Otsikko: Kynsityt
Kirjoitti: Täti Gin
Omaus: Mun Guuguulle
Ikäraja: K-11
Paritus: James/Remus/Sirius
Genre: Angstidraama
Summaus: Minä olen se, joka etsii kynsityt palaset, joita Sirius selittelee pakolla ja tai muuten -tilanteilla.
Varoitukset: Lievää väkivaltaa
Vastuun vapaus: Hahmot ovat Rown, minä leikin enkä tienaa senttiäkään.
Kirjoittaja huomauttaa: Guun iloksi tai suruksi kirjoitettu!
Täysikuun valo on rumaa ja paljasta ja se erittelee jokaisen korren Tylypahkan kylmenevillä tiluksilla. Se tuntuu pistävältä siinä kohtaa raajoja, joissa sorkat, vai kaviotko ne ovat, vaihtuvat tavalliseen karvaan ja lihaan. Ainut asia, mikä auttaa kylmiin piikittelyihin, on nopeus. Pitää juosta, jotta heinät eivät kosketa, pitää juosta, jotta sinä et saa meitä kiinni.
Sirius on juossut koko yön. Peter on jossain, luultavasti tällipajun juuressa. Minä pidän vahtia, kuten meistä joku on aina pitänyt sen jälkeen, kun Ruikuli sattui sopivasti eksymään meidän tiellemme vähän tämän kaltaisena yönä. Kuukauden päästä on minun vuoroni juosta pakoon routaa ja kasvavia lumihankia ja joku muu on aikuinen, valvoo.
Sinun hengityksesi kuuluu kauas taikamaailman yössä. Ähkit ja ulvahtelet aina välillä, ja kun yrität paeta metsiin, Sirius tarttuu hampaillaan sinun kaulaasi ja painaa sinut selällesi pitkään ruohikkoon. Tavallaan hän nauttii siitä; eläimellisestä voimasta ja haasteesta, jonka vain sinä voit tarjota, hän huohottaa kyvyttömyyttä kantaa vastuuta. Minä olen se, joka etsii kynsityt palaset, joita Sirius selittelee pakolla ja tai muuten -tilanteilla.
Olet saanut pureman oikeaan etukäpälään, nilkutat metsän laidalla olevan suuren pystyyn kuolleen puun alle ja jäät nuolemaan sitä sääliä kaipaavana pentuna. Jos en tietäisi paremmin, tulisin lähemmäs katsomaan mitä on tapahtunut, mutta kokemukset ja viisaus ovat kai sittenkin lisääntyneet yhteisen muistojen myötä.
Kesällä 1974 opin, ettei viereesi käperrytä. Syksyllä 1975 opin, etten saa nuolla haavojasi kuiviksi. Talvella 1976 opin, että vaikka kuinka välittäisit, sutena sinä etsit pelkän vaiston avulla kaulavaltimoni ja annat leukojesi tehdä työt. Oppia siitä, miten tulee kannetuksi sairaalasiipeen, jossa Poppy huokaisee syvään ja sanoo, ettei mitään ole enää tehtävissä, voi muistella vain sen viimeisen hetken ajan. Olen oppinut varomaan, ja ehkä joskus opin erottamaan miehen ja suden.
Joten minä seison vartiossa, enkä hievahdakaan, annan ensilumen sataa sarvilleni. Kuuntelen koiran ja suden ulvontaa, katson kauempaa miten Sirius juoksee yössä ja sykkii elämää.
Hän saa juosta sinun kanssasi.
Sluut