Title: Ulkopuolisen silmin
Author: Haltiamieli
Beta: Bloody Princess
Rating: K11 //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Genre: Angst, Drama, Romance, Humor
Paring: Harry/Ron, Harry/Ginny, Ron/Hermione, Tonks/Remus, Remus/Sirius, OC/OC
Warnings: Sekaparituksia, ensimmäinen slash-ficci minulta. Aika sekametelisoppa muutenkin.
Summary: Harry on löytänyt Tonksin hänelle osoittaman kirjeen ennen hänen ja Ginnyn häitä. Kirje selittää sen, miksi Harry ja Ron erosivat ja kertoo tiivistetysti Tonksin rankan menneisyyden.
A/N: Ensimmäinen slash-ficcini johon sain idean sitten Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa 1 -elokuvaa katsoessa. Ensimmäisen kerran kirjoitin myös armaasta Golden Triostamme. Kotona hioin juonta ja liitin sen myös FanFiction 50 -haasteeseeni sanalla näkö. Tuli aika piiloslashia, mutta slashia kuitenkin. Ja jostain syystä tänne myös tunki kamala sekamelska muitakin parituksia... Aika sekava pieni kirje, mutta toivon mukaan tästä saisitte jotain rakentavaa palautetta aikaiseksi. Omistettu kaikille niille, keiden kanssa olin katsomassa KV:ta molemmilla kerroilla.
Ulkopuolisen silmin
Hei Harry.
En tiedä mitä sinulle on mahtanut tapahtua, kun olet saanut tämän kirjeen käsiisi, mutta sen tiedän että tällöin minä olen jo kuollut. On asioita, jotka vain tietää, ja tiedän että minun täytyy kirjoittaa tämä kirje, annettavaksi sinulle kuolemani jälkeen. En voi oikeastaan muuta kuin kiittää sinua kaikesta, mitä minulle opetit ja näytit, niin että saatoin nähdä oman nuoruuteni uudestaan ulkopuolisen silmin. On niin paljon asioita, joita minä koin ja joita sinä koit, joten voin puhua täydestä sydämestä näistä asioista. Toivon mukaan sinä ymmärrät minua myös enemmän tämän jälkeen, sillä tämä on todellakin tarkoitettu sinulle, että mahdollisesti ymmärtäisit mikä tässä kaikessa on perimmäinen tarkoitus.
Minä tiesin kyllä sinusta ja Ronista. Sen näki jokainen, joka oli ennenkin nähnyt samaa. Ja minä kyllä olen, sen voin luvata. Sinä ja Ron olitte aivan samanlaisia kuin monet pojat minun kouluaikanani, parhaita ystäviä, rakkaimpia ystäviä, toistensa rakastettuja. Teillä oli niin samanlainen katse, kun katselitte toisianne! Kun ensimmäisen kerran näin sen katseen silloin Kalmanhanaukiolla teidän kahden välillä, muistutitte minua niin paljon rakkaista ystävistäni Michaelista ja Tomasista! Ah, Michael ja Tomas katsoivat toisiaan aivan samanlaisella katseella, mutta vain harvat tiesivät silloin sen katseen todellisen merkityksen. Meidän porukastamme vain minä tiesin sen heidän kahden lisäksi - Elballa ja Hennalla ei ollut aavistustakaan mitä heidän välillään oli. Olin siis tavallaan samassa asemassa kuin Hermione teidän kahden välillä. Hermione rakasti Ronia, minä rakastin Michaelia. Mutta Michael ja Tomas rakastivat toisiaan, ja niin myös sinä ja Ron. Ymmärrän kyllä täysin, miksi.
Jotta ymmärtäisit mistä minä puhun, on minun syytä kertoa sinulle itsestäni. Meitä oli Tylypahkassa samassa porukassa viisi, minä ja Henna Sammal Puuskupuhissa, Michael Turm Luihuisessa, Tomas Ulrik Korpinkynnessä ja Elisabeth ”Elba” Vivior Rohkelikossa.
Tylypahkassa monet pojat rakastuvat toisiin poikiin. Monta vuotta samassa makuusalissa nukkuminen yhdistää tietyllä henkisellä tasolla oppilaita, joten ei ole syytä ihmetelläkään miksi monet saivat ensimmäiset kokeilunsa juuri huonetovereidensa kanssa. Michael oli toki luihuinen ja Tomas taas korpinkynsi, mutta vapaa-ajalla viettämämme hetket olivat yhdistäneet heitä, joten ei minulle ollut yllätys lainkaan löytää heidät kerran itse teossa tarvehuoneessa. Vannoin rikkumattoman valan, etten kerro siitä kenellekään, mutta nyt kun he ovat kuolleet, voin kertoa sen eteenpäin.
Kuitenkin, vaikka Tomas ja Michael rakastivat palavasti toisiaan, he kumpikin rakastivat myös minua. Tämä loi tietynlaista kitkaa ryhmäämme, kun minulle selvisi että Elba rakasti Tomasia. Pysyimme kuitenkin yhtenä porukkana, mutta viimeisenä vuotena räjähti. Elba näytti tunteensa Tomasille näyttävästi, ja Tomas vastasi niihin. Myöhemmin ne tunteet vahvistuivat ja jäivät, mutta Tomas revittiin pakolla irti Michaelista. Michael murtui tästä täysin, mutta minä lohdutin häntä. Olin hänen tukenaan kun Elba ja Tomas kuhertelivat viimeisinä Tylypahkan kuukausinamme kahdestaan. Pikku hiljaa minä ja Michael olimme yhä lähempänä ja lähempänä toisiamme, ja erään unohtumattoman yön jälkeen olimme erottamattomat. Muutimme Tylypahkan jälkeen samaan asuntoon ja menimme Auroriakatemiaan. Ero Tomasista oli kuitenkin jättänyt pysyvät jäljet Michaeliin. Hän ei toipunut siitä pohjimmiltaan koskaan, näin sen. Mutta silti me pysyimme yhdessä ja tulevaisuus näytti valoisalta. Mutta sitten kuolonsyöjät alkoivat näyttää valtaansa jälleen. Se alkoi hiertää meidän kahden välejä jostain syystä, ja monen katkeran riidan jälkeen Michael lähti. Myöhemmin löysin hänet kuolleena. Vähän tämän jälkeen Henna katosi jäljettömiin. Vähän aikaa siitä ja Tomas sai osakseen kirouksen, joka poisti hänet elämästämme. Elba alkoi puolustaa jästisyntyisiä sen jälkeen kiihkeästi, eikä hän selvinnytkään kauaa. Vain minä jäin porukastamme jäljelle. Olin nähnyt mitä oli käynyt. Olin kokenut sen kaiken. Meni pitkä aika, ennen kuin toivuin siitä. Mutta säilytin aina mielessäni sen, mitä Michael ja Tomas minulle opettivat rakkaudesta Tylypahkassa ollessamme.
Harry, he rakastivat toisiaan niin kuin sinä ja Ron rakastitte toisianne. He olivat toistensa sielunkumppanit, kuten te kaksi olette toistenne. Mutta maailma on julma niin syviä suhteita kohtaan. Ne revitään hajalle valheen ja petoksen turvin, rikotaan kummankin sydän niin, että halut unohdetaan, ja mennään naimisiin, kuten niin sanotun kunnollisen kansalaisen kuuluukin. Homoutta ei ymmärretä, sitä ei hyväksytä. Velhomaailma on niin vanhoillinen, että sitä ei voi muuttaa. Voi, en voinut antaa teidän kahden kokea samaa kuin mitä Michael ja Tomas kokivat! En voinut antaa teidän kokea sitä tuskaa ja murhetta.
Koeta ymmärtää minua Harry, mutta minä kerroin Hermionelle teistä kahdesta. Hän järkyttyi siitä, mutta ymmärsi myös, että se oli niin kuin pitikin olla. Hän kuitenkin ymmärsi myös, että teidän kahden ei voinut antaa tuntea tuskaa mitä monet joutuivat kokemaan. Siksi meidän kahden, minun ja Hermionen, täytyi kylvää epäilyksen siemen teidän välillenne. Hermione alkoi olla lähempänä sinua, ystävänä, mutta ulkopuolisen silmin se näytti muulta. Ron tietysti näki sen, muttei osannut tulkita sitä muuksi kuin ystävyydeksi, kunnes minä kerroin hänelle mitä Hermione oli muka kertonut minulle - että Hermione rakasti Harrya ja halusi tämän itselleen. Jokainen meistä rakastaa aikanaan sekä miehiä että naisia, ja Ron rakasti teitä kumpaakin. Siksi hän alkoi tuntea vähitellen mustasukkaisuutta. Hermione vaivihkaa lähettämistä kirjeistä päättelin, että teidän matkallanne kokemat asiat vain vahvistivat sitä. Ja niin saimme teidät lopulta eroamaan.
Kyllä, teimme sen osittain itsekkäistä syistä. Mutta Harry, oli teille kahdelle parasta että päädyitte sinne mihin päädyitte. Ron elää onnellisesti Hermionen kanssa, sinä Ginnyn kanssa. Äläkä kysy mistä tiedän, minä vain tiedän. Ehkä äiteys tuo uudenlaisen vaiston, en tiedä. Mutta sinun ja Ronin oli erottava, siksi me teimme mitä teimme Hermionen kanssa. Älä tuomitse häntä, tuomitse minut, jos sinun on pakko tuomita joku. Mutta muista tämä seuraava, mitä kerron.
Moni mies rakastaa miestä, opiskelutoveriaan, mutta päätyy kuitenkin naisen kanssa yhteen. Silti miehet käyvät töissä ja naiset ovat kotona. Miehet näkevät toisiaan töissä, käyvät baareissa, kokoontuvat, keskustelevat. Kyllä sinne muutamia kahden keskeisiäkin hetkiä mahtuu. Minä tiesin, että Remuksen ja Siriuksen välillä oli jotain. Se oli niin ilmiselvää, olivathan he ainoat kelmeistä jäljellä. Mutta minä hyväksyin sen, koska tiedän sen olevan miehen omaksi hyväksi. Oikeastaan Siriuksen kuolema yhdisti minut ja Remuksen lopullisesti yhteen, minä saatoin lohduttaa Remusta, kuten olin lohduttanut Michaelia. Ja kuinka minä kiinnyinkään Remukseen! Me rakastuimme, menimme naimisiin ja saimme pojan. Se on niin kaunista, mutta silti syvällä itsessään Remus oli rikki Siriuksen menettämisen tähden.
Kaikki miehet eivät tätä tietenkään myönnä, mutta monet myöntävät. Et voi sanoa, etteikö Arthurillakin olisi ollut jotain meneillään työtovereidensa kanssa. Mutta sinulla ja Ronilla on kuitenkin mahdollisuus, mutta älkää hylätkö sen vuoksi Hermionea ja Ginnyä. Eläkää elämäänne, nauttikaa toisistanne ystävinä. Toivon hartaasti, että opetat nämä asiat myös minun pojalleni, Harry.
Sinun,
Tonks
A/N: Kommentit ovat todellakin toivottuja. *kumarrus*
