// Alaotsikko: Tom Riddle ja Dumbledore synkistelevät
Ficin nimi: Minkä teitkään
Kirjoittaja: Sssnape
Genre: Synkistelyä
Ikäraja: Sallittu
Päähenkilöt: Nuori Tom Riddle ja Albus Dumbledore, jotka kummankin Rowling omistaa.
Yhteenveto: Tom on vapauttanut basiliskin salaisuuksien kammiosta ja otus on tappanut Myrtin. Valtavan kohun jälkeen Tom on käärmeksen kanssa palannut kammioon pohtimaan tapahtunutta, mutta Dumbledore onkin seurannut häntä sinne.
A/N: Nuoresta Tomista keksii vaikka mitä juttuja. Tämän suhde Dumbledoreen on kovin mielenkiintoinen, ja näkisin että he olivat kovin läheiset, joten inspiroiduin nyt tälläiseen lyhyeen, angstiseen pikku tarinaan
***
Minkä teitkäänHarvakseltaan tippuvien vesipisaroiden vaimea ja tasainen ääni kaikui suuressa kivisessä salissa. Vanha mies keskittyi ja kuuli hiljaisen huminan, joka tuntui ympäröivän tilan, kuuluvan kaikkialta hänen ympäriltään. Hänen edessään, toisessa päässä pitkää huonetta, selin häneen, seisoi tummahiuksinen poika. Poika seisoi ryhdittömästi ja hänen olkapäänsä nytkähtelivät, vain sen verran että mies tiesi tämän itkevän.
''Tom?''
Poika lakkasi itkemästä kuullessaan miehen äänen, jääden silti selin tähän. Mies katsoi herpaantumatta poikaa, joka käänsi hitaasti päätään niin että näki tulijan. Nuoret, kyynelten raidoittamat kasvot olivat tuskaiset pojan nytkähdellessä tukahduttettujen tunteiden voimasta, hänen ilmeensä vaihdellen surun ja epätoivoisen hymyn välillä. Korkealla pojan takana, varjoissa suuren patsaan päällä, makasi kiemuralla valtava käärmemäinen olento tarkkaillen ja sihisten hiljaa. Mies otti muutamia hitaita askelia kohti poikaa, joka käänsi katseensa pois hänestä ja katsoi nyt basiliskia.
''Tom!'' mies huudahti, mutta hänen äänensä oli tuskin kuiskausta kovempi kun hän juoksi viimeiset metrit pojan luokse ja pysähtyi tämän taakse. Mies ei tiennyt mitä sanoa, mitä tehdä. Hän ei osannut lohduttaa poikaa, ei tiennyt pitikö hänen edes lohduttaa tätä.
''Se on uskomattoman kaunis'', poika sanoi kyynelehtien, katse yhä basiliskissa joka kurkotti päätään esiin varjosta niin että sen silmät välkähtivät.
''Näet kauneutta tuossa rujossa olennossa, Tom'', mies sanoi ja laski kätensä pojan olkapäälle. ''Mutta näetkö mitä se on tehnyt?''
Poika vavahti hallitsemattomasti.
''Näen! Näen sen vaikka sulkisin silmäni!'', poika huusi pystymättä enää hallitsemaan tunteitaan, antaen kaiken tuskan purkautua ulos, huutaen ja itkien sen pois.
Mies astui lähemmäs poikaa, kiersi kätensä tämän ympärille ja painautui vasten tämän selkää, tuntien kuinka tuska sai hennon vartalon vapisemaan. Poika ei tehnyt liikettäkään väistääkseen miestä, ja siinä he seisoivat, toinen täristen, toinen halaten hiljaa, kyyneleiden vieriessä kummankin poskilla.
''Tämä salaisuus jääköön tänne'', mies kuiskasi. ''Niin pitkäksi aikaa kuin haluat.''