Title:The Secret place
Author: Kaichi
Genre:Draama,Fluff,Romance,Snog,het yms. kaikkee tällasta
Pairing:
sepä selviää!
Rating : k-11
/Angelina laskiSummary:Kyseessä on siis Tylypahkaan sijoittuva tarina, jossa omat hahmoni kähisevät kaikenlaisten ihmissuhde sotkujen alaisina yms. yms.... "Kun he olivat huoneen edessä Ivy mutisi hiljaa salasanan ja ovi aukesi itsestään. Tytöt astuivat sisälle huoneeseen ja ihastelivat sitä. Vaikka Mindy oli käynyt huoneessa viimeksi toissapäivänä, hän silti hämmästyi siitä, kuinka tilava huone oli ja miltä se näytti siistittynä ja uudestaan sisustettuna."
Disclaimer:Osan henkilöistä omistaa J.K. Rowling, kuten myös tapahtumapaikan yms. Päähenkilöt ovat omiani.
Warnings:Saattaa HUOM SAATTAA sisältää seksiä henkilöiden välillä...
A/N: Kiitokset Inq:lle, joka luki höpinäni läpi. Tämä on ensimmäinen ficcini, joten ottakaa se huomioon
.Ja kommentteja olisi kiva saada. Kitoos ^^!
1.
Aamu aurinko paistoi vahvana pimennysverhon raosta suoraan sängyllä retkottavaan hahmoon. Tarkemmin katsottuna peiton alta pilkistävän oljenvärisen hiuspehkon näytti omistavan tyttö, jolla oli mitä ilmeisemmin hyvät unenlahjat, niin sopivasti aurinko osui tytön silmiin. Huoneessa oli myös kolme muuta tyttöä, jotka olivat jo hereillä ja hoitelivat jo aamutoimiaan. Huone oli tilava ja siellä oli kaksi ovea. Jokaisen tytön sänky oli leveä ja sen toisella puolella oli yöpöytä, jolla jokaisella tytöistä oli omat henkilökohtaiset tavaransa. Sängyn toisella puolella oli iso kaappi ja pukeutumissermi. Jokaisen sängyn lakanat olivat vihreää satiinia ja keskellä huonetta oli iso ja pehmeä matto, jonka vuoksi kenenkään ei tarvinnut astua kylmälle kivilattialle.
”Mindyy, vieläkö sinä nukut??”, kysyi mustahiuksinen tyttö tökkien samalla vaaleapehkoista tyttöä kylkeen.
”Mm… joo joo…se on mun pöydällä…”
”Sun kannattaisi jo nousta kohta, tai myöhästyt aamiaiselta”, mustahiuksinen tyttö huikkasi ovelta ja lähti sitten muiden perässä ulos ovesta.
Kymmenen minuuttia muiden tyttöjen lähdettyä Mindy aukaisi unenpöpperöisenä silmänsä ja hivuttautui hitaasti ylös sängystä hiukset totaalisesti sekaisin. Hän käveli huoneen ovelle ja kurkisti ulos. Huoneen ovelta näkyi suoraan Luihuisten oleskeluhuoneeseen. Oleskeluhuone oli täysin tyhjä.
Mindyn silmät revähtivät sepposen selälleen ja loputkin unihiekoista kaikkosi hänen silmistään. Hän juoksi takaisin tyttöjen makuusaliin ja veti mahdollisimman nopeasti koulupuvun päällensä. Sen jälkeen hän juoksi suoraan ulos Luihuisten oleskeluhuoneesta ja lähti harppomaan portaita ylös kohti suurta salia.
”Päätit kumminkin nousta ylös?”, mustahiuksinen Annie sanoi virnistäen nakertaen samalla paahtoleipää.
”No joo… et sitten voinut herättää minua”, Mindy mutisi suoristellen samalla hamettaan.
”Herätinhän minä, mutta et noussut ylös, ai niin ja muuten, sinun paitasi on väärin päin”
Puolet Luihuisen pöydästä repesi nauramaan Mindyn vajotessa tuolille ja silloin hän toivoi omistavansa näkymättömyys viitan.
Mindyn päätä särki niin paljon, ellei hän jo tietäisi miksi päätä särki niin, hän todennäköisesti marssisi suoraa päätä sairaalasiipeen. Eilisillan juhlat olivat taas kerran menneet yli Mindyn ymmärryksen, mutta minkäs hän sille mahtoi, että hänellä sattui olemaan vuotta vanhempia kavereita, jotka auliisti toimittivat Mindylle ja hänen ystävilleen tuliviskiä ja milloin mitäkin ”taikajuomaa” Tylyahosta, kun siltä tuntui.
Eilisillan juhlimiseen oli tosin ollut myös syytä. Mindy oli ystävänsä Ivyn kanssa löytäneet pari päivää sitten linnan pohjoisimmasta nurkasta huoneen, joka näytti olevan täysin äänieristetty ja sellaisessa paikassa, ettei kukaan sinne eksyisi kuin sattumalta. Huoneessa oli pari sohvaa, tulisija, muutama kaappi ja matto. Kaikki huonekalut olivat paksun pölyn peitossa ja tytöillä oli ollut aikamoinen homma saada koko huone puhdistetuksi. Tyttöjä ei tämän takia ollut näkynyt juuri ollenkaan parinpäivän aikana, muuta kuin oppitunneilla. He olivat tuoneet huoneeseen myös omia tavaroitansa ja sisustaneet sitä hiukan mukavammaksi. Ivy oli etsinyt kirjastosta mahdollisimman tuntemattoman lukitustaian, jottei kuka tahansa vain sattumoisin pääsisi huoneeseen. Sen lisäksi he asettivat parin metrin päähän huoneesta tunkeilijaloitsun, jotta sisällä olija kuulisi, jos huoneeseen olisi tulossa joku. Nyt siis huoneeseen ei pääsisi kukaan ilman Mindyä tai Ivyä.
Tytöt olivat järjestäneet eilen illalla tupaantuliaiset keskenään huoneessa ja juhlinta oli kaikkea muuta kuin hiljaista.
Onneksi eilen oli Perjantai, joten nyt ei tarvitsisi kärsiä piinaavaa opetusta, varsinkin kun Mindyn pää oli kuin tulessa. Mutta aamiaista Mindy ei missään nimessä jättäisi väliin, ei edes maailman kaameimman krapulan takia. Mindy vilkuili kohti Puuskupuhien pöytää, etsien katseellaan Ivyä, Heloisea tai Jennyä, muttei nähnyt ketään tytöistä. Ivy todennäköisesti veteli sikeitä Puuskupuhien oleskeluhuoneessa, Jenny oli kavereidensa kanssa jossain ja Heloise poikaystävänsä kainalossa jossain tyhjässä luokkahuoneessa. Yleensä Mindy oli se, joka nukkui pitkään, mutta nyt asia oli ilmeisesti eri. Mindy tosin päätti lähteä viipymättä kohti omaa sänkyä, heti aamiaisen jälkeen.
Mindyn laahustaessa ulos suurestasalista, hänen takaansa kuului juoksevia askeleita. Mindy katsahti taakseen ja näki pojan harppovan häntä kohti.
”Moi Mindy, haluaisitko tulla minun ja parin muun kanssa Tylyahoon?”, ruskeahiuksinen poika kysyi Mindyltä.
”Moi Adolph, ehkä joskus toiste, nyt on vähän huono tilanne, en oikein jaksa mitään.”, Mindy mumisi.
Adolph oli ruskeahiuksinen rohkelikko poika samalta vuosikurssilta kuin Mindy. Heillä oli muutama yhteinen tunti loitsuja ja muodonmuutoksia, ja vaikka rohkelikot ja luihuiset yleensä karttoivat toisiaan kuin hiiret kissaa, Mindy ja Adolph olivat tutustuneet toisiinsa eräällä loitsutunnilla, kun professori Lipetit oli laittanut Adolphin Mindyn pariksi.
Adolph katsahti Mindyä päästä varpaisiin ja hänen naamansa vääntyi virneeseen.
”Krapula?”, Al kysyi Mindyltä naurahtaen.
”Joo, oltiin kaverin kanssa eilen vähä juhlimassa ja tulin oleskeluhuoneeseen vasta joskus puoli neljältä”
”Taisi olla aikamoiset juhlat kun olet itsesi tuohon tilaan saanut”, Al sanoi virnistellen.
”Hmm.. joo mä menen nyt nukkumaan, pidä hauskaa Tylyahossa”, Mindy huikkasi Aldolphille kärsivä ilme kasvoillaan ja katosi heti sen jälkeen kohti tyrmiä johtavaan käytävään.
”En enää IKINÄ juo sillä tavalla”, Mindy jupisi tyynylleen painaen samalla kämmeniään silmiensä päällä, kuten joka kerta kun hän oli kärsi päänsärystä. Vielä ennen nukahtamistaan Mindy mietti mielessään sitä, että Aldolph Danforth oli pyytänyt häntä kanssaan Tylyahoon. Tyttö sulki silmänsä, käänsi kylkeä ja hymyili itsekseen. Päänsärky tuntui hellittävän.
// Carabella vaihtoi oikealle osastolle. Vaikka päähenkilöt ovat itsekeksittyjä, mutta ei toisten täällä luomia, kuuluvat nämä normiosastoille.