Title: Suolantuoksuisessa tuulessa
Author: Claire
Rating: S
Pairing: Astoria/Ginny
Genre: angst, romance, oneshot
Disclaimers: Hahmot kuuluvat Rowlingille ja lopussa olevat laulunsanat Hannah Furylle. Muu taitaakin olla minun (ja kehtaankin vielä myöntää).
A/N: Tänään taidan taas vaihteeksi nähdä Ginnyn mustien lasien läpi. Maailman tylsin lauantai, mutta ainakin saan kirjoitettua
jotain. Olisi kiva saada jotain pientä piristystä luettavaksi, vaikkapa kommenttia..?
Minkälainen tahansa olisi toivottua, mikäli jaksatte loppuun asti tämän pätkän lukea. Ai niin, kannattaa kuunnella tuota alla olevaa biisiä, paitsi jos nyt sattuu sitä inhoamaan. Mutta se kun kuuluu aika olennaisesti tarinaan.
Osallistuu Yhtyeen tuotanto-haasteeseen sekä femme10:een.
Music: Hannah Fury - You Don't Leave A Trace~
Suolantuoksuisessa tuulessaSe talo on kurjuudessaan puettu valkoisella, kiitävällä tyhjyydellä, vaikka siinä se on aina ollut; niin paikallaan kuin talo voi olla, niin katkerana kuin pelkkä talo voi muistuttaa katsojaansa aava meri edessään ja yksityinen hiekkaranta vailla ainoatakaan jalanjälkeä.
Se oli ennen kaunis paikka täynnä hymyä. Valkoinen väri seinissä kuulsi puhtautta ja levollisuutta, takapihan puutarha peittyi ruusuvyyhdeistä ja tulppaaneista. Aurinko paistoi raukeana ja peitti toisen tytön pisamilla, sen aarnivalkea kipristeli iholla - nykyään se vain poltti, kylmäsi eikä koskaan tuonut samaa tyytyväisyyden tunnetta;
liikaa muistoja.Muistoja portaikon yllä, alla, rappusissa, nurkkaan heitetyissä haaveissa, joissa luvattiin tulevaisuus ja kaikki; muistoja niissä sanomattomissa lupauksissa takan tulessa, jotka nyt täyttämättöminä loivat tummia varjoja kasvoille vailla toivoa.
Muistoja oli liikaa siinä kotoisimmassa huoneessa, jonka tavaroiden päälle oli nyttemmin levitetty valkoisia liinoja. Pölyisissä lakanoissa, joiden tuoksua Astoria ei uskaltanut muistella. Siihen huoneeseen ei ollut astuttu enää kertaakaan, se muistutti liikaa siitä, mitä ei Astoria tahtonut myöntää;
että se yhä satuttaa.Muistoja hiekkarannalla, kosteilla kiharoilla ja paljaalla iholla. Muistoja suolantuoksuisessa tuulessa, joka kuiskutti ikuista rakkautta. Näykkäisy korvannipukasta, suudelma jalkaterään ja
kaikki valhetta!
Lopultakin lukemattomat auringonlaskut, joita he olivat katselleet kuistilla kiinni toisissaan, oli ollut pelkkää ajan haaskausta. Ginny oli ollut se, joka oli satuttanut, kuiskutellut valheita ja lopulta jättänyt kaiken taaksensa. Astoria oli yhä se, joka petasi painajaisensa taas ensiyöhön.
I know I can never be
I know I can never be your dream
So let me
Let me
Let me be// Sca siirsi ikärajan alaotsikosta yläotsikkoon