Pitihän minunkin kommentoida, kun näin ihana raapalesarjan väsäsit. Aww, osaankohan kommentoida enää näiden raapaleiden jälkeen, mutta kokeillaan raapale kerrallaan kommentoida, että ei tule sekavaa.
Pansy/Daphne, hihihihi. Arvaa kuka on haltioissaan päästessään lukemaan jotain näin suloista, femmeparitukset on aina ihania. Hyvä valintainen paritus tosiaan, tykkään kirjoitustyylistäsi kovasti; sellainen suloisen herttainen ja lämmintä, kuvailut kauniita ja runollista punoilua - yksityiskohdat, vihjaukset ja tunnelmakin viehättävät kovasti, oi.
Valon perhosia katseissa, tuli sellainen aww-reaktio, kun luin raapaleen otsikon, hirveän suloinen kertakaikkiaan. Daphne on niin hauras ja viaton niin tossa, sellainen pienilapsiunelmainen, haluaa pyydystää Pansyn valoa itselleen ja lukita sen kultahäkkiin ihailemaksi. On katseita, joissa se liekki ei koskaan sammu, Daphenkin ajattelee ajatukset puhki ja silmiäkin väsyttää, että ne lupsahtelevat kiinni. Pansy huomauttaa kuivista huuleista, hiuksien kuvailua oli niin nättiä ja kaunista. Oi, takkuja ja hopeavärinen harja. Hih, suloinen alku.
Mintun sirpaleisia suudelmia, söpö otsikko tässäkin ehdottomasti. Daphne vihaa haaleita ja kulahtaneita osia myrkynvihreästä sohvasta, hän kaipaa Pansyn vierelleen kuiskuttelemassa hänen korviinsa - ja lopulta toisen tytöt huulen omillaan; ne maistuvat mintuilta ja pienoista melankolisuutta tosiaan tuli tähän ilmi. Hirveän haikean suloista toinen raapale.
Narskumisen tanssi, ompas omaperäisen suloinen otsikko! Pansy mietti usein tässä raapaleessa, että miten kaunis hänen suloinen luihuistyttöystävänsä olikaan. Vaaleat hiukset, sievät huulet ja kaikki Daphnen ulkonäön kuvailusta oli niin nättiä ja viehättävää, naisellisuudenrippeitä tuli vihjattuja lauseiden välistä. Pakkasen kylmyyttä voin tuntea itsekin, lapasettomat kädet ja suudelman hipaisuja; toinen kuiskaa, että rakastaa toista. Taisin juuri sen luettua sulaa vahaksi, niin hirmun kirpistelevän suloista kertakaikkiaan!
Lunta ikkunoissa, Pansy söi rauhallisesti ja hienostuneesti - Daphne ihaili tyttöystävänsä tapaa syödä. Sormet pitelivät eleganttisesti ruokailuvälineitä ja ulkona tuprutti hurjasti lunta. Kotitontut veivät ruokaa pois poksaduksien saattelemana, äänet tanssivat ilmassa, ovien avaaminen ja suudelman hipaisuja tässäkin. Oi, mintunteen makuisia suudelmiakin, molemmat katoavat toistensa seuraksi, vieraita jossain kaukaa ajatuksista, kun he ovat yhdessä. Ihanan arkista ja viehettävää.
Poissa, mutta poissaolon kestää, kun päivällä kulkee vierellä, Daphnen silmissä unihiekkaa, siniset silmät uniset ja ne ovat raukeista väsyneitä. Äänetkin utuisia ja herkkiä, sänky notkahtaa liikkeitä, on niin kylmä ja toinen haluaa vain niin rutistaa Pansya itseään vasten; on niin kylmä kuitenkin. Daphnella oli sellainen pienoinen pelko, että Pansy ei enää palaisikaan, vaikka ainahan luihuistyttö palaa kuitenkin ja Daphne nuhteli itseään, että olisi pitänyt kuitenkin nyt nukkua. Pansyn petollisuuden tunteisuus jotenkin tuli hitusen mukaan tähän, mutta Daphnen onneksi, Pansy tulee pian takaisin sänkyyn ja käsi kiertynyt hänen vartalonsa ympärille. Ja Daphne huomasi ajattelevansa, että rakastaa Pansyn tummia hiuksia, oi, niin suloista ja söpöä.
Ja sitten pukeuduttiin, vaihdettiin korvakoruja kolmesti ja jaettiin suudelmia - pakkastuuli oli kylmä. Hrr, kaunista taas. Mutta, onkohan tämä kuitenkin typo:
tähden lennot
Olisikohan sittenkin tähdenlennot?
Kivilattioita, joilla liian kylmä maata, ohops, kuudes raapale jo. Seinässä hiljaisuus ja yksinäisyys, Daphnen rintakehä kohoilee hiljalleen ylös päin ja alas koko ajan, aina samaa rataa. Hän kuuntelee hiljaisuutta, makaa lattialla hiljaa ja Daphne käsittää todellisuudessa kaiken hiljaisuuden supatuksia, mutta alitajunta kieltää kuuntelemasta ja ymmärtämästä, ei halua huutaa ääneen totuuksia, jotka laukkaavat mielessä.
Pansy on jossain asioissa (petollisuuden vivahde taas mielessäni, tyttö oli niin kiero ja petollinen kouluaikoina, että varmasti on säilynyt tässäkin), viideltä ei ole kuitenkaan vieläkään kotona. Kivilattialla on kylmä, se hyväilee kylkiä (kaunista kuvailua sinulta tässäkin raapaleessa, ah, aivan ihanan melankolista ja rakkaudentäytteistä tunnustuksineen).
Ja sitten Pansy palaakin asioiltaan, ääni nuhteleva, mutta Daphne totteli noustessaan ylös lattialle ja kietoessaan rakastavaisesti kätensä tyttöystävänsä ympärille. Hän ei halua päästää tätä menemään enää, hiuksissa väärää shamppotta (voin kuvitella, että Pansy on toisella rakastajattarella ja pessyt tämän luona hiuksiaan), mutta Daphne oli alistuvaisempi osapuoli, eikä sano mitään, vaikka toisen hiukset eivät tuoksu samalle. Hän kietoo vain itsensä tiukemmin Pansyyn ja suutelee -
ja myöntää rakastavansa naista. Oi, suloista ja kauniin haurasta!
Kiitos suloisista ja tyttörakkauden ihanista raapaleista, tykkään kovasti ja sainpahan viimeinkin kommentin aikaan, kuten mesessä olen sanonutkin. Kiitos tästä kovasti vielä, toivottavasti saat viimeisen raapaleen pian tänne - en malta odottaa, että millaista siitä tulee. Anteeksi muuten, että olin vähän myöhässä tästä, tykkäsin älyttömästi kuitenkin tästä.
