Kirjoittaja: Winga
Oikolukija: Natty-boy (<3)
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: Draamaa
Paritukset: James/Remus, James/Lily
Vastuuvapaus: No Rown hahmoi on.
Tiivistelmä: Odottamaton vieras ja keskustelu, joka olisi pitänyt käydä jo aiemmin.
Kirjoittajalta: Guadaloupe haastoi mut kirjottamaan J/R-raapaleen, mutta se venyi. Omistan tämän Guadaloupelle ja Natty-boylle. Ja koska tää on eka J/R:ni ikinä, haluun tietää, mitä mieltä ootte tästä!
Teetä ja marmeladia
Koputus kuului ovelta, Remus nousi sohvalta, käveli eteiseen ja avasi oven. Tuijotti hetken yllättyneenä Jamesia.
”Etkö aio päästää minua sisään?”
Remus havahtui, väisti, ei vieläkään sanonut mitään. Seurasi Jamesia keittiöön ja laittoi teetä tulemaan, kattoi pöydälle leipiä ja marmeladia.
”Et tainnut odottaa minua?”
Asetti kupin Jamesin eteen ja katsoi tätä silmiin. ”En oikeastaan.” Otti teetä itselleen ja tuijotti kuppia. ”Se tuntui niin lopulliselta silloin.”
James katsoi Remusta, otti mukin käteensä ja laski sen heti. Pakotti itsensä puhumaan. ”Minähän lupasin, minähän sanoin, etten jättäisi, etten unohtaisi.” Piiloutui mukin taakse, joi teetään.
Remus käänsi katseensa ikkunaan. Tuijotti puita ja metsää, toivoi toisen pois. ”Mutta Lily...”
”...ei merkitse minulle mitään. Ei siinä, missä sinä.” James laski mukinsa alas, päätti rohkaista mielensä kokonaan. Katsoi toista, yritti lukea tämän ajatukset, vaikka jotain osasikin päätellä.
Remus tuhahti, käänsi katseensa Jamesiin, tuijotti tätä silmiin. ”Tiedätkö, ei se siltä vaikuttanut. Sinä tiedät sen ihan yhtä hyvin kuin minäkin. Ne suudelmat... tiedätkö, välillä ne tuntuivat syvemmiltä kuin meidän suhteemme.” Työnsi teekupin kauemmas ja nousi ylös. Käveli ikkunalle ja tuijotti eteensä näkemättä todellista maisemaa, vain menneisyydestä hetkiä.
”Sinä tiedät, etteivät ne merkinneet mitään. Että pidin vain kulisseja yllä.” James huokaisi syvään. ”Enkö minä osoittanut sitä tarpeeksi selvästi?”
Remus nauroi haukkuvaa naurua. Käänsi leimuavat silmänsä Jamesiin. ”Mikä tarve sinulla edes oli pitää 'kulisseja yllä', kuten itse asian ilmaiset, hankkimalla itsellesi tyttöystävän? Olisit voinut muutenkin pitää meidän suhteemme poissa muiden tiedosta.” Rauhoitti itseään. ”Kerroin Siriukselle. Hän oli oikeastaan jo arvannutkin. Hänkään ei ymmärtänyt sinua.”
James oli kalvennut, nosti teemukin huulilleen. ”Sinä – kerroit Siriukselle? Senkö takia hän ei puhunut minulle pariin viikkoon?” Puhui teemukin takaa, tiesi, että Remus kuitenkin kuuli joka sanan.
”Niin. Kai sinä ymmärrät, että hänelläkin on omat sääntönsä seurusteluun liittyen? Kun seurustelee, ei suudellakaan muita. Ikinä.” Remus kääntyi hitaasti katsomaan Jamesia. ”Ja minusta on outoa, että hänellä on paremmat säännöt seurusteluun liittyen kuin sinulla.”
James laski mukin ja nosti katseensa Remukseen. Katsoivat toisiaan silmiin. ”Minä olen pahoillani.”
Remus nyökkäsi. ”Niin sinä sanoit vuosi sittenkin. Oletko edes tajunnut, että on päivälleen vuosi siitä, kun suutelit Lilyä ensi kerran minun nähteni?” Käveli takaisi pöydän ääreen, nosti kuppinsa. Totesi teen kylmäksi, kaatoi pois ja otti lisää. ”Ja sitten, viikkoa myöhemmin, suutelitte taas. Ja puoli vuotta myöhemmin olitte ostaneet asunnon yhdessä. Kai sinä tiesit, ettei tapasi elää voisi toimia ikuisuuksiin? Ja huomasitko edes, että vetäydyin?”
James tuijotti eteensä, kasvot punaisina. Remus istui alas, otti leipää. Hiljaisuus valtasi keittiön, kuului vain syömisen ja juomisen ääniä. Ilma muuttui vähitellen painostavaksi.
”Haluatko sinä, että minä jätän sinut yksin?”
Remus ei ollut osannut odottaa kysymystä ja hätkähti. ”En. Tai kyllä. Se riippuu ihan sinusta. Jos sinä jatkat tuota suhdettasi Lilyn kanssa, minä en tahdo nähdä sinua enää. Enkä tiedä, kuinka pian voin antaa sinulle anteeksi, vaikket jatkaisikaan.” Huokaisi. ”Minä rakastan sinua yhä, vaikka toivon, etten. Sinä särjit sydämeni.”
James tuijotti Remusta silmiin. Mietti, mitä sanoisi. Mitä voisi sanoa enää, ettei pilaisi toistakin mahdollisuutta.
Remus huomasi Jamesin mietteliään ilmeen. Hymyili hieman. ”Sinun pitäisi sanoa, että sinä tahdot yrittää.” Vakavoitui. ”Tai sitten voit sanoa, ettet halua edes yrittää ja poistua talostani.”
James hymyili epävarmasti. ”Minä tahdon yrittää. Minulla vain ei ole omaa asuntoa, enkä usko, että haluat minun asuvan Lilyn kanssa.”
”Minulla on ylimääräinen huone.”
