nimi: Tiesin heti, että rakastan sinua
kirjoittaja: heartless
fandom: Twilight saga epäilys
paritukset: Coraline ja Seth
ikäraja: k-11
tyylilaji:romantiikka
juoni: Coraline tulee tapaamaan serkkuaan Bellaa forksiin ja tapaa samalla jonkun erityisen "ihmisen"
vastuuvapaus:henkilöt kuuluvat Stephenie Meyerille, mutta coraline on omakeksimäni.
-jjb lisäsi ikärajan otsikkoon
TIESIN HETI, ETTÄ RAKASTAN SINUA
Katsoin valuvia vesipisaroita auton ikkunoista ja se teki minut itkemään ja ajattelemaan taas häntä ja taas minun sydämeeni tuli isompi aukko ja tuntui siltä, että se voisi revetä kahtia. Ajattelin taas miten oikein tapasin hänet. Kaikki alkoi hänen läpitunkevasta katseestaan. No oikeastaan ei ihan siitä. Se oikeastaan alkoi siitä kun istuin junassa. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja olin niin innoissani, kun vihdoinkin saan nähdä serkkuni. Siitä on jo viisi vuotta ja on tapahtunut hyvin paljon. Olin lukenut kaikki hänen kirjoittamat kirjeet. Otin ne esille laukustani ja luin ne nopeasti kertaalleen. Laukkuni pohjalle oli pudonnut kaksi haalistunutta kuvaa. Toisessa oli hän ja hänen ällöttävä karvainen poikaystävänsä. He olivat pukeutuneet hienosti. Serkullani oli kaunis sininen mekko ja ällötyksellä oli musta smokki. Harmillisesti serkkuni oli haavoittanut jalkansa joten hänellä oli musta jalkatuki oikeassa jalassaan. Toinen kuva oli paljon vanhempi siinä olimme serkkuni kanssa lapsina vanhassa leikkipuistossa. Ajatukseni keskeytti ärsyttävän naisen ääni joka sanoi, että olimme saapuneet Forksiin. Katsoin ulos ikkunasta ja ilma oli mystisesti muuttunut sateiseksi ja pilviseksi. Astuin ulos junasta ja näin jo Charlien odottamassa autonsa ulkopuolella tähyillen ympärilleen, kunnes tunnisti minut ja alkoi huitoa käsillään minulle. Hymy levisi kasvoilleni ja lähdin juoksemaan isojen kassieni kanssa autoa kohti. Sitten näin Bellan astuvan ulos autosta ja juoksin halaamaan häntä. Hän selvästi säikähti. Nauroin ja itkin ilosta. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Kun päästin viimein irti kuivasin kyyneleeni ja nostin kassini autoon. Ennen kuin menin istumaan penkille juoksin halaamaan Charlieta ja menin istumaan autoon. Katsoin ympärilleni ja näin vain yksinäiset kadut ja tyhjät kaupat. Siten aloin jo nähdä metsää. Katsoin metsään haikaillen. Rakastan metsää. Sitten näin jotain outoa, mutta en ollut varma näinkö oikein joten katsoin uudestaan. Kyllä näin oikein, se oli valtava susi joka tuijotti minua suoraan silmiini. Sudella oli hiekan värinen turkki ja kauniit silmät. Tuntui kuin auto olisi kulkenut hitaasti, kuin hidastetussa elokuvassa. Matka tuntui ikuisuudelta
***
Olimme vihdoin perillä ja, kun astuin ulos autosta joku tuli halaamaan minua ja se joku halasi minua hyvin kovaa. Tuntui kun se puristaisi luuni kasaan. Kun hän oli lopettanut halaamisen katsoin hänen kasvojaan ja näin Jacobin kauniin hymyn. > >Coraline! On tosi ihanaa, että pääsit tulemaan!<< Jacob hihkaisi ja halasi minua uudelleen. >> On ihanaa nähdä sinuakin Jacob<< sain suustani , mutta sekin oli hyvin vaivalloista. Jacob päästi irti ja auttoi minua kantamaan laukkujani vierashuoneeseen missä minä nähtävästi nukkuisin. Hän hyvästeli minut ja lähti kotiinsa. Oli kivaa nähdä Jacob pitkästä aikaa. Asetuin sängylle ja mietin asioita. Otin laukustani päiväkirjan näköisen vihon johon aloin piirtää jotain mitä mieleen tuli. Kun olin saanut piirrokseni valmiiksi kello oli jo yhdeksän illalla joten menin alakertaan ja siellä oli aika pimeää. Charlie nukkui sohvalla ja Bella oli nähtävästi huoneessaan. Menin keittiöön ja otin lasin vettä. Join sen hitaasti, laitoin lasin tiskialtaaseen ja kävelin portaat ylös huoneeseeni. Istun sängylle ja katsoin piirrostani. Olin piirtänyt sen suden jonka olin nähnyt aiemmin tänään. Katsoin kuvaa ja tarkkailin sitä. Laitoin silmät kiinni ja kuuntelin ääniä. Mitään ei kuulunut. Kohta havahduin kun kuulin Bellan äänen. Hän puhui hiljaa jollekulle. Hiivin hänen ovelleen ja raotin hiukan ovea. Luulin nähneeni Edwardin, mutta se oli joku aivan muu ihminen. Katselin heitä ja kuuntelin hyvin tarkkaan. >> Bella tajuatko sinä kuinka vaarallista tämä on? Jos hän saa sen selville olemme mennyttä!<< mies sanoi Bellalle hätääntyneenä . >> Hei rauhoitu Sam! Ei Coraline saa selville, että te olette ihmissusia. Ota iisisti vaan<< Bella rauhoitteli. Sam käveli huoneen poikki kaksi kertaa hyvin hermostuneesti. Sam äkkäsi, että kuuntelin ja pysähtyi hetkeksi. Hän katseli ympärilleen ja alkoi puhua hiljempaa. En kuullut enää muuta. Olin järkyttynyt. Mitä onko ihmissusiakin olemassa. Ei Bella siitä mitään ollut maininnut! Hiivin takaisin huoneeseeni ja suljin oven hiljaisesti. Menin makaamaan sängylle ja yritin nukkua. Uni ei tullut millään. Pyörin sängyssäni huolestuneesti. Puristn silmäni kiinni ja taisin nukahtaa. Kun heräsin aurinko ei paistanutkaan. Katsoin kelloa ja se oli 8.30. Nousin ylös ja lampsin alakertaan. Charlie istui pöydän ääressä lukien sanomalehteä kahvikuppi kädessään ja munia ja pekonia lautasellaan. >> Huomenta, nukuitko hyvin?<< Charlie kysyi . Nyökkäsin ja kysyin samaa. Charlie nyökkäsi ja käänsi katseensa taas lehteensä. Ovikello soi ja minä meni avaamaan. Siinä seisoi mies jolla oli päällään hienot vaatteet ja siinä minä olin paitasillani ovella kesäkuussa. Mies kysyi Bellaa ja siitä arvasin, että hän oli Edward. Yäk se ällötys. Sanoin , että Bella on yläkerrassa nukkumassa. Karvakäsi yritti mennä ovesta, mutta sanoin, että ei kai tämä haluisi häiritä tätä kun hän nukkuu. Hän yritti mennä, mutta sanoin ,että ei Bella haluaisi nähdä tätä kun hän ensimmäiseksi herää ja iskin silmää. Lämäytin oven kiinni ja sitten menin herättämään Bellan. En sanonut mitään siitä, että Karvakasa oli kysynyt häntä. Kun Bella oli alakerrassa kävin vaihtamassa vaatteet. Kun Bella tuli yläkertaan hän sanoi minulle ohimennen , että hän vie minut ajelulle. Mietin asiaa kunnes hän oli vaihtanut vaatteet, ja menimme ulos autoon. Kun istuimme autossa tuli pitkä ja tuskallinen hiljaisuus. Kumpikaan meistä ei sanonut mitään, kunnes aukaisin suuni. >> Siis minne me olemme menossa?<< . Bella mietti hetken vastaustaan ja sanoi sitten >> Sittenpähän näet<< Ja iski minulle silmää.
***
Pysähdyimme metsän reunaan jossa seisoi kaksi poikaa. Toinen heistä näytti hyvin tutulta, ihan kuin olisin nähnyt hänet aikaisemmin, mutta annoin asian olla. >> Hei minä olen Paul ja toi toinen on Seth ja kukas sä oot?<< Toinen pojista sanoi. >> Moi olen Coraline …<< . Se Seth katsoi minua tosi oudosti. Välillä hän hymyili minulle söpösti, mutta sitten välillä hän katsoi minua kuin olisin tehnyt jotain pahaa. Se oli tosi outoa. Kävelimme ainakin kilometrin kunnes olimme perillä. edessäni oli pieni puu mökki jonka ympärillä oli monta paidatonta poikaa+ Jacob. Myös ne pojat jotka olivat saattaneet meidät tänne. Se oli outoa, mutta niin ihanaa! Jacob tuli luoksemme ja esitteli minut oikein kunnolla. Minä olin varmasti ihan punainen. Kun Maailman noloin asia oli ohi, päätin mennä käymään mökin sisällä. Kävelin kuistille ja sitten kauniisti koristellusta ovesta sisään. Sisällä oli hyvin kotoisan tuntuista ja siellä tuoksui pulla. Sitten tuli esiin nainen joka näytti hyvin ystävälliseltä. Mutta hätkähdin kun näin hänen toisen puolen kasvoistaan. Nainen näytti kun hän olisi ollut isossa onnettomuudessa. Olin juuri avaamassa suutani, kunnes Jacob tuli sisään ja sanoi jotain kovaan ääneen. Tajusin, että minun pitää siis olla hiljaa. Päätin mennä kävelylle metsään. Bella huomautti Sethille siitä ja hän juoksi perääni. >> Moi, miksi sä oot kävelemäs ihan yksin?<< . >> No en mä tiedä, ehkä koska, no mä tykkään metsästä.<< Sanoin hymyillen. Seth nyökkäsi ja aloimme jutella jostain oudosta. Keskustelu vain yltyi. Menimme istumaan kalliolle. Hän näytti minulle vaikka mitä. En unohda tätä päivää koskaan! Sethin silmät kiiluivat innosta. Hän puhui myös jotain leimautumisesta, kunnes hän yhtäkkiä lopetti puhumisen kuin seinään. Katsoin häntä oudosti. >> Mikä nyt tuli, miksi et jatka? Ihan kuin sinä yrittäisit salata jotain<< Sanoin ja katsoin häntä silmiin. >> No kun tota… tätä ei ole helppo selittää, mutta << Hän tarttui kädestäni ja katsoi minua suoraan silmiin. >> mä olen tarkkailut sinua siitä lähtien kun saavuit tänne. Ja luulen, että olen ihastunut sinuun!<< . Katsoin häntä silmiin ja halasin häntä syvästi. >> No minunkin pitää sanoa, että olen ihastunut sinuun. << Sanoin punastuen. Hänen huulensa olivat jo lähellä omiani, kunnes ne koskivat toisiaan. Suutelimme toisiamme pitkään. Ajan kulua ei edes huomannut. Hätkähdin, kun Paul tuli kalliolle ja alkoi nauraa meille hervottomasti. Katsoimme noloina toisiamme ja sitten Paulia joka nauroi maahan kaatuneena. Paul pääsi hädin tuskin ylös maasta. Hän sanoi jotain kertomisesta kaikille, mutta ei hänen naurun sekaisesta puheestaan saanut selvää. Hän vain lähti juoksemaan mökkiä kohti hädin tuskin pystyssä pysyen. Lähdimme kävelemään kohti mökkiä käsi kädessä. Kun olimme mökin luona, kaikki ryntäsivät ulos mökistä ja tuijottivat meitä. Sam katsoi Sethiä vihaisen näköisenä ja kysyi, että voisiko Seth tulla käymään keittiössä. Hän päästi irti kädestäni ja meni keittiöön Samin kanssa. Bella ryntäsi luokseni ja rupesi kyselemään kaikkea. Vastasin nolona jotain. Kun Seth tuli takaisin hän tuli luokseni ja vei minut metsän keskelle. >> Miksi sinä toit minut tänne?<< kysyin hermostuneesti. >> Kuule Sam miettii, että minun ei pitäisi olla kanssasi, mutta minä en välitä mitä hän sanoo tai mitä muut sanovat. Päätös on minun ja aion pitää sinut omanani, vaikka uhkaisivat tappaa minut, koska minä voisin vaikka kuolla vuoksesi. Rakastan sinua Coraline!<< Seth vastasi ja suuteli minua uudelleen. Aika kului taas yhä nopeammin ja nopeammin. Kuulin Bellan auton käynnistyvän ja juoksin mökille. Seth ei antanut minun mennä. Hän piti kädestäni kiinni niin kovaa, että se meinasi revetä irti liitoksistaan. Hän kietoi minut syliinsä ja sanoi >> En päästä sinua menemään! Jää luokseni älä mene ja jätä minua noiden hölmöjen kanssa<< . >> Seth minun pitää mennä Charlien luo, tulen taas huomenna, lupaan sen! << Suutelin häntä ja juoksin autolle. Hyppäsin kyytiin ja Bella lähti ajamaan Charlien luo.
***
Kello oli jo paljon kun saavuimme Charlien luo. Minä juoksin huoneeseeni ja hyppäsin sängylleni. Olin niin väsynyt, että nukahdin saman tien. Kuulin jonkun kuiskaavan korvaani jotain. En välittänyt vaan jatkoin unia. Heräsin kun huomasin jonkun hipelöivän hiuksiani. Hätkähdin, mutta sitten tajusin, että se oli Seth. Hän istui vierelläni ja hyväili nyt kasvojani. >> Huomenta hani<< hän sanoi ja antoi suukon otsalleni. >> Miten sinä… mitä…. paljonko kello on?<< kysyin unen pöpperössä. >> 6.47. Eli on aamu, ylös ja ulos! << hän vastasi ja hymyili minulle kauniisti. >> Miten voitkaan herätä noin aikaisin?!<< kysyin ja käänsin kylkeä. Hän sanoi jotain, mutta en kuullut, koska olin jo puoli unessa. Hän otti muisti vihkoni johon olin jo ehtinyt piirtää kaiken laista. >> Oletko sinä piirtänyt nämä ihan itse?<< Seth kysyi hämmentyneenä. Mumisin jotain ”kyllä” tapaista. Ja nukahdin uudelleen. Kun heräsin uudestaan Seth oli poissa. Ihmettelin, että missä hän on ja , että oliko se vain unta. Kävelin alakertaan ja käännyin keittiöön. Seth istui keittiön jakkaralla ja jutteli jotain Carlien kanssa. Seth nousi ylös ja halasi minua tiukasti. >> Huomenta uudestaan hani , mitä otat aamiaiseksi? voin tehdä sitä sinulle<< Seth kääntyi jääkaappiin päin ja halasin häntä takaapäin. >> En tarvitse mitään, kiitos<< Vastasin ja kun hän käänsi päänsä suutelin häntä hennosti. Charlie katsoi meitä kummastuneesti ja käänsi sitten katseensa takaisin lehteensä. Juoksimme ulos viereiseen metsään. En halua, että tämä päättyy koskaan! Vaikka tämä olisikin vain jotain unta…
