Nimi: Syyllisyyden kytevät hiillokset
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Harry
Sodan jälkeen.
Vaikka sota on voitettu ja paha on väistynyt, ei ankeuttajien koleus katoa minun sielustani.
Kun tietää olevansa ainoa avain ruosteiseen lukkoon, avain jota on kiillotettu monet vuodet, haluaa kiihkeästi päästä avaamaan tuon lukon. Vapauttaa rauha.
Varjon surma, valon voitto.
Nyt kun suuri pahuuden pyörre on laantunut, tuntuu kuin uusi tekisi tuloaan.
Voitosta huolimatta monet sielut särkyivät, monet kaipuun huudot jäivät roikkumaan ilmaan niin ettei kukaan pääse niitä karkuun.
Monet perheet hajosivat, monet menettivät rakkaitaan.
Minä näin tuskan kuolevien keskellä, rakkauden tallottuna sodan jalkoihin.
Minä tiesin, että vaikka onnistuisin päämäärässäni, kaikki eivät voisi olla onnellisia.
Ja se tieto raastaa minua enemmän kuin mikään muu.
Entä jos olisin antautunut ennen kuin Fredin nauru jähmettyi lopullisesti hänen kasvoilleen?
Jos olisin ollut nopeampi, nukkuisiko pikku-Ted yönsä yksin?
Entä jos olisin raottanut totuuden verhoa aikaisemmin, olisivatko Naginin hampaat pureutuneet vaaleaan kaulaan viimeiseen iskuunsa?
Olisin halunnut nähdä kameran salamavalon heijastavan kasvoihini lumisesta maasta ja vilkuttaa Colinille sen takana.
Olisin halunnut kutoa pienelle sankarille villasukat jalkoihin omin käsin, yhtä lailla kuin kaivoin hänen viimeisen lepopaikkansa.
Jos voisin, kapuaisin vuoren huipulle levittämään siipeni Hedwigin opastamana.
Joskus näen sähkönsinisen silmän kieppuvan pimeässä.
Punaiset silmät eivät enää valvota minua, niillä ei enää ole tilaa sisälläni.
Sen tilan ovat täyttäneet kaikki ne joiden sielut säteilevät taivaanrannassa kun aurinko nousee.
Kaipaus ja ikävä ei voi tuoda heitä enää takaisin, mikään ei voi.
Vaikka sota on voitettu ja paha on väistynyt, ei ankeuttajien koleus katoa minun sielustani.
I've been alone
surrounded by darkness
and I've seen how heartless
the world can be
And I've seen you crying
you felt like it's hopeless
I'll always do my best
to make you see
