Otsikko: Talvista rakkautta
Kirjoittaja: Natural
Ikäraja: K-11
Beta: Minä, joten huomauttakaa kirjoitus virheistä jos niitän (ja niitä on.)
Tyyli: Fluff/Romance
Vastuuvapaus: Kaikki kuuluu rakastamalle J.K Rowlingille.
Tiivistelmä: Ööh... Kertoo kuinka Malfoyata ja Zabinista tulle pari (ehkä)
Paritus:Draco/Blaise
Vapaa sana: Betana toimin siis itse minä eli kirjoitus virheitä tulee olemaan, mutta toivottavasti ei. Kommentti ois ihan kiva. Ja sorry ton otsikon kanssa ku se ei liity mitenkää tohon ite tekstiin.
Haasteet: Osallistuu otp10 haasteeseen.
Talvista rakkautta
*
Oli kaunis pakkasaamu. Joululoma oli juuri alkanut ja vain alle puolet oppilaista oli jäänyt jouluksi Tylypahkaan. Luihuisten pöydästä kuului uneliasta puheen sorinaa. Grabbe ja Goyle nauraa höröttivät muiden Luihuisten mukana. Blaise Zabini näytti normaalia uneliaammalta niin kuin muutkin Luihuiset. Draco Malfoy joka yleensä loisti Luihuisten keskellä, loisti tällä kerralla poissa olollaan.
’’Hei Zabini, oletko nähnyt Dracoa?’’ Pansy kysyi pojalta mietteliäänä ’’En ole nähnyt häntä koko aamuna.’’
’’En’’, poika vastasi ’’Ehkä Grabbe ja Goyle tietää?’’ Pansy katsoi Zabiniin ja sitten kahta pyöreää gorillan näköistä poikaa jotka istuivat tyttöä vastapäätä.
’’Grabbe, tiedätkö sinä missä Malfoy on?’’ hän kysyi katsoen Grabbea hieman arvostelevasti. Poika nielaisi suun täydeltä riisipuuroa ja katsoi tyttöä aivankuin ei olisi tajunnut sanaakaan.
’’Öh... Hän meni... Öh... ’’, Grabbe vain mörisi lappoessaan lautaselleen samalla lisää puuroa. Pansy vaihtoi katseensa toiseen gorillan näköiseen poikaan.
’’Entä sinä, tiedätkö?’’ tyttö kysyi hieman epäuskoisena.
’’Öh... En ole... Öh... Niinku nähnyt sitä... Ööh’’, Goyle mumisi suun täydeltä pikkuleipiä.
Samaan aikaan Luihuisten oleskeluhuoneesta kuului vaimeaa haukoittelua. Tarkkaan sanoen se kuului poikien makuusalista. Siellä vaaleahiuksinen poika istui pylvässangyllään ja raapi päätään. Hän nousi seisomaan, puki päälleen ja lähti syömään Suureen Saliin.
Malfoy saapui Suureen saliin. Hän suunnisti Luihuiusten pöytään.
’’Malfoy!’’ kuului kova tytön kiljaisu. Pian pojan edessä seisoi Pansy Parkinson leveä hymynkare huulillaan.
’’No terve’’, Draco sanoi hieman ihmeissään saadessaan vastaanotto komitean ’’Oliko sinulla jotain tärkeää asiaa?’’ Tyttö katsoi hetken poikaa ja tuli siihen tulokseen, että poika oli normaalia komempi.
’’Äh, ei oikeastaan muutakuin, että olemme miettineet minne sinä jäit’’, tyttö vastasi lempeästi ja käveli Dracon kädestä pitäen kiinni takaisin Luihuisten pöytään.
’’Ja missä sinä olit?’’ Blaise kysyi huomatessaan kahden ystävänsä tulon.
’’Ja mitäs se sinulle kuuluu?’’ vaalea poika kysyi ystävältään haukotellen ’’Ja jos kiinostaa, olin nukkumassa kuten aamulla sanoin.’’ Zabinin kasvoille ilmestyi nolostunut ilme. Hän oli itse vielä lähtiessään kysynyt Dracolta lähtisikö hänkin syömään, mutta poika oli vastannut haluavansa nukkua vielä tovin.
Hetken kuluttua Draco nousi pöydästä. Muut katsoivat häntä hieman hämästyneinä.
’’Ja minä menen nyt uudelleen nukkumaan, jos sopii?’’ Draco sanoi haukotellen ’’Ja jätän siihen pöydälle lapun jotta varmasti muistatte, että olen nukkumassa.’’ Hän katsoi vuoroin Zabinia, vuoroin kahta gorilla ystäväänäsä ja Pansya. Hän lähti kävelemään kohti Suuren Salin ovia, kunnes tunsi käden olkapäässään. Draco kääntyi kannoillaan ja katsoi toista poikaa hyvin kyllästyneenä.
’’Mitä?’’ Draco kysyi hiemahkon väsyneenpänä ja kyllästyneempänä.
’’Tulen mukaasi’’, Blaise vastasi ja he jatkoivat kahden matkaansa Luihuisten oleskeluhuoneeseen.
Pojat kaatuivat kumpikin omille pylvässängyilleen ja katselivat kattoa.
’’En sitten millään jaksaisi sitä Parkinsonia’’, Draco ajatteli lähinnä ääneen.
’’Et ole ainoa’’, totesi Blaise ja kääntyi kyljelleen katsomaan ystäväänsä. Draco kääntyi myös ja nosti vasenta kulmaansa ’’Mitä?’’
’’Ei mitään’’, Zabini vastasi ’’Ajattelin vain sitä kertaa, kun viimeksi rökitimme sen Potterin pojan.’’ Pojat alkoivat muistella sitä päivää, kun olivat rökittäneet Harry Potterin lumisodassa.
’’Siitäkin taas pitkä aika’’, Draco totesi hetken kuluttua.
’’Joo, noin viikko sitten’’, toinen pojista vastasi ja molemmat hymähtivät huvittuneesti.
’’Mennäänkö ulos?’’ Draco kysyi normaalia rennommin.
’’Ööh... Ai niinkuin ulos vai...’’, Blaise kysyi hivenen nolostuneena.
’’Eikun treffeille’’, Draco vastasi vasen kulma edelleen koholla ’’Ääliö meinaan muuten vaan ulos, tiluksille.’’
’’Aa... Joo mennään vain’’, toinen vastasi hivenen huojentuneenpana.
Pojat lähtivät ulos –siis tiluksille. Lumi koristi kauniisti kielletynmetsän puiden latvoja. Tylypahkan linnan jokainen ikkuna oli kauniin huurteen peitossa. Pojat kävelivät ensin jäätynyttä järven rantaa ja sieltä huispaus kentälle ja takaisin. Kumpikaan ei ollut sanonut toisilleen oikein mitään erikoista, lukuunottamatta jolloin he naureskelivat liukastuville ensi luokkalaisille.
’’Täällä on kylmä’’, totesi kylmästä hytisevä Malfoy katsellessaan jäätynyttä järveä.
’’Luuletko olevasi ainoa?’’ Blaise kysyi hänkin hytisten kylmästä.
’’Mennäänkö oleskeluhuoneeseen?’’ Draco kysyi toiveikkaasti.
’’Okei’’, vastasi toinen pojista ’’Ja vauhdilla, tännehän jäätyy.’’ Ja pojat lähtivät puoli juoksua kohti oleskeluhuonetta. Lumi narisi heidän askeltensa tahdissa.
’’HMPF!’’ Draco sai aikaiseksi kaatuessaan kylmään ja pehmeään lumikinokseen.
’’Ootko okei?’’ Blaise kysyi huolissaan auttaessaan ystävänsä ylös.
’’Joo ja nyt mentiin’’, Draco sanoi posket helottaen kylmästä. Pojat jatkoivat matkaansa. Muut oppilaat leikkivät hangessa ja muutamat ensi ja tois luokkalaiset osoittelivat kahta poikaa jotka juoksivat kohti linnan suuria ovia.
Poikien päästyä oleskeluhuoneeseen he rojahtivat istumaan sohvalle takan eteen. Molemmat tärisivät kylmästä ja yrittivät lämitellä vihreiden liekkien lomassa. Draco nosti vaalean kätensä Blaisen olalle ja katsoi poikaa joka katsoi takaisin.
’’Mitä?’’ Blaise kysyi hieman hölmistyneen näköisenä.
’’Ööh... Ajattelin vain jos voisit hakea minulle minun... Ööh muotovaahdon?’’ Draco sanoi hätäisesti.
’’Okei, miksi?’’ Blaise kysyi katsellen ystäväänsä kuin hän olisi kajahtanut.
’’Laitan hiukseni... Tiedäthän... Hiukset hyvin, kaikki hyvin’’, Draco vastasi osottaen hiukan sekaisin olevia platinanvaaleita hiuksiaan. Blaise lähti hakemaan pojalle pyytämäänsä ja katosi poikienmakuusalin ovesta. Mikä minuun oikein meni?Draco ajatteli. Siinä samasa Blaise tulikin jo takaisin.
’’Tässä’’, poika sanoi ja ojensi vaahdon toiselle. Toinen otti purkin vaaleisiin käsiinsä, laittoi vaahtoa kädelleen ja levitti sen platinanvaaleille hiuksilleen. Blaise katsoi vaaleaa ystäväänsä haaveksuen.
’’Voi, että hän on komea’’, Blaise mumisi vahingossa ääneen ’’En kai sanonu sitä ääneen?’’ Draco katsoi häntä hieman omituisesti, hymyili sen jälkeen ja suuteli poikaa. Blaise oli aivan yhtä äkkiä niin onnelinen kuin saattoi ihanasta tunteesta. Ilta oli laskeutunut tavalliseen tapaan tiluksille. Blaise irrotti huulensa toisen pojan huulilta hieman vastahakoisesti.
’’Ööh... Muut tulevat kohta ja voisi olla...’’, Blaise änkytti hymyillen.
’’Joo, minä menen nukkumaan’’, Draco vastasi vasen kulma koholla ’’Öitä.’’
Aamu koitti tavalliseen tapaan. Lumi kimmelsi tiluksilla auringonsäteissä ja ikkunat hohtivat kauniisti huurteisina. Auringonsäteet saivat myös kielletyn metsän näyttämään iloisemmalta paikalta.
Luihuispoikien makuusalissa oli hälinä, koska pojat alkoivat heräillä. Myös Draco ja Blaisekin olivat heräänneet. Kumpikaan pojista ei halunnut nousta ylös siinä toivossa, että saisivat jäädä kahden huoneeseen. Pian makuusali oli tyhjä Dracoa ja Blaisea vaille.
’’Huomenta’’, Draco sanoi virkeällä äänellä ja alkoi pukea päälleen.
’’Huomenta’’, Blaise sanoi ja alkoi hänkin pukea päälleen. Draco levitti muotovaahtoa hiuksiinsa ja Blaise istuskeli sänkynsä reunalla katsellen Dracoa. Pian Draco nousi seisomaan ja käveli toisen pojan luo, suuteli tätä ja sanoi ’’En päästä sinua syömään ennen pusua.’’ Blaise hymyili.
’’Öh...’’, kuului jostain poikien takaa. Draco kääntyi katsomaan äänen suuntaan.
’’Mitä nyt?’’ Blaise kysyi Dracolta joka oli käännähtänyt ympäri.
’’Ööh... Ihan kuin olisin kuu-’’, blondi kerkesi vastata kunnes joku lipui oven läpi. Hän oli Verinen Paroni.
’’Mitä nyt Paroni?’’ Blaise kysyi kyllästyneenä.
’’Tulin hakemaan teitä syömään’’, kummitus vastasi arvokkaasti ’’Joku tyttö odottaa teitä Suuressa Salissa. Olisiko ollut Parkinson.’’ He lähtivät kävelemään Suureen Saliin kummituksen lähdettyä.
Draco mietiskeli matkan ajan sitä ääntä jonka oli kuullut. Draco ja Blaise kävelivät Severus Kalkaroksen huoneen ohi.
’’Malfoy ja Zabini’’, kuului professori Kalkaroksen kylmän kolkko ääni ’’Tulkaa käymään huoneessani.’’ Kalkaros kertoi, että heidän viime tunnin liemet olivat onnistuneen erinomaisesti.
’’Ja muistakaa lukea seuraavan tunnin kokeeseen. Se on heti ensimmäisellä viikolla loman jälkeen’’, professori Kalkaros muistutti kylmän kolkolla äänellään ’’ En halua suosikki oppilaitteni tyrivän V.I.P vuotta ainakaan liemissä. Voitte poistua.’’ Pojat jatkoivat matkaansa aamupalalle. He kävelivät suiterasti tyrmissä, koska kummallakin oli nälkä.
Eteisaulassa pojat näkivät räyhähenki Riesun.
’’Lällällää!’’ Riesu huuteli parille tois luokkalaiselle käsissään ilmeisesti heidän loitsukirjansa. Hermione oli myös siellä, koska yritti komentaa Riesua palauttamaan kirjat takaisin.
’’Riesu anna ne kirjat heti takaisin, muuten minä...’’, Hermione raivosi Riesun ala puolella joka leijui hänen ylä puolellaan.
’’Hyvä on, hyvä on’’ Riesu sanoi ja pudotti kirjat suoraan Hermionen päälle. Keskelle hänen päätään osui Muodonmuutokset aloittelioijlle-Kirja. Blaise ja Draco ulvoivat naurusta nähdessään tämän.
’’Hiljaa Malfoy!’’ Hermione kihisi antaessaan kirjat takaisin omistajilleen.
’’Äläpäs rupea isottelemaan Granger’’, Malfoy sanoi omahyväinen ilme kasvoillaan ’’Vai pitääkö vähentää tupapisteitä? No otan kumminkin 5 pistettä Rohkelikolta, koska kuulun ink-.’’
’’Tiedetään! Ei sitä aina tarvitse ilmoittaa!’’ Hermione sanoi ärsyyntyneenä. Rohkelikkojen tiimalasi vajui entisestään.
’’AUH!’’ Draco ja Blaise karjaisivat yhteen ääneen. Heidän päänsä oli kumautettu yhteen. Molemmat hieroivat päitään.
’’Lällällälää!’’ Riesu naura käkätti. Dracon ilme muuttui ravoisasta epätietoiseen ja takaisin raivoisaksi.
’’Kutsunko Paronin?’’ Draco ja Blaise sanoivat yhtenä suuna. Riesu lipui pois ja samalla yritti mojauttaa Hermionen pään jonkun Korpinkynteläisen kanssa, mutta epäonnistu, koska molemmat ehtivät väistää.
’’Hah!’’ Hermione naurahti ja lähti kävelemään Suureen Saliin. Molemmat Luihuispojat lähtivät kävelemään suurista ovista saliin hieroen päätään.
He saapuivat Suureen Saliin. Pansy juoksi poikia kohti.
’’Mitä nyt?’’ pojat sanoivat yhteen ääneen läpen kyllästyneinä.
’’Draco, huomenta’’, tyttö sanoi hymyillen vaalelle pojalle, mutta katsoi Blaisea hivenen kateelisena. Draco jatkoi kävelemistään Blaise vanavedessään .Pansy loukkaantui ja marssi heidän perässä pöytään. Grabbe ja Goyle katsoivat toisiaan. Grabbe aloitti mörinänsä suu täynnä munakasta ’’Ööh...Malfhoy mhe...’’
’’Syö suusi tyhjäksi ensin’’, Malfoy komensi ’’Ja jatka sitten.’’ Goyle katsoi Malfoyta kuin tämä olisi tehnyt suurenkin rikoksen. Draco kylläkin ihmetteli sitä ilmettä, koska oli tottunut näkemään harvinaisen tyhmiä katseita nuilta gorilloilta.
’’Grabbe yritti vain sanoa, että... Ööh...’’, eikä saanut Goylekaan sen enempää aikaiseksi.
’’Niin?’’ Blaise kysyi kärsimättömästi. Pansy katsoi Grabbea ja Goylea tylsistyneenä.
’’Olisi pitänyt arvata ettei teistä mihinkään ole’’, tyttö sanoi vaisusti ’’Kuulin, että sinä ja Blaise olette... Niinkuin ööh... Kimpassa.’’ Pojat vaihtoivat hätääntyneitä katseita. Kuka heidät oli nähnyt?
’’Ja mitenköhän niin?’’ Draco sai sanotuksi hetkellisen paniikin jälkeen.
’’Kuulin noilta kahdelta’’, Pansy sanoi vedet silmissä viittoen Grabbeen ja Goyleen ’’Onko se totta?’’
’’E-’’, Blaise sai aikaiseksi, kun Draco keskeytti hänet ’’Kyllä, se on totta.’’ Tyttö purskahti itkuun ja juoksi pois Suuresta Salista.
Poikien syötyä he menivät kirjastoon jossa ei ollut ketään. Draco katsoi Blaisea ihmeissään. Samalla hän totesi mielessään, että Pansyn reaktiota johtui varmaankin siitä, että tyttö piti hänestä. Samalla hän mietti miten Grabbe ja Goyle oli saaneet selville heistä.
’’Ja miten te meidät saitte kiinni?’’ Malfoy kysyi hetken jälkeen kun oli lopettanut päänsä rassaamisen mietiskellen tuohon kysymykseen vastausta.
’’Me ööh... Nähtiin kun... Tänä aamuna te... Ööh...’’, Grabbe vastasi. Draco nousi ja lähti Blaise kannoillaan jättäen kaksi gorillaa istumaan kirjastoon. Oli totta, että nuo kaksi oli ollut paikalla tänä aamuna. Dracon aamuinen ääni oli kuulunut jomman kumman suusta. He olivat ilmeisesti yrittäneet saada sänkynsä alta makeisia ja sen takia Draco ei ollut nähnyt heitä. Miten Draco ei ollut huomannut? Ilmeisesti he olivat juuria ja juuri tarpeeksi kapeita, jos niin nyt voi sanoa, että sänky oli pettänyt heidät.
’’Noh... Tuleeko meistä jotain?’’ Blaise kysyi malttamattomana. Draco suuteli poikaa. Hetken kuluttua hän irrottautui ja sanoi ’’Katsotaan.’’ Blaise hymyili ja muodosti huulilleen sanat ’’Rakastan sinua Draco Malfoy.’’
*
