommentteja <3 Kiitos mahdottoman monen halin kanssa

Resonanssi, vaihtelu tosiaan virkistää, vaikka tästäkin aluksi piti tulla sitä D/R:ä. Ja onneksi en ole tuon hahmojen oman päätäntävallan ainoa uhri. Sielunsisaruksia löytyy siis sieltäkin Miussa elää varmasti ikuisesti se pieni D/R-tytteli, ettei Ron vaan voi tuntea Harrya kohtaan (ainakaan vielä) samoin. Ehkä joskus, mutta vielä sitä aivot ei salli. Meinasin ihan aluksi jättää tämän vain Harryn näkökulmaksi, mutta Ronin näkökulmasta on ihana kirjoittaa, etten voinut vastustaa kiusausta.

Anttu, kuten mesessä siuu jo valistin: Harry/Ron on melekein canonia jos lähdetään vaan ajattelemaan kunnolla. Siellä tosiaan ei pitäis olla kirjotusvirheitä, kun luin sen varmaan kymmeneen kertaan läpi, mutta oon todennu, että omille teksteille on vaan sokee, joten enää mahottomana, että sieltä pari löytyis. Hihi, ihanaa, että pidit, vaikka parituksesta et sen enempää valita ja jopa oisit valmis lukemaan lisääkin. Voisin jopa harkita kirjottavani, koska toisaalta tää oli ihan kivaa kirjotella. Mutta härregod, älä yhtään yllytä yllytyshullua alottamaan enää yhtään mitään pitkää tähän aikaan! (nirhin siut uutena vuotena, koska nyt haluun ottaa nanoon sen toiseks ficiks! ;___; oot julma lapsi, oikeesti! *suunnistaa nanotopaan ilmoittamaan toisen nanon* kiitos rakas taas kerran hyvin paljon <3)

[Odo]

Slash10 kautta löysin tämän ja musta jotenki tuntuu, et oot ehkä joskus mesessäki maininnu Harry/Ronista, mutten oo sit kuitenkaan tullut lukemaan (tyhmä minä) no jaa nyt kuitenkin eksyin lukemaan tän vahingossa, vaikka ei ees pitänyt jäädä koneelle istumaan ja sanotaanko vaikka näin; kyllä kannatti! Vaikka mulla onkin kiinnostus asteikko tällä hetkellä nollaa niin tää piristi sentää mun iltaa. 

Harry/Ron, joka tosiaan on melkein canonia on tosiaan semmonen paritus, etten sen pariin oo yleensä itseäni eksyttänytkään lähinnä syynä se, miten suhtaudun Harryyn. Tämmöisessä fikissä se oli jotenkin kuitenkin kiva, ei niin tyhmä ku Harry yleensä ja sen tunteet oli jotenkin aitoja ja tosiaan myös vanoniin mahdutettavia. Ja Ron. <3 Näkökulmassa Ron ei pidä Harrystä on jotain mielenkiintoista, sellaista ihanaa (ja eihän se voi Harrystä tykätä ku se on in lööv Dracoon) ja muutenkin tykkään sin angsteista ja tästäkin välittyi se haikeus! Eikä kommentteja ilman lainauksia, eikös?

Sormenpäät paloivat leikkiessä kynttilällä ja sulaneella steariinilla, mutta sillä oli vain liian hauskaa tehdä erilaisia lauseita pöydän pinnalle.

Ihanan kekseliäs lause, mutta mitä muuta sulta voiskaan odottaa? <3

Ron tuntee katseet ihollaan, mutta jättää ne syrjään, omaan arvoonsa, tyhjiksi, lausumattomiksi sanoiksi – mitä ne olivatkin. Eihän Harry koskaan sanonut hänelle mitään sen suuntaista, joten miksi avata suutaan ja kertoa toiselle, ettei voinut vastata tunteisiin. Hän rakasti Harrya, mutta ystävänä.

Laittoman pitkä lainaus siihen nähden, että otin jo yhden lainauksen ja teksti on satasesta, mutta kun rakastin erityisesti tuota Ronin näkökulmaa (vaikka Harrynki oli ihana). Ja aww, haikea  ja ehkä jopa hieman kylmä lause, jota sitten lämmitettiin kuitenkin. En tiiä, tyksin tästä. 

Ja jollain tavalla, hassua kyllä, pystyin lukemaan osan itseänikin rivien välistä. Olin joskus aikoinaan rakastunut parhaaseen kaveriini, joskus olen sitä tuolla rakkaustopassakin kait angstannut, mutta ei siitä sen enempää - vanha tarina ja menis ihan offailuksi.

Odakkeli kiittää ja kumartaa ihanasta lukupätkästä.<3

[Ruskapoika]

Kulmakarvat pomppas hiusrajaa, kun sähköposti ilmotti kommentista tähän ja sitten hihittelin, kun näin siun nimen siinä. Nyt katon tätä ruutua tyhmä hymy huulilla, vaikka oon muutenkin hymyilly koko päivän ihan tyhymänä. Enkä ees tierä miks Ja joo, oon mie tästä maininnu, mutta galleriassa se oli. Kun siulla oli se netti sydeemi sun muuta. Mutta ihana kuulla, jos oon saanu siun päivääs paremmaks tän avulla, vaikka nyt meni hieman angstin puolelle ja vielä kannatti jäädä koneelle hillumaan hetkeks. Oon ihan aaws ja otettu täällä. Kiitos murunen

En miekään yleensä tän parin pariin eksy, mutta kun tästä tuli vahingossa Harry/Ron, vaikka piti tulla Ron/Draco, mutta toisaalta oon ihan tyytyväinen, että tästä tuli tää Harry/Ron. Koska oon ihmeellisen tyytyväinen loppu tulokseen. Harrysta jopa saanu tunteidensa kanssa jopa siedettävän ja nyt tunnen tähän vielä enemmän tyytyväisyyttä, kun sie sanot pitäväs Harrysta edes vähän tässä. Ja Ron on ♥ Vaikka ite sanonkin. Tän ficin Roniin oon ihan hemmetin tyytyväinen, koska Ronin PoVia oli hauska kirjottaa. Ja Ron ei todellakaan voi pitää jostain Rohkelikon lellikkipennusta, kun luihuisessa on ihana jääprinssi sille varattuna. Ihan tarkoituksella tein Ronin ajatuksista aavistuksen kylmät Harryn tunteita kohtaan, joten ihan kiva, että joku ne sieltä on huomannut.

Hassu, että pystyt lukemaan ittes rivien välistä, koska en oo ees tienny tollasta seikkaa siusta, mutta siinä mielessä ihan loogista, kun oon tähän hieman omia kokemuksia. Kuka sitä ei joskus kokis hieman väärään ihmiseen ihastumista/rakastumista.

Mii puolestaan kiittelen aivan hemmetin suloisesta kommentista, kiitos

[thyone]

Iltaa kommenttikampanjasta

Voi kun söpöä. Tämä on yksi mun salaisista paheistani joista moni ei tiedä, mutta aiemmin mulla oli vaihe kun musta tuntui, että Harry/Ron oli se oikea paritus. Nykyään oon toista mieltä, mutta näistä tuli kiva kutina vatsanpohjaan ja muistin miksi tykkäsin siitä parista niin paljon silloin ja miksi yhä tykkään. Tuntuu muuten kommentteja lukiessa siltä että oon ihan väärässä paikassa kun ei toi Ron/Draco oo ikinä uponnu, miksiköhän ja pitäisköhän kokeilla kun oon luonteeltani kuitenkin ennakkoluuloton paritusten suhteen...

Pidän siitä miten nää on tällainen "kaksi puolta samasta asiasta" -tyyppinen kokonaisuus. Kun ensimmäistä osaa lukee, alkaa kutittelemaan vatsanpohjassa ja äkkiä muistaa todella tarkasti miltä tuntuu ihastua. Sulla on kauniita sanamuotoja ja kivoja yksityiskohtia, jotka näin lyhyissä teksteissä melkeinpä käytännössä muodostaakin sen kokonaisuuden, kun tapahtumia ei käytännössä ole. Hän seurasi hymyillen sivusta, kuinka Ron nauroi, puhui ja ihaili maailmaa oli ihana kohta ja hymyilyttävä.

Toinen osa tuo realistisuuden mukaan. Mikään ei ole helppoa ja ennen kaikkea ei ole helppoa ihastua ystävään, tai kun ystävä ihastuu. Lopulta tää kokonaisuus oli niin lähellä mun omaa elämää että piti lukea pari kertaa että osaisin kommentoida edes jotenkin objektiivisesti. Vaikka mun mielipiteitähän tässä kuunnellaan Joo nevermind tuli siis sellainen olo että tää on just tätä ja hirveen taidokkaasti vangitsit vaan muutamalla sanalla sen fiiliksen. Tässä tykkäsin lopusta eniten, se oli luonteva ja sellainen suloisenkatkera jotenkin. Myös alku oli todella jees, ensimmäinen virke. Tykkäsin.

Oikeakielisyydestä sen verran, että ensinnäkin jäi mietityttämään, pitäisköhän otsikon olla yhteen, "Hiljaisuusilluusioita". Mun korvaan kuulostaa oikeammalta, mutta toisaalta voi olla että oot hakenut otsikon merkityksellä jotain muuta kuin mitä mä ajattelen. Pari kohtaa töksähti korvaan että näinköhän sen piti olla, kuten Unohti pulpetin karkeuden kankaan luodessa pehmentämä illuusio --, jota en varmasti osaa nyt tässä korjata, mutta uskoisin että "kankaan luodessa pehmentävän illuusion" olis oikeempi (btw pitäiskö tosiaan olla pehmentävä?). Myös ekan tekstin toisen kappaleen pitkä kursivoitu virke tökkii mun korvaan jotenkin, en tiedä johtuuko vaan siitä että on noin pitkä vai onko siinä jotain hämäriä viittauksia. Mitään sen tarkempaa en nyt osaa sanoa.

Kiitos tästä, very nice! Toivottavasti ei ollu ihan sisällötöntä liiba-laabaa tää mun kommentti, yritin jotain asiallista vääntää

Plus hei näin sivuhuomautuksena  täytyy sanoa, että arvostan kun joku saa raapaleet pysymään ohjemitoissa. Vois joskus kokeilla kirjottaa raapalekokoelmaa, jossa kaikki on joko raapale- tai tuplaraapalemittasia. Sanan tarkkuudella.

[Ruskapoika]

Harry/Ron on kyllä kieltämättä todella suloinen paritus, koska joskus sen voi jopa kirjassa lukea rivien välistä canoniksi, mutta täytyy kyllä ite myöntää, että henkilökohtasesti käännyn Ron/Dracon puoleen. Joten kyllä, kannatan tutustumaan paritukseen ehdottomasti - vaikka löytyisikin hieman kauhistelua paritusta kohtaan (aika monella tuntuu hieman haravan kyseinen paritus :DD). Finistä löytyy ainakin yksi hieno valmis joku 10 osainen ficci (en muista tarkalleen oliks 10 osaa vai enemmän) ja sitten monta lyhyempää ficciä (mm. miulla on satasessa Ron/Draco aiheena) nii, mikä piilomainonta!

Tän piti aluksi olla vaan Harryn näkökulmasta, mutten halunnu jättää vaan sataan sanaan (mihin se olisi jäänyt, kun ideat loppu kesken), niin oli sitten pakko ottaa Ronin näkökulma mukaan. Ja toisaalta oon ihan tyytyväinen että otin, koska se kuitenkin toi tähän omaa syvyyttään ja ehkä selkeytti hieman jopa Harryn ajatuksia.

Hassua, että tää oikeesti tuntuu koskettavan aiheeltaan aika monia. Tietysti aika moni joskus tykästyy/ihastuu parhaaseen ystäväänsä ehkä hieman liikaa, eikä sille vaan mitään voi, mutta täytyy kyllä sanoo, että tää on aika herkullinen aihe kirjottaa. Kun tästä saa niin monta erilaista näkökulmaa ja tunnetta. Ja on ilahduttavaa kuulla, että teksti on muutnekin miellyttänyt. Hymyilyttää tommoset kommentit, jossa on kehuja ja uitenkin sitä kritiikkiä kanssa.

Haha, oon itekin miettinyt tuota, että pitäiskö ton todella olla yhteen, mutta kuitenkin aina päädyn siihen, että haluun kirjottaa sen erikseen, vaikka se ois kuinka oikeaoppisesti oikein kirjottaa yhteen. Jotenkin se vaan tuntuu luontevammalta niin ja se oma ajatus tosta nimestä on ehkä aikalailla erilainen mitä muilla. Ja jäin nyt oikeesti miettimään tota sin huomauttamaa kohtaa, että hemmetti, siinähän on aika iso ristiriita Noh, katon, jos korjailen sitä hieman myöhemmin, jos päädyn johonkin parempaan ratkuisuun.

Ei raapaleiden mitoissa ole helppo pysyä, mutta senkin taidon oppii, kun vaan jaksaa jauhaa sanamäärien kanssa. Mii kiitän puolestani kommentistas, joka ei todellakaan ollu mikään liiba-laaba

[Fredu]

Olen nyt pari päivää sulatellut tätä, tämä on ehkä yksi hankalimmista ficeistä joita olen päättänyt kommentoida. Ehkä siksi, että tässä oli niin vahvasti yksipuolisuus ja miten mulla tuli semmoinen fiilis, että Ronia ahdistaa koko tilanne. Harry on oma itsensä, sokea sille mitä tapahtuu, mutta Ron ei henno korjata näitä virheellisiä oletuksia. Se ahdistus jotenkin tarttuu.

Harry ja Ron ei ole oikein ikinä katsoneet pitkälle tulevaisuuteen, vaan eläneet päivän kerrallaan. Toki kirjasarjassa pojat oli sen verran muksuja, että silloin ei ajatella kovin paljon tulevaisuutta muutakaan. Tässä kuitenkin korostuu se kummankin hetkessä eläminen ja Ronin kyvyttömyys ajatella, että pidemmässä juoksussa koko homma pistää kummatkin niin pahasti rikki, että voi mennä koko ystävyyskin. Tai ehkä mä vaan yliajattelen. Ehkä siirryn tästä seuraavaksi johonkin huumoripitoisempaan, ettei tämä kummallisen irrallinen ja ahdistunut tunne jää lillumaan.

Kiitoskia tästä kuitenkin! Harry/Ronia ei voi koskaan olla liikaa ♥