Alaotsikko: BBC!Sherlock, Sherlock Holmes/John Watson, 3 raapaletta
Ficin nimi: Poikaystäväoperaatio
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: BBC:n Sherlock
Genre: kolme slashyista raapaletta henkilökohtaisen yhden gimman insidehuumorimeiningillä.
Ikäraja: K-11
Paritus: Sherlock Holmes/John Watson
Vastuuvapaus: Conan Doyle loi tietysti hahmon, BBC:tä kiitämme ihanasta modernisoidusta teeveesarjasta. Minä nyt lainailen ilman rahallisia tai muitakaan tavoitteita.
A/N: Nämä tuplat ovat maanneet koneellani jo aika pitkään, mutta en keksinyt mitään mikä yhdistäisi niitä, tai mikä olisi niiden pointti. Nyt kun katsoin tuotoksiani uudestaan huomasin huvituksekseni/kauhukseni, että pienillä muutoksilla tästä saa tyylillisesti yksyhteen samanlaisen kuin mitä allekirjoittaneet kaikki 14-17 -vuotiaana kirjoitetut ficit. Sitä en tiedä huomaako kukaan mitä minä sillä yhtäläisyydellä tarkoitan, mutta se huvitti allekirjoittanutta niin pirusti, että pakkohan se oli toteuttaa. Raapalehaasteeseen tietysti täytettä. Enjoy.
Poikaystäväoperaatio
- lyhyt tarina siitä miten parisuhteenmuodostus on kömpelöä puuhaa -
Kyseessä eivät ole treffit, vaikka pakarasi houkuttelevatkin
Lounasravintolassa sähkövalo väpätti niin että päätä särkee. Sirisee, tärisee ja värisee, ei sammu kuitenkaan. Sherlock ei syö jauhelihapihviään, eikä koske perunamuusiinsa, vaan nuivana istuu kädet ristissä silmät kiinni kuin yrittäen levitoida ilmaan ajatuksen voimalla.
On kovin kostea päivä, vaikkei olekaan satanut, ja maailman ainoan konsultoivan etsivän hiukset käpristelivät kiharalle vielä tavallistakin voimakkaammin. Sai hämäävästi aikuisen miehen näyttämään teinipojalta, eikä mielikuvaa todellakaan murtanut sekään fakta, että Sherlock tapansa mukaan liikuskeli ihmisten ilmoilla kivipestyissä pitkien tyttöjen tiukoissa farkuissa. Tämä ei herättäne ulkona pitkän mustan takin peittäessä kaiken niskasta nilkkoihin hilpeyttä, mutta kieltämättä jokunen omituinen katse eksyy vilkaisemaan piukeaa takamusta silloin kun siihen tilaisuus syntyy – eikä John ollenkaan ollut tässä suhteessa poikkeus. Peitellä tuijotustaan kuitenkin kannattaa, jos ei tahdo ihmisten vetävän hätäisiä johtopäätöksiä.
”Voisit syödä useammin kuin kolmen päivän välein”, John huomautti lopetellessaan ja todetessaan taas kuinka toisella puolen pöytää lepäsi kylmäksi jäähtynyt koskematon lautasellinen. Sherlock imaisi ilmaa hampaidensa välistä, mutta ei sanonut mitään.
”Silloinkin kun syöt, voisit syödä jotain terveellistä. Etkös viimeksikin lapannut kupuusi pelkkää suklaata, kahvia ja donitseja?” John kysyi kiusallaan pöydän alla jalkaa potkien. Sherlock puri kieltään närkästyneenä ja korjasi:
”Jos aiot jatkaa moittimistasi niin voisit edes faktasi tarkistaa” Sherlock sanoi kuivasti. ”Hillomunkkeja. Eikä donitseja”, hän tuhahti.
Murhamiehen nalkittamiinen tuskin lukeutuu mukaviin yhteisiin harrastuksiin
Käytännössähän Lontoossa harvoin pääsee paikasta A paikkaan B kastumatta tai köhimästä kosteaa sumua keuhkoihinsa, mutta tänä syksyisenä iltana oli kirkasta.
Uutisista varmaan tuttuna tunnette toissapäiväisen paloittelusurman, aivan silmittömän helvetillinen tapaus. Rikospaikalla verta oli pitkin seiniä, niin että tapetit olivat kauttaaltaan punaruskeiksi täplittyneitä. Jopa poliisi osasi yksikantaan todeta murha-aseeksi moottorisahan – Sherlock taas täydensi ilmiselvyyttä päättelemällä sahan koon, kiertonopeuden, hammaskarkeuden ja merkinkin pelkästään pisaroiden kokoa tutkimalla.
John taas pidätteli hirvitystään seisoskellen verityön keskipisteessä jalat solmussa kauhistellen kuinka kattokin oli roiskeissa. Tarpeeksi kamalaa sodankäyneellekin miehelle pistämään jauhot suuhun. Sherlockissa taas ei näkynyt myötätunnon hiventäkään siellä melkein sopimattoman ilakoinnin alla. Johnin oli pakko vähän hillitä tirisevää intoa niin kauan kuin Scotland Yard ja lehtimiehet olivat vielä paikalla.
Sherlock ei lakannut puhumasta päästyään juonesta kiinni.
”Tässä tapauksessa ei ole mitään selvää!” hän hihkui melkein tanssien kävellessään kieltäytyen ottamasta taksia, vaikka matka Baker Streetille oli pitkä ja ilta myöhä.
”Scotland Yard! Joukko pullan muruja natustavia puluja koko sakki, joiden typeryyksiä lehdissä toistellaan. Saavatpahan huomata kuinka mikään ei ole niin selvää kuin mokomat luulevatkin. Ha! Olen tulessa!” Sherlock jatkoi hyppien tasajalkaa nopeuttaen tahtiaan ettei John äkkiä pysynytkään perässä. Kirien juoksuun John tarttui Sherlockia kädestä, muttei hän silti hidastunut vaan päinvastoin kiristi vain vauhtia kähäräisesti kihertäen.
Tilaisuus tekee tosiaan varkaan
Vessanpeili on ystävä. Siitä aamutuimaan keinovalon kelmeessä näkee oman hirveytensä ja säikähtää järkiinsä. Ainakin muistaa kammata tukkansa. Ehkä jopa yrittää tehdä mustille silmänalusille jotakin. Vessanpeili on tähdellinen myös partaa ajettaessa - voisi kasvattaa viikset ja tulla kuvailluksi sinä viiksekkäänä heppuna. Viiksekkäänä, charmikkaana, tyylikkäänä heppuna. Tai pornoviiksisenä pellenä.
Ehkei sittenkään. Mutta tämänkin ajatuksenkulku käydään vessanpeilin edessä kuin pyhimysalttarilla konsanaan.
”Ei ole ollenkaan vaikeaa. Huulet mutrulle”, höpötteli unenpöppöröisen höpsähtänyt John Watson hampaat pestyään peilikuvalleen.
”Helppo juttu”, hän mumisi epäselvästi suipistellen kuin pusukala suukotellen ilmaa. Sitten hän sulki hammastahnatuubin huokaisten syvään.
”Vielä kenraaliharjoitus.”
Samassa kylppärinovi revähti auki kunnon ryminällä. Näin käy tyypillisesti aina kun ovi jää lukitsematta. Joka tapauksessa, säikähtäneenä John hyppäsi ensin ilmaan, lähes liukastuen sukkasillaan kaakeleilla. Sherlock ei ollut huomaavinaan, vaan hyökkäsi peilikaapin kimppuun heitellen purnukoita pitkin poikin kunnes löysi jotakin mitä sitten olikaan etsimässä. Näytti hiukan muotoiluvahatuubilta – sisällöstä ei voi olla satavarma. Voi olla vaikka kokkibakteeriviljelmä, John oli jo kauan aikaa sitten luovuttanut perushygienian ylläpitämisessä tässä huushollissa.
Löydettyään tarvitsemansa Sherlock oli jo kiitämässä pois selityksen sanaa antamatta, kunnes hän yhtäkkiä pysähtyi katsomaan Johnia paremmin. Aivojen raksutuksen saattoi kuulla hänen nostellessaan kulmakarvojansa.
Huulet yhä mutrulla. Mitäpä siinä muuta voi tehdä kuin pussata, kun kerran kuivaharjoittelukin oli jo pois alta.
Det var allt
A/N: Sitä voi joko tajuta meikäläisen huumoria, tai olla tajuamatta
