FMA, Joulun tuomaa syyllisyyttä, K-11 | angst, paritukseton, Ed

[Odo]

Fandom : Full metal alchemist

Title : Joulun tuomaa syyllisyyttä
Author : Odoshi, it's me!
Rating : K-11
Warning : Kirosana löytyy, maininta kuolemasta, kuolleen henkiin herättämisestä
Genre : kevyttä angstia, paritukseton
Disclaimer : Arakawa omistaa Edin ja maailman ja alkuperäisen tarinan, en saa tästä rahaa.
Summary : Kun joulupukki jaottelee listansa tuhmiin ja hyviin, tässä harmaassa maailmassa
A/N : Okei, siis tämä fikki syntyi siitä, kun osallistuin Angst25 ja rupesin miettimään, että eihän joulupukki-sanasta voi kirjoittaa mitään FMA-fandomilla ja sitten sainkin mielestäni vaikeimmasta sanasta ensimmäisenä idean, joka piti nopeasti toteuttaa ennenkun se idean poikanen häviää ja saan samalla sen joulupukin pois alta. Itse en ole oikeastaan edes tyytyväinen tähän, mutta se nyt ei ole uutta minun tapauksessani. Yritin tehdä tästä muuten ficletin, mutta epäonnistuin joten tuli lyhyt one-shotti ja mitähän vielä, ei tästä paljoa ole sanottavaa, ei mitään erikoista. Positiivista kuitenkin, että sain FF50 edistystä. :>
Haasteet : Angst25 sanalla joulupukki, FF50 sanalla joulu ja genrehaaste vol. 2 paritukseton


Joulun tuomaa syyllisyyttä

Kirjaston tunkkainen katku sai Edwardin muutenkin särkevän pään jomottamaan vain entistäkin pahemmin, hänen selatessaan kirjan sivuja turhautuneena olemattomiin tuloksiinsa. Hän vilkaisi toisinaan ikkunasta näkyvää talvista maisemaa, joka houkutteli viileän raikkaaseen syleilyynsä.

Muutamien lapsien leikkiminen ja jatkuva puhe eivät auttaneet keskittymään ja toisinan Edin ajatukset karkailivat heidän innokkaisiin puheisiinsa joulusta, johon olisi enää muutama viikko. Ed ei ollut pitänyt moneen vuoteen joulua mitenkään tärkeänä ja oli tottunut viettämään sitä kahden Alin kanssa, milloin missäkin tien päällä tai majatalossa palaamatta kertaakaan kotiin jouluksi äitinsä kuoltua.

Eihän meillä edes ole kotia, mihin palata jouluksi…

Lapsien riemukas keskustelu muuttui pian väittelyksi, joka kantautui liiankin hyvin nuoren palmikkotukkaisen pojan korviin. Heidän kirjansa olivat unohtuneet kirjaston harmaalle lattialle avonaisina ja niistä pilkisti taitavilla käden liikkeillä piirrettyjä kuvia poroista ja joulupukista.

”Minä olen ollut näin kiltti”, yksi pojista nosti kätensä ilmaan tehden suuren puoli ympyrän käsillään venyttäen sormensakin mukaan vertaukseensa suuresta kiltteydestään.

”Etkä ole! Olet kiusannut minua koko vuoden”, tyttö, jonka Ed kuvitteli olevan pojan nuorempi sisko murjotti saaden Edin miettimään sitä, kuinka maailma jaettiin kiltteihin ja tuhmiin lapsiin. Tavallaan jokainen heistä oli lapsi tässä maailmassa.

Helvetti, olisivat jo hiljaa. Ei täällä voi keskittyä. Sitä paitsi olen aina inhonnut joulua.

Tai ainakin melkein aina, Ed lisäsi mielessään pienen surumielisyyden karatessa korostamaan väsyneen näköisiä kasvonpiirteitä. Hänen mieleensä tulvi ajatuksia omasta veljestään, joka oli vuosia sitten rakastanut joulun piparin tuoksua, onnellisuutta ja lahjoja. Alphonse oli aina ollut kiltti lapsi, jonka Ed oli vetänyt mukanaan tämän syntisen rajan yli, jolle he olivat astuneet kauan sitten.

”Kyllä minä saan lahjoja”, poika valitti nyt ääneen siskonsa sanoille pojan tuhmuudesta. He olivat vielä niin nuoria, niin viattomia. Lapsilla tulisi olemaan edessään joulu, jollaista jokainen lapsi toivoi aina vuoden tullessa lähelle päätöstään kaikessa riemussaan.

Alphonse oli silloin heidän ikäisensä…

Ed pohti mielessään vaihto-ehtoja siitä, kuinka paljon Al ikävöi joulua, kuinka hän oli varastanut senkin häneltä. Syyllisyys alkoi painaa niskaa, mutta ei antanut periksi hänen yllään pidetystä kuoresta. Hän nosti takkinsa tuolin kaiteelta, sulkien samalla toisella kädellään kirjan laittaen sen samalla vierellään seisovaan kirjahyllyyn.

”Lapset olkaa hiljempaa, tämä on kirjasto”, Ed sanoi luoden lievästi toruvan katseen kovaäänisten lapsien suuntaan, joiden nauravat huulet kääntyivät vaaleahiuksisen pojan sanoista lievästi alaspäin.

”Saa täällä leikkiä, jos haluaa”, toinen tytöistä tokaisi päättäväisellä ilmeellä.

”Ei saa, jotkut haluavat keskittyä”, Ed sanoi kääntyessään lähteäkseen.

”Olet tuhma, joulupukki ei tuo sinulle lahjoja”, nuorempi ruskeatukkainen tyttö tiuskaisi, veljensä jatkaessa vierestä, ”koska yrität pilata meidän leikin.”

Ed heilautti kättään lähtemisen merkiksi, antaen lapsien sanojen soida hetken päässään. Hän astui ulos ovesta ja antoi pakkasen pistellä hetken kasvojaan sulkiessaan silmänsä, tuntien talven tuoman kylmyyden. Hän oli varastanut tämänkin tunteen Alilta, samoin lämmön, jonka joulu toi keskellä pimeää talvea.

Vaikka pojan mielestä olikin typerää jaotella ihmiset hyviksi ja pahoiksi se oli tavallaan totuus maailmasta. Tavallaan. Lapsien silmin oli vain hyvää ja pahaa, ei sitä harmautta, joka todellisuudessa vallitsi ympärillämme. Juuri totuus oli vienyt häneltä veljensä kehon, mutta silti hän tiesi itse aiheuttaneensa sen.

Niin kai se on. Minä olen tuhma lapsi, joka ei ansaitse lahjoja vääryksistään.

Ed avasi silmänsä ja katsoi hetken maailman kauneutta, lumihiutaleiden laskeutuessa taivaalta. Hiljaisena hän jatkoi matkaansa, syyttäen itseään muiden ahdingosta. Ei ollut helppoa olla jaoteltu listan tuhmien puolelle elämässään.

Sulaneiden lumihiutalaiden joukosta saattoi kasvoilta erottaa pienen kyyneleen.


A/N2 : Joo tämmöstä siis, kommentteja toivotaan ja niin edelleen ja niin edelleen. Ää, eip tässä kait muuta. Ja Alphonse on tosiaan jossain, en tiedä, mutten halunnut sitä tähän mukaan. 

[Ruskapoika]

Hihihi, moi ^^ En vanoo mitään mitä tämä kommentti tulee sisältämään, mutta rakentavaa tuskin ollenkaan

Pidin tunnelmasta ja todella hienosta ideasta. Itse tuskin olisin osannut tuota Joulupukki sanaa yhdistää FMA:han, mutta sie kyllä onnistuit siinä hienosti. Jo sillon, kun mesessä mainittit, että olit saanu tähän ideaa, jäi kaivertamaan mieltä, että minkälaista ideaa olit keksinyt, mutta mitään tälläistä en osannut odottaa. Edin syylliset ajatukset tuntuivat aidoilta, kuka tahansa varmaan tuollaisessa vaiheessa tuntisi syyllisyyttä kaikesta mitä toinen on joutunut menettämään. Ja tää tunnelma (piti ensimmäiseks elittää, mutta toi idean hehkutus tuli tielle)! Se miten sellanen haikee tunnelma säily koko ficin ajan oli kiva. Haikeutta on monesti aika vaikea pitää yllä, mutta tässä se säilyi hienosti.

Helvetti, olisivat jo hiljaa. Ei täällä voi keskittyä. Sitä paitsi olen aina inhonnut joulua.

Tai ainakin melkein aina

Ei tässä muuta, kuin kerron, että kuolin aawwitukseen tässä kohtaa <3<3

”Olet tuhma, joulupukki ei tuo sinulle lahjoja”, nuorempi ruskeatukkainen tyttö tiuskaisi, veljensä jatkaessa vierestä, ”koska yrität pilata meidän leikin”.

Tässä kohtaa on kaksi pientä virhettä, tai miulle opetettu virheiks. Tuossa missä on tuo punattu pilkku, kuuluisi olla pilkku, mutta siellä ei ole ja tuo punattu piste kuului "-merkin toiselle puolelle ^^ Mutta sitten hieman muuta tästä kohdasta. Tämä kohta sai semmoisen pienen haikean hymyn huulille. Ed kuitenkin on kokenut kovia pienen elämänsä aika, että tuollainen saattaisi kolahtaa aika pahastikin. Onneksti Ed on kuitenkin suhteellisen kovaa tekoa.

Kommentin pääpointti: Pidin <3 Jäi sellainen haikee olo itellekin, että tästä on hyvä jatkaa noiden avojen tekoa

Kiitos Odoshi mussukka tästä

[Odo]

Ruskapoika, aww jätit kommentinkin ja kaikkea, vaikka tarkoituksena oli vaan pyytää jotain heittoa vaikka mesessä, mutta tulikin tämmöinen ihanainen kommentti, joka piristi ja ehken mä inhookkaan tätä tekstinraasua niin paljoa. Oli myös hauska kuulla, että se haikeus on saatu ihan näkyväksi, kun mietin, että häviskö se tuonne jonnekin.

Ja hyvä, kun huomautit virheestä, pitää tosiaan se käydä korjaamassa heti. Ihme, ettei siellä ollut niitä enempää, kun harrastan tuhat ja sata-virhettä periaatetta fikeissäni, yleensä.

Kiitostästäihanaolet.

[Aionka]

Kommenttikampanjasta konbanha~♫

Jouduin vähän googlailemaan ennen tämän lukua, kun genre ei ollut niin tuttu, mutta eipä sitä sen suuremmin tätä varten tarvinnutkaan tuntea, hyvin pärjäsi.

Ediä harmittaa joulun alla oikein urakalla, eikä mikään ihme. Edistä jää aika sympaattinen kuva, minusta tuntui koko tekstin ajan, että se olisi kuunnellut pala kurkussa lasten pulinoita ja yrittänyt olla aikuinen, vaikka oikeasti sitä harmitti niin kuin pikkupoikaa. Lisäksi onnistuit hyvin välittämään 'isovelifiiliksen'.

Lasten repliikit olivat ekaksi mielestäni vähän väkinäisiä ja sellaisia stereotypialapsipuheita (ja mietin, että kirjoittajan taloudessa ei lapsia taida olla), mutta sitten luin tekstin uudelleen, ja päädyin sellaiseen lopputulokseen, että ne ikäänkuin sanottavallaan kiusaavat Ediä. Jolloin siis kaikki on niin kuin pitääkin.

Tykkäsin tosi paljon ideasta, se oli kiva, ja toteutus oli onnistunut. Pituus oli myös loistava, ei sanaakaan liian pitkä tai liian lyhyt.
Tuo jaottelu tuhmiin ja kiltteihin oli siitä jees, että Ed kokee kuulevansa tuhmiin ja potee 'synneistään' huonoa omatuntoa, kun jaottelu (tekstin lukemisen perusteella) on nimenomaan hänen omansa, niin että hän itse tuomitsee itsensä 'tuhmiin'.

Minulla ei ole yleensä tapana puuttua kirjoitusvirheisiin, mutta "vaihtoehtoja" kirjoitetaan nimenomaan yhteen.
ja sitten

Hän vilkaisi toisinaan ikkunasta näkyvään talviseen maisemaan

Hän vilkaisi toisinaan ikkunasta näkyvää talvista maisemaa olisi oikein
Tekstissä oli muitakin svetitismejä, mutta eipä ne niin lukemista haitannut, että niitä kannattaisi alkaa yksitellen syynäämään

[Odo]

Kiitos kommentistasi Ainoka Ja kiva, että olet tykännyt eikä lapsien "yksinkertaisuus" haitannut sitten kuitenkaan, jollain tapaa heidän puheensa piti yrittää sovittaa tähän, päätyen kliseisiin, jotta he periaatteessa kiusaavat Ediä. Kyllä, perheessä (tai isän luona) on kyllä nuorempi pikkusisko viisi vee ja pikkuveli neljä vee, joten toisaalta olisi ollut helppo heitäkin lainata, mutta toisaalta, sekään ei olisi tuntunut luonnolliselta (tai tähän sopivalta). Hyvä, ettei siitä kuitenkaan ongelmaa ollut.

Ja tiedätkö, on todella helpotus kuulla onnistuneensa idean kanssa, koska mulla oli kriisi tuon joulupukki sanan kanssa angst25-haasteeseen, vaikka jaottelu tapahtuukin Edin päässä, semmoisena sympaattisena, syntejään kantavana sen olen aina omassa mielessäni pitänytkin "ison pojan kuoren alla", joka näkyy sarjassakin, jos sitä pidemmälle seuraa. Tosin "minun" Ed on ehkä vielä sitäkin enemmän ressukka, mutta ... Kiva, et miellytti ja kiitos virheiden pongailuista! Pitää yrittää viel itsekin kahlata tuo läpi, jos jotain sattuisi silmään.

~Odd

[Merrrí]

Näköjään tulen tällä kommentilla nostamaan tämän esille jostain, mutta tuskin haittaa :3

Ei pitäisi koskaan mennä lukemaan mitään angstista hahmosta, josta pitää aivan liikaa. Ei tätä kuitenkaan voinut vain sivuuttaa lukematta ja kommentoimatta, koska niin. Ja hyvä varoittaa jo tässä vaiheessa, ettei kannata odottaa mitään järkevää tältä kommentilta!

Niin siis, asiaan: huolimatta siitä, mitä sanoit alkusanoissa, olen sitä mieltä, että onnistuit hyvin tämän toteutuksessa. Tosin on hieman vaikeaa kuvitella joulupukkia FMA:n maailmaan, mutta ei se paljoa intoa lukemisesta laimentanut, koska tässä olit käyttänyt sanaa hyvin hyödyksesi. Ainakin tykkään tuosta filosofioinnista, jota tässä oli rutkasti. Hyvä/paha -jaottelu taitaa päteä joka paikassa, mutta silti harmittaa (ja itkettää) ajatus siitä, että Ed ajattelee kuuluvansa siihen huonojen ihmisten joukkoon (jotka eivät saa jouluna lahjoja). Mutta tavallaan tuo puoli tuli perusteltua ficin aikana.
En pääse siitä mielikuvasta, että Ed olisi riistänyt Alilta kehon väkivalloin. Riistänyt mahdollisuuden tuntea joulun tuomat lumihiutaleet, mutta ei kuitenkaan sitä tunnetta, kun joulu oli lähellä. Tai en tiedä.
Lasten kinastelu kerronnan seassa oli jotain suloista, mutta niin oli myös mielikuva Edistä sanomassa jotain leikkimisestä kirjastossa ja kättä heilauttamassa. Pieniä asioita, jotka kuitenkin piristävät tekstiä. Tai no piristävät ja piristävät

Sekava kommentti, ja kuitenkaan en tainnut sanoa, että tykkään tästä liikaa. Kiitän tästä angstisesta joulunalus ficistä Ja eihän se vuodenaikakaan heittänyt kovin paljoa
~Merrrí

[Odo]

Merrrí, kiitokset kommentistasi ! Hienoa, että joku jaksoi kaivaa tämän tuolta jostain ulottuvuuden syövereistä ja vielä pitkin siitä kaiken lisäksi. Itse olin jo puoli unohtanut tämän tekstin ja oli mukava kuulla siitä positiivista palauetta vielä senkin jälkeen, kun itse koen olevani kehittynyt kirjoittajana ja aliarvoin monesti "vanhempia" tekstejäni.

Ja mitä merkitystä sillä vuodenajalla on? Itselläni on tehnyt mieli kirjotitaa jotain jouluaiheista, vaikka kesä on parhaimmillaan... x)

[Arion]

Voi Ediä :c Jäi niin haikee ja surullinen tunnelma tosta että ää. Edin toi syyllisyydentunne välitty hyvin tekstistä, se on aina ottamassa syitä niskoilleen.  Oli onnistuttu pitään IC:nä. Noi pikkulapset oli jotenki söpöjä, mutta ei Ed oo paha lapsi ;__; Ääh, ei tää kommentointi onnistu ollenkaan, hyvässä ficissä on aina se ongelma ettei oikeen tiiä mistä siinä kommentois. Tää on jotenki vaan niin aww ja käy Ediä sääliksi :3 :c.

”Lapset olkaa hiljempaa, tämä on kirjasto”, Ed sanoi luoden lievästi toruvan katseen kovaäänisten lapsien suuntaan, joiden nauravat huulet kääntyivät vaaleahiuksisen pojan sanoista lievästi alaspäin.

”Saa täällä leikkiä, jos haluaa”, toinen tytöistä tokaisi päättäväisellä ilmeellä.

”Ei saa, jotkut haluavat keskittyä”, Ed sanoi kääntyessään lähteäkseen.

Tää oli jotenki kauheen söpö kohta. Ed yrittää olla niin kovasti olla aikuinen.

Edwardia käy edelleen sääliksi, voi sitä ;__; Tykkäsin ja paljon :3 Eipä muuta.


// Tää on aivan kammottava kommentti jopa mun mittapuulla, anteeksianteeksianteeksi 3:

[Odo]

Arion, et ole enää Finissä, mutta jos oletkin toisella nickillä tai palaat vielä täällä sinua odottaa myöhäinen kommenttivastaus (sekä tervetuloa takaisin tervehdykseni tai ihanaa, jos oletkin toisella nickillä ). Minusta on ihanaa, että hahmot tulkitaan IC:ksi, kun se on minulle tärkeää ficeissä - kiitos! Ihana, että tykkäsit ja herätti fiiliksiä. Kiitoksia kommentista ja ei millään tavalla ollut kammottava! Olen sen lukenut aikoinaan ja oli ihana palata kommenttisi pariin, hyvin hyvin pitkän ajan jälkeen. Sitä muistaa samalla omankin ficcihistoriansa, mitä sitä onkaan tullut kirjoitettua ja fiilistelee niitä tunnelmia. Kiitos.