Title: Potkuja nurmikolla
Author: Penber
Raiting: S
Genre: MPREG! söpöily
Fandom: Sherlock Holmes
Pairing: Holmes/Watson
Disclaimer: Conan Doyle omistaa hahmot, minä vain vähän leikin... :3
Summary: Kaksi miestä makasi hiljalleen pitkässä vihreässä nurmikossa, suuren tammen alla.A/N: Pitkästä aikaa! Ja no tämä nyt on tällainen pieni, tynkä. Jokainen saa itse kuvitella mitä on tapahtunut tätä ennen ja mitä tulee tapahtumaan ja plaah. Anteeksi en ole ihan vedossa vielä. Kunhan yritän päästä takaisin... no tähän juttuun. Osallistuu sellaisiin haasteisiin kuten; Genrehaaste II (mpreg) ja Fanfic 50 (031.Kesä.) NII! Ja vattu tohon vuodenaika-haasteeseen kanssa kesällä!
~ * ~
Kesän kuumin helleaalto oli viimein taantumassa. Tämä tuntui miellyttävän erityisemmin Sherlock Holmesia, joka suorastaan vihasi liian kuumaa taikka liian kylmää ilmastoa. Ja vain harvoin oli sää suotuisa… Hänelle. John Watson puolestaan imi itseensä niin paljon aurinkoa kuin vain suinkin pystyi. Talvesta tulisi kuitenkin taas kylmä, sateinen ja masentava.
Kaksi miestä makasi hiljalleen pitkässä vihreässä nurmikossa, suuren tammen alla. Watson silmäili taivaalla kelluvia suuria pilvihattaroita raskaasti huokaillen. Hänen vieressään oleva mies pyörähti ympäri.
“Jokin hätänä?”
“Ei, rakas Holmes, ei kerrassaan mikään.”
Holmes hymähti. Hän hipaisi vierustoverinsa tuulen pöyhöttämää tukkaa, nenää ja lopuksi pienesti pyöristynyttä vatsaa. Watson sulki silmänsä. Luonnon eri äänet, linnut, tuuli sekä kaikki muu niihin sekoittunut sointu sai tohtorin kyhertämään paikoillaan. Holmes painautui häneen tiiviimmin kun kesäinen tuuli pyyhälsi heidän ylitseen saaden etsivän värisemään.
“Oij.”
Holmes säpsähti ja irrottautui nopeasti Watsonista, katsoen tätä tarkkaavaisena kuin rikospaikalta löytämäänsä johtolankaa. Tohtori huomasi vierustoverinsa hämmentyneen katseen.
“Laita kätesi vatsalleni”, Watson kuiskasi. “
Hän potkaisi juuri.”
Leveä hymy kaartui Holmesin arpeutuneille kasvoille. Hän käpertyi takasin Watsonin viereen. Kesä ei voisi olla enää kauniimpi.