Paino, K-11

[Lyn]

Raapale, Angst, K-11

Nimi:Paino
Ikäraja: K-11 (korjatkaa jos väärässä)
Kirjoittaja: Minä, Lyn
Genre: Angst, Raapale
A/N: Tälläisen pienen tekstin löysin tietokoneeni syövereistä, ja tarkistaessani sitä huomasin, että se oli jopa tasan raapaleen pituinen, eli 100 sanaa. Kommentit tervetulleita.
// Emily Black muokkasi ikärajan otsikkoon

-------------------------------------------------------

Ikävä. Rakastan. Vai rakastanko sittenkään?
En tiedä.
Mitä rakkaus edes on? Lämmin tunne? Hymy joka tarttuu? Sanat jotka saavat
mielialan kohoamaan? Kutittava tunne mahanpohjassa? Kylmät väreet?
Ehkä.
Entä kipu? Ahdistus rinnassa? Vanne joka on kiertynyt tiukasti sydämen ympärille? Silkkiliinalla sidotut kädet?  Yksinäisyys? Vääristyneet kasvot ja suolaiset kyyneleet? Kaipaus?
Luultavammin.

Ikävä sinua. Ethän ole vihainen? En tahdo sinun olevan. Särkynyt sydän on raskas, Se painaa väkisin alaspäin, saa itkemään yksin sängyssä kun kukaan ei kuule, piilossa. Se pakottaa polvilleen, saa kaiken tuntumaan turhalta. Paitsi silloin kun sinä olet täällä. Silloin minäkin hymyilen, vain silloin. Miltähän tuntuisi olla ehjä? Outo, abstrakti ajatus.

[Tippi]

   Äh, luin tämän hetki sitten enkä saa tätä pois mielestäni. Kommentoin siis, vaikka tuntuu etten löydä järkeviä sanoja.

   Tykkäsin tämän syvällisestä ja runollisuuteen vivahtavasta asenteesta. Henkilöt jäivät hyvin etäisiksi, mutta kuitenkin pidin siitä, että tässä keskityttiin enemmän tunteisiin kuin tuntijoihin.
   

Mitä rakkaus edes on? Lämmin tunne? Hymy joka tarttuu? Sanat jotka saavat
mielialan kohoamaan? Kutittava tunne mahanpohjassa? Kylmät väreet?
Ehkä.
Entä kipu? Ahdistus rinnassa? Vanne joka on kiertynyt tiukasti sydämen ympärille? Silkkiliinalla sidotut kädet?  Yksinäisyys? Vääristyneet kasvot ja suolaiset kyyneleet? Kaipaus?
Luultavammin.

   Tästä kohdasta pidin - oivallus siitä, etteivät rakkaus tai kipu ole vain yksinkertaisia käsitteitä vaan monien erilaisten tekijöiden luomia kokonaisuuksia; ettei ole vain yhtä tapaa tuntea kipua tai rakkautta.
   Ja se, että päähenkilö tunnistaa kivun paremmin kuin rakkauden.

Miltähän tuntuisi olla ehjä? Outo, abstrakti ajatus.

   Ah, ihana lopetus. Päähenkilöllä ei ole pienintäkään tietoa tai muistikuvaa siitä mitä on olla ehjä; hän on ollut rikki jo liian kauan.

   Veikkaan, että tämä teksti olisi iskenyt syvemmälle, jos olisin itse joskus kärsinyt sydänsuruista. Mutta kiitos tästä siitä huolimatta.

[Lyn]

Ihan ensimmäisenä: Kiitos kommentista.

Voisin kai suoraan sanoa että tämä on kirjoitettu lähinnä omien tunteiden pohjalta, ja koska en tahtonut rypeä enää kyseisessä henkilössä, päätin kirjoittaa näin. Kiitos vielä kerran