Nimi: 3 keinoa piristää Seamusia Jouluna
Kirjoittaja: Resonanssi
Genre: Romance
Ikäraja: K-11
Paritus: Seamus/Harry
Summary: Miten Harry piristää Seamusia Jouluna?
Taas se oli tullut, joulu.
Seamus ja Harry olivat ainoat rohkelikot Suuressa salissa.
”Mmm…”, Seamus mutisi ja hänen lusikkansa hukkui puuroon.
Harry käänsi katseensa poikaan ”Mitä sinä mutiset?”
”Aina sama juttu, ei koskaan mitään uutta”, Seamus vastasi, puhuen tosin puurolleen, eikä Harrylle.
”Mitä, ei koskaan mitään uutta?”, Harry kysyi, kun Dumbledore komensi Severuksen ja Minervan laulamaan laulua ”juopuneesta kotitontusta, joka joi liikaa kermakaljaa”.
”No, ei koskaan mitään uutta, kun joulu on aina sitä samaa…tylsyyttä”, Seamus sanoi.
Hän ei tosin huomannut tylsyytensä keskellä, miten tonttulakki tippui hänen päästään puuron sekaan.
”Entäpä jos keksin sinulle kolme syytä, miksi joulu voi olla hauskaa?”, Harry ehdotti.
Seamus tuhahti.
Harry veti sylistään jotakin, ja ojensi sen Seamusille.
”Suklaata?”, Seamus kysyi hämmentyneenä ”Mikä syy se on?”
”Äh, et ole nähnyt vielä mitään”, Harry virnisti.
*******
Suloinen tuoksu täytti keittiön, kun Seamus ja Harry paistoivat pipareita.
Poikien vetäessä pellillinen uunista, Seamus kuiskasi: ”Voi miten herkullinen tuoksu”
Harry virnisti.
”Saako herroille olla vielä jotakin?”, kotitonttu kysyi, kohteliaasti kumartaen.
”Hehkusimaa”, Harry sanoi, kun Seamus laittoi patalaput paikoilleen.
******
Pojat istuivat Rohkelikon oleskeluhuonessa, sohvalla.
”Harry, minä en ymmärrä, mitä…”, Seamus aloitti, mutta hänen lauseensa keskeytyi, kun virnuileva Harry painoi huulensa hänen huulilleen.
Seamus tuijotti kysyvänä poikaa, kun he irrottatuivat.
”Syyt ovat ne että mikä olisi mukavampaa, kuin paistaa pipareita ystävien kanssa, ja istua sohvalla hyvässä seurassa nauttien suklaata ja hehkusimaa”
Seamus hymyili hiukan epävarmasti ”Ja…se viimeinen?”
”…Rakastamansa ihmisen seurassa”, Harry jatkoi, ja suuteli Seamusia uudestaan.
Seamus katsoi silloin Harrya silmiin, ja aika pysähtyi.
Harryn vihreisiin silmiin Seamus vajosi, hukkui, eikä saanut henkeä, kun lämmin tunne hyökyi hänen sydämeensä kuin laavavirta.
Harry tuijotti pojan silmiä ja Seamus Harryn, kuin yhteisymmärryksestä, he ottivat toistensa käsistä kiinni, eivätkä liikkuneet.
Seamusin hengitys huurusti Harryn laseja, mutta Harry ei tajunnut sitä, sillä pojan läsnäolo lamaannutti kaikki aistit.
ja silloin Seamus ymmärsi Harryn sanat "Rakastamansa ihmisen seurassa"
Hän tunsi olevansa onnellisempi kuin pitkiin aikoihin jouluna.
Toisaalta pojat eivät huomanneet Ronia, joka tuijotti muotokuva-aukon suussa heitä, suu auki järkytyksestä.
”Öööh…älkää tulko vielä, Dean, ja Hermione…siellä…”
”Mitä, Ronald? minulla on kylmä, päästä meidät sisään…"
//Neriah muokkasi otsikon ficin alkutietoihin
