Kirjoittaja: Lill-y
Ikäraja: S /Angelina lisäsi ikärajan otsikkoon.
Beta: Ei ole
Fandom: Twilight
Genre: angst
Pairing: Leah/Sam, Leah/Emily, Sam/Emily
Disclaimer: Kaikki minkä tunnistatte Meyerin luomaksi kuuluu hänelle, minä vain lainaan. Enkä saa minkäänlaisia korvauksia.
Summary: Viha on sulautunut kiinni sinuun, sinä annat sen olla ja ruokit sitä muistamalla.
A/N: Hmm, niin, mitä tästä sanoisi. Leah on niin mielenkiintoinen hahmo, että halusin jotain hänestä yrittää räpeltää... Kertokaas, miten onnistui. (:
Kylmää sinussa
Siksi sinä olet välillä niin ilkeä ja välillä niin hauras. Siksi sinä et kuulu mihinkään.
Siksi, koska katkeruudesta on kasvanut kalvo sinun katseeseesi ja hiljainen syytös ääneesi. Viha on sulautunut kiinni sinuun, sinä annat sen olla ja ruokit sitä muistamalla. Et haluakaan päästää irti kummastakaan; muistamalla osa heistä on sinussa.
Sam katsoo aina suoraan. Samin katse saa vatsasi kiemurtelemaan ja hymyn hiipimään suupielissä. Sam on vakava ja turvallinen ja lämmin, sydän lyö samaan tahtiin omasi kanssa. Kosketuksessa kaikki, minkä ikinä tarvitset, keskiyökin hohkaa lämpöä.
Sinä et pysty nukkumaan öisin. Unet säpsähdyttävät sinut hereille ja saavat vapisemaan pimeässä, jolloin sinun on pakko nousta ja lähteä ulos tahtomattasi. Sinä yrität kovasti olla muuttumatta. Sinä yrität, mutta se on niin vaikeaa, ajatukset pakottavat kätesi täriseviksi ja jokin raapii sisältäsi ulos.
Sinä lennät metsien läpi pimeässä. Toivot, ettei kukaan muista tule.
Sinä tiedät, että se on väärin väärin väärin ja tuntuu ihan liian oikealta. Emilyn hiukset kutittavat poskea, hänen silmistään näkee merta ja tähdenlentoja. Huulilta voi lukea hiljaiset, jalkojen juurelle lipsahtavat unelmat ja hämärään kuiskattujen totuuksien kaiut.
Maa on jo huurteessa, ja hengitys muodostaa ilmaan sumuisia kuvioita. Sinä olet juossut niin kauan, että jalkasi eivät enää liiku, sinun on pakko pysähtyä hetkeksi. Kylmyys takertuu turkkiisi, mutta ei pääse läpi. Eikä sen tarvitse: se on löytänyt sinut jo.
Ja sinä tiedät. Kylmä muistuttaa sinua hukatuista öistä ja lämmön katoamisesta niiden kahden mukana. Sinä kaipaat heitä ja haluat eroon heistä, mutta et kuitenkaan osaa vihata. Et osaa vihata etkä kelpaa rakastamaan, sinusta ei ole mitään jäljellä. Sinä tiedät sen ja jatkat silti.
Emily pyytää sanattomasti anteeksi, Samin puheesta kuuluu huoli ja syyllisyys. Sinun katseesi harhailee katosta lattiaan, Emilystä Samiin ja Samista Emilyyn, pölyisestä huoneesta pihalle. Jokin puhaltaa lävitsesi pohjoistuulta, joka jää sisälle asumaan. Sinä juokset ulos talosta ja kauemmas metsään, sinua kylmää, se painaa sinut kasaan.
Sinä nouset ja käännyt takaisin. Juokset molempien kuvat mielessäsi: se sattuu, mutta vaihtoehtoa ei ole.
