Kirjoittaja: Pölypallero!!
Fandom: Twilight
Genre: Romantiikka
Ikäraja: K-11
Paritus/Päähenkilöt: Kyllä Edward ja Bellahan ne on.
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Pieni pätkä Bellan päivästä.
– Vihdoinkin valmis. Olin todella tyytyväinen työni tulokseen.
– Isä! Tulisitko katsomaan. Äkkiä! – Joojoo! Tulossa ollaan. Kuulin raskaiden askeleiden tallustelevan portaita alas. Isä tuli vierelleni ja hänen suunsa avautui apposen ammolleen. – Vau! Onpa hienon värinen hylly. Ihan kuin uusi. Isä sanoi innostuneesti. Tiesin kyllä aina sen, kun isä valehteli. – Isä! En minä mikään neljä vuotias ole. Kyllä minä kestän huonoa kritiikkiä. Naurahdin hieman kuulin isän huokaisevan ja pudistelevan päätään. Tiesin jo nyt mitä isän seuraava asia koski. – Öö… milloinkas se Edward tulee? Isä kysyi katsellen vielä maalaamaani hyllyä. Arvasin oikein. Tietenkin asia koski poikaystävääni Edwardia. Ei isä nykyään puhunutkaan mistään muusta kuin Edwardista. En tiennyt miksi, mutta isä inhosi Edwardia yli kaiken. Edwardhan on täydellinen ulkomuodoltaan ja varsinkin luonteeltaan. Isä katsoi minua jo odottaen vastausta. – No ihan kohta. Mitä se sinua muuten liikuttaa? Kysyin tylysti isältä. – Haluan minä tietää milloin rakkaan tyttäreni poikaystävä tänne oikein tulee. Isä sanoi jotenkin tukahtuneesti sanan poikaystävä, niin kuin aina. – Selvä! Vastasin isälle edelleen tylysti. Hätkähdimme molemmat, kun ovikello soi. Tiesin jo kuka siellä oli. – Minä avaan. Sanoin isälle joka vain tuhahti ja lysähti sohvalle. Juoksin ovelle ja riuhtaisin sen auki. Ja siinä hän seisoi. Minun oma suojelus enkelini. Edwardin huulet kaartuivat riemukkaaseen hymyyn nähdessään minut. Hiukseni olivat varmasti ihan sekaisin. Siirsin kädelläni kasvoilleni tulleita hiuksia ennen, kuin hän ehtisi sanoa mitään. – Olenko minä noin hassun näköinen? Kysyin Edwardilta ihmetellen. Hän vain jatkoi hymyilemistä. Se oli ärsyttävää. – Et ole yhtään hassun näköinen! Sinä olet todella henkeä salpaavan näköinen. Varsinkin silloin kun sinulla on vasemmassa poskessasi, ruskea viiva maalia. Lehahdin tulipunaiseksi ja aloin hieromaan viivaa pois hermostuneesti. Miksi aina minulle sattuu kaikki nolot jutut? Edward kuitenkin irrotti käteni kasvoiltani ja laittoi ne omille viileille poskilleen. Sitten hän lähestyi minua ja kumartui suutelemaan. Huulemme painautuivat toisiimme ja hänen silkin pehmeät huulensa olivat niin ihanan viileät. Unohdin taas miten hengitetään. Hän suuteli minua vielä pienen hetken, ennen kuin irtautui minusta nopeasti. En kyennyt hengittämään. – Bella rakas, hengitä. Sisään, ulos. Muistathan. Edward katsoi minua todella huolestuneen näköisenä. Ihan kuin hän kohta kaataisi minut maahan ja antaisi tekohengitystä. Vedin syvään henkeä ja puhalsin ulos. Edward katsoi minua vielä huolestuneena. – Muistan minä. Sinä saat vain aina pääni pyörälle. Edward sulki silmänsä ja huokaisi. Pienen hetken päästä hän avasi kuitenkin silmänsä. – Bella! Säikähdin ihan hirveästi. Luulin jo että… tapoin sinut vahingossa. Nyt hänen äänestään kuuli tuskaa ja surua. – Voi sinua Edward! Sinun hoivissasi minä en voi kuolla. Sanoin hänelle mitä lempeilläni äänellä. Sivelin hänen poskeaan sormellani. – Pitäisikö minun lähteä? Hän kysyi surullisen näköisenä ja katseli minua. Mitä ihmettä hän nyt oikein puhuu? – Ei! Vastahan sinä tulit Edward. Mistä nyt kiikastaa? Hän tarttui lempeästi käteeni ja kuiskasi korvaani: No isäsi tietenkin. Minua rupesi suututtamaan. En tajunnut sitä miksi Edward oikein välitti isäni mielipiteestä. – Mitä Charliesta? Tiuskaisin. Kaduin kuitenkin tiuskaisua heti. – Hän ei ole yhtään mielissään tulostani. Edward oli lukenut Charlien ajatukset. – Isä on aina tuota mieltä ja sitä paitsi minua ei voisi vähempää kiinnostaa se mitä isä oikein sinusta ajattelee. Sinä olet minun poikaystäväni ja saat vierailla meillä yhtä lailla kuin Billy, tai joku muu isän kaveri. Sanoin kiukkuissani. – Olet oikeassa Bellaseni. Mennään sisään. Yhtäkkiä kiukkuni katosi kuin tuhka taivaalle. Edward kietoi kätensä vyötärölleni ja otti lyhyen askeleen kohti taloa. – Bella! Mitä sinä muuten maalasit? Hän kysyi, vaikka oli varmasti jo lukenut sen Charlien ajatuksista. – Ikivanhan kirjahyllyn. Sanoin ja siinä samassa Edwardin huulet kaartuivat rakastamaani vinoon hymyyn. – Se on varmaan vielä tyhjillään, joten tarvitsetko täyttö apua?– Ainahan se apu kelpaa, varsinkin noin hyvän näköinen apu. Edward painoi huulensa huulilleni ja hymähti. – Minä rakastan sinua Bella. – Minäkin rakastan sinua Edward. Hän puristin minut vasten itseään ja kietoi kätensä hiuksiini ja suuteli minua hellästi.
//teinirinsessa muokkasi oikean ikärajan alkutietoihin
