Nimi: Herra Pikkunälkä ja epäonnistumisen katkera kalkki
Kirjoittaja: Sirina Black
Ikäraja: S
Genret: draama, wnb-huumori
Varoitukset: Ei kai mitään ole sellaista, joka varoituksen tarvitsisi. Paitsi nälkä.
Fandom: Pikkunälkä aka Danone Danion keltainen örkkimörkkikiusankappale
Vastuuvapautus: En omista Pikkunälkää, Danone Danio omistaa. En saa rahaa tai muutakaan arvokasta tästä, pelkkää omalaatuista mielihyvää. Mitä ei voi tunnistaa Danonen mainoksiin kuuluvaksi, kuuluu minulle.
Yhteenveto: Eipä tiennyt Pretzel Pikkunälkä, ettei päivä tulisi onnistumaan niin kuin olisi pitänyt.
A/N: Okei. Outo olen ja silleen, mutta minun mielestäni tuo keltainen örkkimörkkikiusankappale on suloinen otus.
A/N2: Osallistuu Fandom10 -haasteeseen, fandomilla Pikkunälkä (-mainokset). Vuosi raapalehtien haasteeseen. Lisätty vielä Multifandom -haasteeseen.
Sanamäärä: 200+300+100
1.
Kun herra Pretzel Pikkunälkä sai päivän työlistan pieniin keltaisiin käsiinsä, hän oli tyytyväinen huomatessaan, että hänen vakituiset asiakkaansa olivat listalla. Lisäksi listalle oli laitettu suloisen neiti Caramel Pikkunälän muutamat asiakkaat. Caramel -neiti oli sairastunut pikkukuumeeseen, joka aiheutti ruman sinisiä pikkupaukamia muuten niin kauniin keltaiseen ihoon, josta jokainen Pikkunälkä -yhtiössä työskentelevä Pikkunälkä oli hyvin ylpeä.
Pretzel piti Caramelista kovasti, sillä toisin kuin muut Pikkunälkäneidit, Caramel oli erilainen. Ei aivan kirkkaankeltainen niin kuin muut Pikkunälät, vaan pehmeästi toffeen väriin vivahtava. Pretzel oli yrittänyt pyytää Caramel -neitiä seurakseen asiakaskierrokselleen, mutta milloin mistäkin syystä nuori neiti oli kieltäytynyt.
Alkuun Pretzel oli ajatellut, että Caramel tahtoi pitää siveästä ulkokuorestaan kiinni eikä sen takia halunnut lähteä treffien tapaisille herraseurassa, mutta sitten neiti olikin yllättäen ollut työkeikalla yhdessä herra Bean Pikkunälän kanssa. Se se vasta olikin ollut shokki Pretzelille, sillä hän tiesi millainen naisten naurattaja Bean oli. Ei hoitanut edes hommiaan tunnollisesti, sillä hän oli kunnon gigolo. Beanille kelpasi niin Pikkunälkäneidot kuin ihmisneidotkin.
Miten häpeällistä käytöstä, sillä Pikkunälkä -yhtiön sääntöjen mukaan ihmisiin ei saanut ottaa muuta kontaktia kuin aiheuttaa näille päänvaivaa ja ikäviä näläntunteita vatsassa aina silloin kun sitä vähiten osattiin odottaa.
Pretzel epäili, että Bean oli töissä yhtiöllä vain sen takia, ettei muuten päässyt neitien läheisyyteen.
2.
Eipä osannut Pretzel aavistaa lähtiessään tutulle kierrokselleen, ettei päivästä tulisi lähellekään sellainen kuin hän oli kuvitellut aamulla lähtiessään pienestä, keltaisesta kotimökistään työpaikalleen. Mitenpä pieni örkkimörkki olisi voinut tietääkään, että juuri sinä päivänä olisi pitänyt jäädä kotiinsa nukkumaan eikä nostaa keltaista peittoaan pois päältään.
Kierros alkoi nuoresta ja ehkä turhankin innokkaasta juristilupauksesta, herra Jönssonista, joka unohti usein syödä aamupalansa ja lounaansa. Pretzelille se oli ehkä paras paikka, sillä herra Jönsson ei koskaan muistanut, että Pikkunälkä ilmestyi aina pahimpaan mahdolliseen aikaan.
Kiusattuaan tarpeekseen asianajaja Jönssonia, Pretzel siirtyi seuraavan asiakkaansa, neiti Hiltusen luokse. Neiti Hiltunen oli johdon assistentti eikä hänellä ollut kiireeltään aikaa syödä aina silloin kun nälkä alkoi kalvaa vatsalaukkua. Ei joutunut Pretzel pettymään, sillä neiti Hiltunen istui edelleen tietokoneensa äärellä ja näpytteli johtaja Kempin sanelemia nauhoja kirjeiksi.
Pretzel maiskutteli ärsyttävästi neiti Hiltusen korvan juurella, pöläytti ilmaan herkullista ruoantuoksua sumutinpullosta ja hihitti kuullessaan kovan murinan neidin vatsan seutuvilta. Pretzel olisi halunnut jäädä vielä hetkeksi kiusaamaan neiti Hiltusta, mutta aikataulu oli kiireinen eikä yhdelle asiakkaalle saanut suoda enempää kuin maksimissaan vartin aikaa.
Oli aika siirtyä Caramelin ensimmäisen asiakkaan, rouva Tuovin luokse. Pretzel tiesi, että rouva oli kova tapaus, sillä tämä ei ollut vielä koskaan unohtanut syödä ruokaansa. Rouvan kanssa oli rankkaa tehdä työtään, mutta onnistumisesta sai aina suuren bonuksen. Pretzel oli kuullut, että niillä kerroilla kun Caramel oli onnistunut aiheuttamaan ärsyttävää Pikkunälkää rouvalle, oli Caramel saanut bonuksena ylimääräisen kuukausipalkan.
Pretzel meni suurin odotuksin ja loistavalla itseluottamuksella rouva Tuovin luokse. Mistäpä hän olisi voinut tietää, että rouva Tuovi söi lounaansa aina tiettyyn kellonaikaan, ei koskaan ennen eikä jälkeen puolen päivän. Ei kukaan ollut kertonut hänelle, että rouvan luokse kannatti mennä aina ensimmäisenä.
Yrityksistään huolimatta Pretzel ei onnistunut aiheuttamaan rouvalle nälkää eikä inhottavaa tunnetta vatsassa. Ensimmäistä kertaa koko Pikkunälkä -yhtiössä työskentelyaikanaan hän oli epäonnistunut täydellisesti tehtävässään.
Pretzel oli kuullut vain huhuja siitä mitä tapahtui epäonnistujille.
3.
Kun Pretzel palasi muuten onnistuneelta asiakaskierrokseltaan toimistolle, häntä vastassa olivat kaikki yhtiön korkea-arvoiset johtajat, aina alkaen toimitusjohtaja, herra Kasim Pikkunälästä lähiesimies, rouva Jellybean Pikkunälkään.
Pretzel tiesi olevansa ongelmissa, sillä jokainen paikalla oleva pomo katsoi häntä pahasti ja pettyneinä. Nolostumisen tuoma puna nousi Pretzelin kasvoille ja sai Pikkunälän näyttämään väriastiaan pudonneelta.
”Potkut!” kitisi Jellybean -rouva ja ojensi kätensä nappaamaan Pretzeliltä ovikortin itselleen.
Kuinka noloa olikaan kävellä ulos Pikkunälkä -yhtiön tiloista kaikkien Pikkunälkien katseiden seuratessa entisen työtoverin menoa. Pretzel kuuli ivalliset naurahdukset, joita muutamat Pikkunälät eivät onnistuneet pitämään sisällään.
Siniset kyyneleet valuivat pitkin Pikkunälän poskia, maalaten ihon vihertäviksi paikoista joihin osui.
A/N3: Anteeksi, tämä on oikeasti outo.
