Mitä tahansa muuta | K-11 | Ron/Hermione | Fobiahaaste | One-shot

[Classick]

- Ficin nimi: Mitä tahansa muuta
- Kirjoittaja: Classick
- Beta: Beatrize <3
- Ikäraja: K-11
- Genre: Angst
- Paritus: Hemione/Ron
- Disclaimer: Kaikki kuuluu J. K. Rowlingille
- Varoitukset: Viittaus seksiin, abortti
- Haasteet: Fobiahaaste
- Summary: Hermionella on lykiofobia eli synnytyksen pelko
- A/N: Tällainen idea syntyi, kun luin yllä mainitsemaani haasteeseen ehdotettuja fobioita. Toivottavasti pidätte!

MITÄ TAHANSA MUUTA

Heräsin taas tuttuun piipitykseen ja sammutin nopeasti herätyskelloni. Vilkaisin vielä, että Ron varmasti nukkui ja nousin ylös. Kävelin hiljalleen koleaan keittiöön ja otin kaapista lasin. Oli marraskuinen aamu ja lämpötila lähenteli nollaa. En pitänyt talvesta. Se oli jotenkin aina niin synkkä ja kylmä. Masentava. Täytin lasin vedellä ja laskin odottamaan tiskipöydälle. Menin wc:hen ja kaivoin alimmasta laatikosta, aivan perältä, litteän pahvilaatikon. Otin laatikon sisältä pienen valkoisen tabletin ja hiivin takaisin keittiöön. Aamu alkoi jo sarastaa, kun laskin tabletin tiskipöydälle vesilasin viereen. Se katsoi minua syyllistävästi.

Istuin pöydän ääressä ja tökin haarukallani paistosta. Hän aikoo sanoa sen pian... Liian pian.
"Jos saan huomionne, minulla on yksi ilmoitus asia", Ron sanoi ja nousi seisomaan. Meinasin oksentaa ja pyörtyä samaan aikaan, kun katsoin häntä. Kaikki hiljenivät ja tuijottivat miestäni uteliaasti.
"Minä ja Hermione olemme alkaneet yrittää lapsen saamista", hän sanoi ja näytti kuvottavan onnelliselta. Kaikki katsoivat meitä ja onnittelivat, joten jouduin laittamaan kasvoilleni jonkinlaisen hymyn. Taidan oksentaa.

Havahduin muistikuvistani ja nielin tabletin veden kanssa. Mitä tahansa muuta.

*****

Istuin sängylläni lukemassa kirjaa, kun tunsin suudelmia niskassani. Värähdin mielihyvästä ja huokaisin.
"Kokeiltaisiinko taas tänä iltana?" Ron kysyi innokkaasti. Kaikki suudelmien aiheuttamat tunteet kuolivat heti noiden sanojen seurauksena.
"Vastahan me eilen yritimme", vastasin ja yritin peittää hermostuneisuuteni.
"Mitä enemmän yritämme, sitä lähempänä tavoitteemme on", hän mutisi ja suuteli jälleen niskaani.
"Mm.. hyvä on", sanoin, enkä pystynyt edes katsomaan häntä. En edes, kun hän riisui yöpaitani ja huokasi nimeäni.

*****

Positiivinen. Yritin pysyä tyynenä, vaikka pahimmat pelkoni kävivät toteen. Tunsin kuinka ahdistus levisi ympäri kehoani, enkä enää pystynyt pidättelemään itkua. Lyyhistyin vasten wc-pönttöä ja aloin nyyhkyttää hallitsemattomasti. Olin onnellinen, että Ron oli vanhempiensa luona. Hän ei saanut nähdä tätä.
"Ei... En voi", nyyhkytin ja vaikeroin. Sitten vilkaisin nopeasti peiliin ja näin itseni pulleana ja pyöreänä, raskaana. Näin kaiken edessäni, synnytyksen, kiljunnan ja kivun. Kaikista eniten kivun.
"Typerät toimimattomat epäluotettavat pillerit!" huudahdin ja kaivoin ne kaapista. Heitin paketin lattialle ja astuin sen päälle. Otin raskaustestin käteeni, katkaisin sen ja huuhdoin alas pöntöstä. Kukaan ei saa koskaan tietää tästä.

*****

"Weasley!" hoitaja huusi ja kävelin vapisevin jaloin toimenpidehuoneeseen. Tiesin, että kaiken tämän jälkeen en vieläkään kertoisi Ronille. Mieluummin kokisin kaiken taas uudelleen ja söisin tabletteja lopun ikääni, kuin pettäisin hänet. Tiesin, että se olisi väärin meitä molempia kohtaan, mutta tieto ei muuttanut asiaa.

Huone oli täysin valkoinen ja haisi steriililtä.
"Hei, Hermione", vanhahko naisihminen tervehti ja laittoi kumihanskoja käteensä. Nyökkäsin ja nojasin seinään. En tuntenut oloani mukavaksi vaaleansinisissä sairaalavaatteissa.
"Kaavinta on aivan normaali toimenpide tällaisissa tapauksissa. Sen ei pitäisi sattua, mutta pientä kouristelua saattaa esiintyä", hän jatkoi ja viittoi minut pöydän luo.
"Ymmärrän", vastasin hiljaa ja asetuin makuulteni pöydälle. Anteeksi, Ron.



A/N: Tämä oli aika lyhyt eikä kovinkaan juonellinen, mutta kaipaan silti kommentteja

[Tyynis]

Tykkäsin tästä, vaikka tämä olikin lyhyehkö. Tarinan "pätkiminen" osiin toi tähän kivaa rytmin ja itse pystyi hahmottamaan mitä noissa väliin jäävissä aukoissa tapahtui.

Erityisesti tykkäilin tuosta muistelo pätkästä, jossa Ron ilmoittaa parin yrittävän lasta, koska siinä heijastui täydellinen ristiriita Hermionen ja Ronin ajatusten välillä.

Joitan omaan korvaani silmääni outoja lausemuotoja bongailin, mutta voi olla että se on vain tyyli- tai tottumuskysymys.

Yhteenvetona, tykkäsin tästä ja tämän aiheesta

[Classick]

Tyynis: Kiitos paljon kommentistasi! Mukavaa, että pidit tästä, vaikka tämä onkin lyhyt ja jotkut lauseet ovat kökköjä. Puolustaudun surkeasti sillä, että tämä on ensimmäisiä ficcejäni ja vieläpä kaikista ensimmäinen tällä fandomilla. Kiitos vielä kerran.

[Eulalia]

Tykkäilen myös tästä ficistä, hieno veto kirjoittaa Hermione lykiofobiseksi. Kaikessa lyhyydessäänkin tämä ficci oli täynnä tapahtumia ja erityisesti tunteita. Voin hyvin kuvitella, kuinka vaikeaa Hermionen on elää hiljaa pelkonsa kanssa ja samalla uskotella Ronille, että haluaa samoja asioita kuin hänkin. Hermione oli ainakin kirjoissa sellainen hahmo, joka ei pahemmin tuntunut pitävän mielipiteitään ja ajatuksiaan itsellään, joten ficci saa mukavasti syvyyttä siitä tiedosta, ettei Hermionenkaan ole helppp puhua kaikesta, ja että hän joutuu elämään ristiriidassa Ronia kohtaan tuntemansa rakkauden ja pelkojensa kanssa.

Tyyniksen tapaan olen sitä mieltä, että muutamia töksähteleviä lauseita on päässyt lipsahtamaan, mutta varmasti ne alkavat karista, kunhan kokemusta kirjoittajana karttuu enemmän Ja kuten Tyynis, myös minä pidin tavasta, jolla ficcisi on jaksotettu ja rytmitetty. Ihmettelen vain, miksei tätä ole kommentoitu enemmän (tosin on varmasti kasoittain sellaisia tarinoita, jotka ansaitsisivat paljon kommentteja, mutta eivät jostain syystä vain saa )

Eulalia

P.S. Tuli vielä mieleen, että tuo lykiofobia ehkä voisi olla hyvä suomentaa sinne ficin tietoihin. Itse ainakin tällaisena tollona en tiennyt lykiofobiaa nimeltä, ja jouduin tarkistamaan sen sieltä linkin kautta, koska tekstin perusteella en ollut varma, kohdistuiko Hermionen pelko synnytykseen vai kipuun yleisesti. Tai sitten olen sekä sivistymätön että surkea päättelijä

[Classick]

Kiitos paljon kommentistasi Eulalia! Kaipasin vähän vaihtelua kirjoittamiseen, joten kirjoitin vaihteeksi Potteria. Varsinkin Hermione on mielestäni hahmona helposti lähestyttävä, koska kaikilla tuntuu olevan täysin omanalaiset käsityksensä hänestä. Oma käsitykseni taisi tulla tässä ficissä hyvin esiin.

Juu,itsekin huomasin pari töksähtelyä tuolla, kun luin tämän uudestaan pitkästä aikaa, mutta tämä on ensimmäisiä ficcejäni, joten en enää kajoa virheisiin. Jotenkin tällaisen kehittymisen huomaan itsekin. Enää ei ficeissäni ole töksähtelyjä

Kommentteja saadaan yleensäkin todella ennalta-arvaamaton määtä, joten en niitä ole kamalasti kaivannutkaan. Yllätyn positiivisesti jokaisesta kommentistani ja rakastan etenkin rakentavia kommentteja. Kiitos kuitenkin, kun jaksoit kirjoittaa kommentin tähän ja mielestäsi tässä kuuluisi olla niitä enemmänkin. Se piristää paljon.

Korjasin tuon mainitsemasi asian. Olimpas ajattelematon unohtaessani selittää tuon synnytksenpelon. Kiitos vielä kerran palautteestasi!

[Mortti]

Tämä ei jostain syystä toiminut minulle.

Olit hyvin kyllä kirjoittanut, vaikka ehkä et tarpeeksi syvällisesti, itse en ainakaan pystynyt ymmärtämään tai sisäistämään Hermionen pelkoja, ne vaikuttivat pinnallisilta ja typeriltä, eivät todelliselta fobialta. Loppuratkaisu oli liian helppo ja arvattava, jotenkin teki koko lukukokemuksen turhauttavaksi.

Olit kuitenkin mielestäni siinä onnistunut että Hermionen arki vaikutti tarpeeksi normaalilta. Kuvittelin myös lapsen poiston tapahtuvan jästimaailmassa, velhomaailmassa sitä ei hyväksytä. Kiitos kuitenkin tästä, yrityksesi oli mielestäni kuitenkin ihan hyvä. 

[Classick]

Mortti, aina ei voi onnistua tai miellyttää kaikkia. Yuo syvällisyyden puute johtui varmaan kokemattomuudesta kirjoittajana tai siitä, etten ainakaan tiedosta itselläni sen kummempia fobioita olevan. Loppuratkaisu taisi todellakin olla oletettavissa, mutta mielestäni se, että Hermione olisi pitänyt lapsen olisi ollut fobian kannalta epäuskottavampaa. Mukavaa, että edes yritys oli kelvollinen Kuten jo sanoin, kiitos, että kommentoit vaikket pitänytkään. Vaihtelua saada välillä rehellisiä kommentteja, joissa kerrotaan, mistä ei pitänyt. Kiitos vaivastasi!

[Waulish]

Törmäsin tähän tekstiin, kun etsin Kaiken maailman kommentteja -haasteen innoittamana fobioista kertovia tekstejä, ja päätin kliksauttaa tämän auki, koska tykästyin nimeen. Mitä tahansa muuta yhdistettynä fobia-aiheeseen herättää mielenkiinnon, kun ei vielä yhtään tiedä, millaisesta fobiasta on kyse, ja toisaalta nimi taas tarjoaa jo näkökulmaa aiheen käsittelyyn. Voisi nimittäin hyvin kuvitella, että jos oikein pahasti kammoksuu jotakin, ottaisi kestettäväkseen mieluummin mitä tahansa muuta.

Onpa Hermionella kamala tilanne. Minulle tulee mieleen The Skeleton Twins -leffa, jossa on samantapainen tilanne, kun yksi päähenkilöistä syö pillereitä estääkseen raskauden vaikka näennäisesti yrittääkin lasta kumppaninsa kanssa. Hermione tosin ei taida niinkään pelätä lapsen saamista sinänsä vaan juurikin sitä synnyttämistä. Hänhän saattaisi jopa haluta lapsia, mutta ei voi kuvitellakaan hankkiutuvansa raskaaksi, koska se merkitsisi sitä, että hänen täytyisi lopulta synnyttää. Huhhui, varmasti kamala pelko. Hermionen pelon voimakkuus jotenkin oikein realisoituu tuossa lopussa, kun hän menee tekemään abortin tultuaan pillereistä huolimatta raskaaksi. Pelon täytyy olla todella intensiivinen, kun se saa hänet päätymään tuollaiseen ratkaisuun ilman, että hän edes kertoo Ronille mitään.

Minusta on surullista, että Hermione pitää kaiken sisällään eikä pysty puhumaan puolisolleen pelostaan. Ehkä Hermione pelkää, että Ron yrittäisi ylipuhua tai pakottaa hänet raskauteen tai että Ron jättäisi hänet, jos hän ei pystyisi pääsemään yli pelostaan. Toisaalta en voi olla miettimättä, että jos Hermione kertoisi Ronille ja olisi valmis hankkimaan vaikka ihan ammattiapua, pelko saattaisi hyvinkin lopulta lientyä ja biologisen lapsen hankkiminen voisi olla mahdollista (olettaen siis, että Hermione olisi ylipäätään ees halukas äidiksi). Tai ehkä he voisivat harkita adoptiota. Toisaalta ymmärrän kyllä Hermionea ja hänen salailuaan, koska hänen pelkonsa on varmaan suorastaan lamaannuttava. On ehkä helpompaa kätkeä kaikki kuin käsitellä asiaa, varsinkin kun riskinä saattaa olla parisuhteen päättyminenkin.

Tuntuu pahalta kyllä Roninkin puolesta, koska eihän Hermionen salailu ole reilua häntä kohtaan. He ovat varmaan yhdessä päättäneet alkaa yrittää lasta, ja Ron elää siinä uskossa, että toive on molemminpuolinen... Voi että. Ja entäs sitten, kun Hermione ei yrityksistä huolimatta tule raskaaksi ja epäilykset heräävät? Tuntuu uhkaavasti siltä, että Hermionen ja Ronin suhde joutuu koetukselle aivan joka tapauksessa, toimiipa Hermione sitten miten tahansa.

Minulle henkilökohtaisesti vaikuttavin ja sävähdyttävin kohta tässä ficissä on tuo Hermionen muisto, kun Ron ilmoittaa muille, että he ovat alkaneet yrittää lasta. En voi ees kuvitella, miltä Hermionesta tuntuu, kun Ron näyttää niin onnelliselta ja kaikki onnittelevat ja Hermione itse on kaikkea muuta kuin onnellinen... Huhhui, hirveätä. Vielä kun kaikki läheiset nyt tietävät ja alkavat varmasti odottaa innolla ja ehkä kyselläkin projektin edistymisestä.

Toinen erityisen vaikuttava kohta on minusta tämä:

"Kokeiltaisiinko taas tänä iltana?" Ron kysyi innokkaasti. Kaikki suudelmien aiheuttamat tunteet kuolivat heti noiden sanojen seurauksena.

Ron muotoilee sanansa niin, että pääasia on lapsen yrittäminen eikä seksistä nauttiminen, enkä ihmettele yhtään, että Hermionen tunteet sammuvat heti. Kamalaa, jos seksi assosioituu vain lapsen yrittämiseen, joka taas assosioituu siihen synnyttämiseen.

Kiitoksia tästä ajatuksia herättävästä tarinasta! -Walle