Ficin nimi: Sinun vuoksesi
Kirjoittaja: Juulia
Tyylilaji: angstia
Ikäraja: K-11 lähinnä yhden kirosanan vuoksi
Paritus: Dramione, Hermionen PoV
Disclaimer: Rowlingin hahmot ja Kelly Clarksonin biisi
Yhteenveto:
Minä näin sinut joka hetki. Tiesin aina, mitä tunsit, vaikka yritit piilottaa sen maskisi alle. Sinä kuolit, sisältä käsin.A/N: Pitkän pitkän blokin jälkeen sain vihdoin jotain paperille asti. Rakastan tuota Kelly Clarksonin biisiä, ja ennen kaikkea halusin välittää sen tunteen ficissäni. Tekstissä saattaa hiukan näkyä pitkä kirjoitustauko, mutta älkää antako sen häiritä. Ja kommentit ovat tietysti kehittymisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä!
Osallistuupi Het ja OTP kymppeihin ja yhtyeen tuotantoonSinun vuoksesiMinä en enää tiedä, mitä tehdä. Olen niin rikkirevitty. Pitäisikö minun vain lähteä luotasi? Se tuottaisi minulle paljon vähemmän tuskaa. Toisaalta se myös lisäisi sitä.
Katson sinua, kun nukut. Näytät niin rakastettavalta, niin lempeältä, että katsellessani untasi unohdan, mitä arkemme on. Näen kaiken ruusunpunaisten lasien läpi, niin kuin aluksi. Ja alussa se kaikki taisikin olla ruusunpunaista.
Välillä minusta tuntuu, etten voi kuin vihata sinua. Sinä olet tuhonnut minut, saanut minut pelkäämään, muuttanut minut ihmiseksi jota inhoan. Ja silti, siitä kaikesta huolimatta, rakastan sinua enemmän kuin mitään. Kaikki katkerat kyyneleet unohtuvat, kun vain suljet minut syliisi, lahjoitat minulle hiukan hellyyttä. Silloin kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin siihen saakka, kunnes kylmyys taas saavuttaa meidät.
Alussa olimme onnellisia. Meidän oli pakko olla, emme me muuten olisi yhdessä. Emme kaiken sen jälkeen. Tiesin kyllä, että todellisuus tulisi suhteessamme vastaan, mutta en minä tätä odottanut. Sinä päivänä, kun kerroit liittyneesi kuolonsyöjiin, maailmani romahti. Silloin uskalsin vielä itkeä, huutaa, kirkua. Tehdä asioita, jotka osoittivat minun tuntevan, elävän. Nyt en enää uskalla tehdä sitä. En uskalla poistaa maskia kasvoiltani, koska sinun maskisi pysyy aina paikallaan. En kestä halveksivaa katsettasi. Ihan kuin sinä kokisit oikeudeksesi halveksia minua. Minä olen vaimosi, helvetti soikoon! Sinun pitäisi tukea minua, osoittaa välittäväsi. Ne vain ovat asioita, jotka olet unohtanut vuosien aikana.
En tiedä, miksi asiat menivät niin kuin menivät. Yritin monesti kysyä sinulta, miksi päädyit ratkaisuusi. Oliko minussa jokin vika? En koskaan saanut vastausta kysymykseeni. Ja nyt en enää edes uskalla esittää sitä.
Minä katkeroiduin, myönnän sen. Mitä muuta voi odottaa, kun läheisin ihminen maailmassa lyö iskun vasten kasvoja? Kun ihminen, jonka ajatuksia on lukenut, muuttuu tuntemattomaksi?
Minä näin sinut joka hetki. Tiesin aina, mitä tunsit, vaikka yritit piilottaa sen maskisi alle. Sinä kuolit, sisältä käsin. Joka kerta lausuttuasi kirouksen osa sinusta kuoli. Minä en voinut tehdä mitään. En voinut jättää sinua, en sanoa sinulle, että ymmärrän. Se olisi ollut valetta. Kuinka voisin ymmärtää kuolonsyöjää? Ei, en olisi kyennyt siihen, vaikka muuten tunsin sinut täydellisesti. Tai tunsin ennen käännettä. Ainoa, mitä pystyin tekemään, oli se, että pitelin sinua sylissäni öisin, kun itkit unissasi. Itkit pois päivän katkeruudet. Kunpa olisin pystynyt tekemään jotakin enemmän, kuinka erilaista kaikki voisikaan olla. Olin vain liian nuori kantamaan sellaista vastuuta, samoin kun sinä olit liian nuori siihen kaikkeen kylmyyteen. Minä yritin todella olla tukesi ja turvasi, mutta olin sinuakin heikompi, niinpä murskauduimme molemmat. Murskauduimme tavalla, jota kukaan ei voinut enää korjata. Nekin hetket, joiden vuoksi tunsin olevani merkittävä, katosivat. Et osaa enää itkeä, joten et tarvitse minun syliäni. Ja se satuttaa minua enemmän kuin kovinkaan isku poskelle.
Minä olen enää varjo itsestäni. Ei minulla ole enää ystäviä, ei sukulaisia, ei ketään muita kuin sinä. Ja miten sinä osoitat, että välität? Miten sinä osoitat, että olet kaiken uhraamani arvoinen? Et mitenkään, et enää nykyisin.
Joka ikinen päivä mietin, miksi yhä vietän aikaani tässä vihaamassani kartanossa. Miehen kanssa, joka ei välitä lainkaan, olenko olemassa vai en. Mutta minä en voi lähteä. Ei minulla ole mitään muuta. Ei minulla ole ketään muuta kuin sinut, rakkaani. Me olemme kaksin muuta maailmaa vastaan, tulemme aina olemaan. Vaikka miten yrittäisit sitä vastustaa.
Kelly Clarkson: Because of you
I will not make the same mistakes that you did
I will not let myself
Cause my heart so much misery
I will not break the way you did,
You fell so hard
I've learned the hard way
To never let it get that far
refrain:
Because of you
I never stray too far from the sidewalk
Because of you
I learned to play on the safe side so I don't get hurt
Because of you
I find it hard to trust not only me, but everyone around me
Because of you
I am afraid
I lose my way
And it's not too long before you point it out
I cannot cry
Because I know that's weakness in your eyes
I'm forced to fake
A smile, a laugh everyday of my life
My heart can't possibly break
When it wasn't even whole to start with
refrain
I watched you die
I heard you cry every night in your sleep
I was so young
You should have known better than to lean on me
You never thought of anyone else
You just saw your pain
And now I cry in the middle of the night
For the same damn thing
Because of you
I never stray too far from the sidewalk
Because of you
I learned to play on the safe side so I don't get hurt
Because of you
I try my hardest just to forget everything
Because of you
I don't know how to let anyone else in
Because of you
I'm ashamed of my life because it's empty
Because of you
I am afraid
Because of you
Because of you
