Ficin nimi: Malfoyn joululahja
Kirjoittaja: jesper
Genre: Fluff
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
Disclaimer: Rowling omistaa Potter-maailman aina ja ikuisesti, enkä saa tästä minkäänlaista korvausta.
A/N: Elämäni ensimmäinen ficci...älkää hirttäkö
”Miksi se Malfoy oikein kyylää?”
Harry hätkähti rajusti ja kääntyi katsomaan ystäväänsä. Hän oli periaatteessa helpottunut saadessaan tekosyyn keskeyttää kummallinen, hämmentävä tuijotuskilpailu ja irrottaa katseensa noista teräksen harmaista silmistä. Mutta kun Ron silmäili häntä hieman huolestuneena ja kulmat kurtussa, Harry tunsi itsensä jotenkin noloksi, aivan kuin hänet oltaisi juuri yllätetty tekemästä jotain kiellettyä.
”Mistä minä tietäisin?” hän sanoi vähän hyökkäävämmin kuin oli tarkoittanut. ”Ei minua kiinnosta mitä sen idiootin päässä liikkuu.”
Harryn sydän pamppaili kovaa tahtia ja hän tunsi poskiensa hieman punoittavan, aivan kuin olisi juuri joutunut suorittamaan jonkun mutkikkaan loitsun. Hän antoi katseensa kiertää ympäri taikalumin, kynttilöin ja joulunauhoin koristeltua Suurta Salia – yrittäen kiinnittää huomionsa kaikkeen muuhun mahdolliseen kuin Luihuisten pöytään.
”Ei tietenkään, ei tietenkään. Mutta jos se niljakas fletkumato aiheuttaa ongelmia, minä hoitelen sen – näin” Ron näytti siirappitortullaan miten käsittelisi Malfoyta. Harry katseli kun siirappia purskahti pöytäliinalle ja hänen paistiinsa.
”Joo, eiköhän tämä tästä. Selviydyn hänestä itsekin.”
Ron kohautti harteitaan, tyytyi nakkaamaan tortunjäännökset sivuun ja ottamaan ainakin viidennen kerran lisää kalkkunaa. ”Josh finushta shilti tumpuu”, Ron jatkoi jauhaen samalla suussaan mahtavaa annosta perunaa (Harry oli hyvin vaikuttunut, kun Ron sai suustaan vielä jotenkuten tunnistettavia äänteitä), ”ethtä Malffoy anshaitsee shelfashaunan, olem mubana.”
”Ronald Weasley!” Hermione puuskahti, “anna ihmisille edes hetken rauha, nyt on joulu-aatto!
Ja voisitko olla puhumatta ruoka suussa?”Ronin ja Hermionen kinastelun turvin Harry uskalsi vilkaista nopeasti Luihuisten pöytää. Hänen kurkkunsa tuntui kuivuvan, kun harmaat silmät tavoittivat hänet jälleen. Olivatko ne tuijottaneet häntä koko ajan?
Harry kohotti kysyvästi kulmiaan, olettaen, että saisi vastauksekseen vähintäänkin ivallisen hymyn. Mutta Malfoy vain katsoi, tyynesti ja vakaasti. Se oli häiritsevää ja – vaikkei Harry sitä halunnutkaan myöntää – vähän pelottavaa. Ja silti se herätti hänen kiinnostuksensa. Mitä Malfoy oikein halusi?
”Mutta kun Malfoy on ollut ilkeä poika”, Ron sanoi juuri silloin Hermionelle, ”hän saa meiltä joululahjaksi oikein kivan mustan silmän – Harry, mihin sinä oikein menet?”
”Öh…liikaa siirappitorttua…vessa.”
Enempää selittelemättä Harry ponkaisi seisomaan ja tavoitti Malfoyn katseen. Pojan silmissä välähti, ja tämä nyökkäsi.
Harry ei tiennyt mitä oli tekemässä. Kuin unessa hän lähti astelemaan pöytien välistä, piparien tuoksu ja joululaulut sekoittuivat ilmassa. Sivusilmällä hän näki Malfoyn kävelevän samaan suuntaan.
Harry ei hidastanut vauhtiaan eteisaulassa vaan käveli suoraan ovista pihamaalle. Ilma oli viileää ja kirpeää, se tuntui taivaalliselta hehkuvia poskia vasten. Tummalta taivaalta leijaili isoja lumihiutaleita.
”Buu.”
Malfoy tavoitti Harryn, ja kun toinen ei reagoinut mitenkään, he kaksi jatkoivat kävelyään läpi lumisen maiseman. Lumi narskui heidän kengissään, muuten oli hiljaista.
Lopulta Harry pysähtyi. Hän kääntyi hitaasti Malfoyn puoleen, tuijotti tätä kiinteästi ja sanoi: ”Selitä.”
”En mielelläni ottaisi käskyjä sinulta, Potter”, Malfoy sanoi pilkallisesti.
”Saat luvan ottaa, sillä minä en tullut huvikseni tarpomaan tänne jäiseen ilmaan”, Harry tokaisi.
”Miksi sitten tulit?”
”Sinun kai pitäisi tietää se paremmin.”
Malfoy kohotti kulmiaan yllättyneenä. ”Pitäisikö, vai?”
”Miksi sitten tuijotit minua Suuressa Salissa?”
”Minä kun luulin, että sinä tuijotat minua.”
Harry silmäili poikaa turhautuneena. Tämä oli tyhmää, oli tyhmää lähteä vihaamansa ihmisen takia ulos, joka ei ollut edes sitä pyytänyt, Harry oli tyhmä, koko tilanne oli tyhmä. Harry ei tiennyt mitä oli odottanut kuulevansa.
”Miksi ihmeessä minä tuijottaisin sinua?” hän kysyi eikä enää yrittänytkään pidätellä raivostumistaan.
”Mistä minä tietäisin? Ei minua kiinnosta mitä sinun päässäsi liikkuu,
Potta.”
Harryn sisällä kohahti. ”Miksi hitossa me sitten seisomme täällä?”
Malfoy kallisti hieman päätään. ”Hyvä kysymys.”
Harry ei jaksanut katsella enää hetkeäkään noita ivallisia kasvoja, ei sliipattua tukkaa jolle lumihiutaleet laskeutuivat kuin valkoiseksi kruunuksi. Hän kääntyi kannoillaan ja lähti harppomaan kohti linnaa miettien kummalle oli enemmän vihainen, itselleen vai Malfoylle. Mutta silloin hänen dramaattinen lähtönsä kärsi – hän astui vahingossa kaapunsa helmalle, liukastui ja tussahti lumihankeen. Lunta sylkien ja raskaasti kiroillen Harry punnersi itsensä parempaan asentoon.
”Kaikki okei?” Malfoy polvistui hänen viereensä.
”Sinua kiinnostaa varmaan ihan hitosti, olenko okei”, Harry sanoi koleasti ja pyyhki lunta viitastaan.
”Itse asiassa, kyllä kiinnostaa.” Harmaat silmät kohtasivat vihreät, molempien hengitys taukosi hetkeksi poikien sitä huomaamatta. Ja nopeasti, aivan kuin aikaa ei olisi ehtinyt kulua hetkeäkään, tai sitten hyvin hitaasti, kuin monen tunnin ajan – sitä oli vaikea määritellä – pojat suutelivat.
Hiljaisuus tapahtuman jälkeen soi korvissa. Oli vaan Harry Potter ja Draco Malfoy ja lumisade.
”Minä…MINÄ EN OLE HOMO!”
”EN MINÄKÄÄN!”
”Luulin että sinä…sinulla on jotain sen Pansyn kanssa…”
”Ja sinä ja se Weasleyn tyttö…”
”Niin,
minä en ole homo!”
”En minäkään ole – voisitko lopettaa huutamisen?”
He katsoivat toisiaan murhaavasti ja molempien rinta kohoili kiivaasti. Sitten Malfoy kellahti selälleen lumeen ja tuuppasi Harryn mukanaan.
”Hei, mitä sinä-?”
Mutta Malfoy viittasi kädellään Harrya vaikenemaan, ja hän osoitti ylös. Harry sulki suunsa, suuntasi katseensa taivaalle eikä voinut olla haukkomatta henkeä ihastuksesta – tähtiä oli kaikkialla, ne olivat kuin timantit tummaa samettia vasten, ne loistivat kirkkaammin kuin mikään.
Ja siinä makasivat kaksi vihamiestä vierekkäin, hiljaa katsellen tähtitaivasta.
”Hei?”
”Niin?”
”Halusin vain vielä sanoa sinulle, Potter, että jos tämä ei ole vielä selvinnyt sinulle, halveksun ja vihaan sinua koko sydämestäni.”
”Niin minäkin sinua, Malfoy.”
A/N: Kommentit superhypermegamaximaalisen tervetulleita!