Uusia lukioita! Mahtavaa!
Luku 11. SuudelmaBPOV"M-m-m-mitä?" minä änkytin, ja katsoin häntä silmät suurina. Mitä? Miksi hän haluaisi minun suutelevan häntä? Hän on homo, niinhän?
"Sanoin, että tehtäväsi on suudella minua." Edward sanoi uudestaan, ja hymyili vinoa hymyään, mikä normaalisti sai minut tuntemaan lämpöä sisälläni, sai minut nyt värisemään, ja menemään kylmäksi. Mike ja Tyler katsoivat minua, haluten vastauksen.
"Älä viitsi, Bella! Sinä laitoit minut suutelemaan häntä, eikö niin? Tämä on kosto!" Mike sanoi ilkeästi, ja virnuili. Tyler ei sanonut mitään, mutta näytti... iloiselta? Okei, outoa...
Kaikki huoneessa olevat katsoivat minua, katseet polttaen ihooni.
"Et voi päästä pois; sinä suostuit pelaamaan, eikö? Ja sinä valitsit tehtävän, joten sinun pitää vain tehdä se." Mike sanoi, ja päättelemällä hänen äänestään, hän ei päästäisi minua pois tästä...
Tyler nyökkäsi yhteisymmäryksessä, ja Edward vain katsoi, odottaen vastausta. Mietin mitkä mahdollisuudet minulla oli päästä pakoon. Pääsisin luultavasti vain kymmenen metriä, sitten kaatuisin, ja murtaisin jalkani, tai jotain...
"Et voi juosta karkuun, me saisimme sinut kiinni." Mike sanoi, kuten hän lukisi ajatuksiani. Huokasin, ja riiputin päätäni. Hitto, miksi minun piti valita tehtävä? Se ei ole reilua, kun joku on hypnotisoimassa sinua katseellaan. Miksi sitä vastaan ei ole lakia? Sen pitäisi olla laitonta...
Huokaisin uudestaan, ja katsoin Edwardiin. Hänen hymynsä oli poissa, ja hän katsoi minua kuin yrittäisi tajuta jotain. Voihkaisin, ja nousin sängyltäni. Mike ja Tyler alkoivat hurraamaan, mutta lopettivat nopeasti, kun käännyin mulkoilemaan heitä.
Kävelin hitaasti Edwardin sängylle, joka oli suunnilleen kahden askeleen päässä, ja katsoin hänen omahyväiseen naamaansa. Suljin silmäni, ja hengitin syvään.
Se on vain suudelma, Bella. Sinulla oli tapana suudella Jakea koko ajan, muistatko? Sitä paitsi, sinä laitoit Miken ja Edwardin suutelemaan, eikö niin? Tämä on sama asia. Älä ole lapsellinen, vaan tee se jo! ääni päässäni sanoi, ja voihkaisin henkisesti. Ääni oli oikeassa.
Avasin silmäni, ja katsoin alas hänen smaragdisiin silmiinsä, jotka katsoivat minua. Siirsin käteni hitaasti hänen kasvoilleen, yrittäen saada itselleni aikaa. Hän istui sängyllään, liikkumatta. Koko mökki oli hiljaa, ainut ääni kuului hengityksestä.
Nojauduin alas päin, katsoen häneen koko ajan. Sitten, nojauduin, ja huulemme kohtasivat.
Tunsin pienen kipinän, kun huulemme kohtasivat; miellyttyvä tunne vilisi sisälläni. Suljin silmäni ja huulemme liikkuivat samaan aikaan. Tuntui oikealta tehdä näin. Tunsin otakin, mitä en ollut tuntenut koskaan ennen, mutta en tiennyt mikä tunne se oli. Edward siirsi kätensä hiuksiini, ja silitti hellästi. Tunsin miten ruumiini suli, saaden jännittyneen kehoni rentoutumaan...
Yhtäkkiä, kuulin miten joku avasi oven. Avasin silmäni järkyttyneenä ja hyppäsin kauemmaksi Edwardista, laskeutuen omalle sängylleni, ja käänsin pääni äänen suuntaan.
Ovella, oli pitkä poika, jolla oli lyhyet vaalean ruskeat hiukset. Hän näytti lievästi panikoivalta, ja stressaantuneelta, ja hänen ruskeat silmänsä katsoivat suurina meihin. En muistanut hänen etunimeään; tiesin vain että hänen sukunimensä oli Miller.
"Mitä sinä teet täällä, James?" Tyler kysyi, nousi sängyltään, ja käveli hänen luokseen. James, se hänen nimensä oli, James.
James katsoi Tyleriin, sitten Edwardiin, ja sitten minuun.
"Olen pahoillani, jos keskeytin jotain, mutta minun pitää kysyä teiltä jotain." James sanoi ujosti, ja minä punastuin. Mike katsoi häntä syyttävästi, silmät huutaen; '
Kyllä, sinä keskeytit jotain, ja sinä tulet maksamaan siitä...' Edward kurottautui, ja läimäytti Mikeä takaraivoon.
"Auts!" hän sihahti, ja mulkoili Edwardia, mutta hän katsoi Jamesia.
"Onko kukaan teistä nähnyt Victoriaa?" hän kysyi meiltä, katsoen minua suoraan silmiin kysyessään.
"Victoria Foxia?" Edward kysyi, ja James nyökkäsi avuttomana.
"Anteeksi, en ole." hän sanoi, ja pudisti hitaasti päätään.
"En minäkään." Mike sanoi, ja Tyler pudisti vain päätään. Sitten, hän katsoi uudestaan minuun.
Tiesin kuka Victoria oli. Hänellä oli kiharat, punaiset hiukset, ja hän oli yhdessä Jamesin kanssa.Hän ei ollut bimbo, kuten muut tytöt. Hän ja James olivat yleensä keskenään, joten en tiedä hänestä paljoa.
"En ole nähnyt häntä, miksi kysyt?" kysyin, ja James katsoi alas käsiinsä, näyttäen nyt huolestuneemmalta.
"No, hän sanoi, että hän tarvitsi hieman raikasta ilmaa, joten hän lähti mökistä, sanoen että hän tulee nopeasti takaisin, mutta se tapahtui tunti sitten..." hän hiljeni peloissaan.
"Oletko kertonut Mr. Smithille?" Edward kysyi, ja James pudisti päätään.
"Olin menossa, mutta en löytänyt häntä."
Edward nousi sängyltään, ja käveli Tylerin ja Jamesi luo.
"Minä ja Tyler voimme auttaa sinua etsimisessä." hän laittoi kätensä Jamesin olkapäälle, ja James nyökkäsi kevyesti.
"Tulen teidän kanssanne." Mike sanoi, nousi Tylerin sängyltä, ja käveli heidän luokseen.
"Mistä olet etsinyt?" Tyler kysyi.
"Ruokalasta, keittiöstä, vessoista, suihkuista, ja kaikista mökeistä." James vastasi jäykästi.
Edward katsoi alas seinään, jolle hän oli flirttaillut puolituntia sitten, kadoten ajatuksiinsa. Sitten hän nosti päänsä ylös.
"No niin..." Edward alkoi selittää suunnitelmaansa.
*Pari minuuttia myöhemmin*"Tajusitteko?" Edward kysyi, ja he kolme nyökkäsivät, kuten minäkin.
"Okei, mennään." hän sanoi, ja he alkoivat kävelemään ovea päin. Nousin sängyltäni, ja aloin kävelemään myös ovelle, mutta juuri kun olin kävelemässä ovesta ulos, joku pysäytti minut.
"Sinä et ole tulossa." Edward sanoi, ja työnsi minut mökkiin. Katsoin häneen otsaa rypistäen.
"Olenpas." sanoi, ja kävelin taas ovelle, mutta hän oli ovella ennen minua, estäen minua.
"Ei, et ole." hän sanoi, ja minä yritin työntää hänet pois, mutta hän ei liikahtanut tuumaakaan.
"Liiku. Nyt." sanoin hammasta purren, ja katsoin ylös hänen ankariin kasvoihinsa. Miksi hänen piti olla itsepäinen? Henkilö oli kadonnut, herranjestas!
"Ei, en liiku. Nyt VOISITKO pysyä mökissä, en halua olla huolia että eksyt metsään, kun etsin Victoriaa." hän sanoi, ja hänen äänensä oli ankara, ja vaativa, mutta hänen silmänsä olivat anelevat. Katsoin alas lattiaan.
"Hyvä on." sanoin kuin viisi-vuotias. Hän nauroi, ja pörrötti hiuksiani.
"Tulen heti takaisin." hän sanoi, ja sulki oven naamalleni. Voi, tuo pask-
En ajatellut loppuun; kävelin vain ikkunalle, katsoen ulos.
Edward oli kaukana poissa. Heh, sanoin että voin pysyä mökissä, mutta en kuinka kauan. Kävelin ovelle, ja lähdin mökistä. Hän oli oikeassa siinä että eksyn todella helposti, mutta se ei ollut hänen ongelmansa, vaan minun.
Kävelin polulle, joka johti sairastuvalle. Metsä oli jopa hämärämpi kuin aikaisemmin päivällä, ja se näytti- OHO! Toinen lepakko! Vau... siistiä...
Kun olin katsonut lepakkoa vähän aikaa, menin polulle, joka johti synkkään metsään.
EPOV"Kiitos vielä kerran siitä, että löysit hänet." James sanoi, ja halasi Victoriaa. Hän hymyili minulle, mutta hän näytti väsyneeltä; en voi syyttää häntä. Löysin hänet metsästä, järven luota, tajuttomana. Kun hän heräsi, hän ei muistanut mitään. Hän tiesi vain olevansa peloissaan.
Kävelin mökillemme, Tyler ja Mike perässäni. Mietin miten Bella voi. Bella... Se suudelma oli jotain... Tuntui kuin me olisimme olleet ainoat olemassa koko universumissa.
Kävelin mökkiin, ja älysin että se oli tyhjä.
"Bella?" kutsuin tyhjään mökkiin, tietäen etten saisi vastausta. Miksi hän ei tehnyt mitä sanottiin?
BPOVKun kävelin polulla, näin yhtäkkiä pienen valon kaukaisuudessa.
Sairastupa, älysin. Toivottavasti joku on siellä, ajattelin, ja kävelin hieman nopeammin. Edward oli ollut oikeassa, metsään meneminen ja eksyminen ei ollut hyvä idea...
Kävelin hieman nopeammin, ja kaduin sitä hetkeä myöhemmin. Kaaduin uudestaan. Huokaisin, ja yritin nousta hitaasti maasta, kun kalpea käsi ilmestyi äkkiä eteeni, ja minä kirkaisin.
EPOV"Hän meni varmaan sairastuvan polulle; se on ainut jonka hän tietää." sanoin muille, ja lähdin juoksemaan. Metsä oli synkkä, mutta se ei hidastanut minua. Sitten kuulin Bellan kirkaisun.
BPOV"HEMMETTI, SINÄ PELÄSTYTIT MINUA IHAN HELVETISTI!" huusin Mr. Smithille, samalla kun otin hänen kädestään, ja hän auttoi minut maasta.
"Anteeksi Stacy, en tarkoittanut pelästyttää sinua ihan helvetisti, halusin vain auttaa sinua." hän sanoi rauhoittavasti ja hymyili minulle ystävällisesti. Hengitin syvään pari kertaa, yrittäen rauhoittua, onnistumatta.
"Mitä sinä teet täällä?" kysyin, ja hän hymyili jopa leveämmin.
"Sain pienen päänsäryn, joten menin hakemaan aspiriinia." hän sanoi yksinkertaisesti. "Mitä
sinä teet täällä, neitiseni?" hän kysyi, ja rypisti otsaansa, hymy kadoten. Olin juuri vastaamassa, kun jokin pysäytti ja pelästytti minut.
"BELLA!" tuttu ääni huusi takaani, hypähdin ja käännyin, löytäen, kenet muunkaan, kuin itse Edwardin.
"Miksi lähdit mökistä?" hän kysyi, vihaisella, mutta hengettömän hiljaisella äänellä.
"Niin,
miksi?" Kala kysyi, ja katsoi minua ihmeissään.
Huokaisin, ja käännyin Edwardiin päin.
"Samasta syystä kuin sinä, etsimään Victoriaa." sanoin yksinkertaisesti, tietäen että hän oli vihainen, koska en ollut kuunnellut häntä.
"Mitä?" Kala kysyi, ja Edward kääntyi häneen päin.
"Yksi oppilaista, Victoria Fox, katosi, mutta olimme tarpeeksi onnekkaita löytääksemme hänet metsästä, mutta hän oli tajuton, eikä muistanut mitä hänelle oli tapahtunut." Edward kertoi Mr. Smithille, mutta kuulosti pikemminkin siltä että hän syytti häntä.
"Voi ei, miten kamalaa." hän sanoi.
"Onko hän kunnossa?" kysyin Edwardilta. Hän kääntyi, ja katsoi minua silmiin.
"Kyllä, hän oli hieman järkyttynyt, mutta hän ei ollut vahingoittunut millään tavalla." hän sanoi, ja tunsin miten pystyin hengittämään helpommin. Hän oli kunnossa, hyvä.
"Mennään takaisin mökille, eikö niin?" Smith kysyi, ja hymyili minulle ystävällisesti, samalla kun laittoi käden selälleni, ja johdatti minut mökeille, Edward heti perässä.
*Myöhemmin*"Okei lapset, menkäähän nukkumaan." Mr. Smith sanoi, ja sulki mökkimme oven. Haukottelin vastahakoisesti, ja kävelin repulleni, ottaen pyjamani, ja pesupussini.
"Menen hetkeksi kylpyhuoneeseen." sanoi, ja kävelin mökistä ulos, kylpyhuoneita, ja vessoja päin.
Kävin nopeasti suihkussa, pesten hiukseni mansikka shampoollani. Sitten otin pyjamani, mikä oli verryttelyhousut, ja T-paita. Sen jälkeen, harjasin hampaani. Kun olin valmis, kävelin takaisin mökille. Kylmä ilma sai minut värisemään, ja kävelin hitaasti pimeässä, tahtomatta kompastua ja kaatua uudelleen. Mutta olin nopeasti mökillä.
Avasin oven, ja astuin sisään, mutta juuri kun tein sen, pari käsiä peittivät silmäni.
"Hei!" huusin, ja yritin saada kädet pois silmiltäni, mutta ne eivät liikkuneet.
"Sinun valintasi. Jos haluat nähdä Miken alastomana, ja pelästyä hengiltäsi, päästän heti irti, luulen että Mikellä ei ole mitään sitä vastaan, niinhän?" Edwardin ääni sanoi vierestäni.
"Hei!" Mike sanoi jostain päin huonetta, ja Tyler nauroi. Sitten, valo tuli silmiini, ja Edwardin kädet olivat poissa. Käännyin katsomaan häneen.
Hän seisoi vieressäni, verryttelyhousuissa, paidattomana. Punastuin punaiseksi kun näin sen, ja käännyin pois päin. Hän naurahti, ja käveli sängylleen.
"Anteeksi, minulla ei ollut aikaa ottaa paitaa." hän sanoi, ja minä käännyin ympäri, ja näin kun hän otti valkoisen T-paidan. Kävelin sängylleni, ja laitoin pesupussini ja vaatteeni reppuuni. Sitten menin istumaan sängylleni. Silloin muistin jotakin.
"Mike, missä sinä nukut?" kysyin häneltä. Hän kääntyi minuun päin, ja virnisti.
"Aioin kysyä jos voisin nukkua kanssasi." hän sanoi, ja virnuili enemmän. Minun ei tarvinnut lyödä häntä tyhmän vitsin takia, Tyler teki sen puolestani.
"Mutta vakavasti, missä aiot nukkua?" kysyin uudestaan.
"Miten olisi lattia?" Edward ehdotti. Tyler ja minä nyökkäsimme.
"Hei! Tuo on ilkeää! Lattia? Haloo!" hän sanoi, ja katsoi heitä, anelevana, ja syyttävänä.
Me kaikki katsoimme toisiimme, kommunikoiden hiljaa. Sitten me kaikki katsoimme uudestaan Mikeen.
"Mike, se on joko lattia, tai metsä; valitse." Edward sanoi.
"Hyvä on." hän mumisi, ja käveli kaapille hakemaan makuupussia.
*Pari minuuttia myöhemmin*Mike laittoi valot pois, ja meni makaamaan makuupussiinsa, mumisten itsekseen.
"Hyvää yötä." sanoin, ja haukottelin. Mike mumisi jotakin vastaukseksi.
"Hyvää yötä." Tyler ja Edward sanoivat väsyneenä yhteen ääneen.
Ei kestänyt kauan kun Mike oli jo unessa. Pari minuuttia myöhemmin, hän kuorsasi hiljaa. Katsoin kattoon, yrittäen olla kiinnittämättä huomiota ärsyttävään ääneen taustalla, jotta saisin unta, mutta ei kestänyt kauan kun nukahdin.
Se oli ensimmäinen yö jolloin näin unta Edward Cullenista.
