Paritukset: Pansy Parkinson/Draco Malfoy, Daphne Greengrass/Draco Malfoy ja Pansy Parkinson/Blaise Zabini
Ikäraja: K-11
Tyylilajit: Angst, romance
Beta: … hups.
A/N: Tarkoitus oli kirjoittaa taas yksi angstinen ficci rikotusta sydämestä, mutta sain liikaa noottia surullisista lopuista, joten tässä lopputulos, apuva. Kommentit olisivat enemmän kuin todella mukavia. :3
Maskaran tahraamat unelmat
Pansy painoi päänsä rintaansa vasten, hengitti katkonaisesti kylmää ilmaa keuhkoihinsa ja yritti epätoivoisesti estää itseään itkemästä. Polttavat kyyneleet kirvelsivät silmäkulmissa vaativina, vähät välittämättä tytön kamppailusta niitä vastaan. Itsepäisesti ne laskeutuivat kalpeita poskia pitkin, ja kuolivat maalatuille huulille maistuen katkeruudelle.
Hän ei ollut kaunis tai erikoinen kuten Daphne, tyttö tiesi sen. Hänen hiuksensa eivät laskeutuneet täydellisin lainein olkapäitä vasten, vaan ne roikkuivat elottomina ja tylsinä kasvojen edessä. Hänen huulensa eivät olleet täyteläiset ja pehmeät, vaan niiden rosoinen pinta esti huulipunaa levittäytymästä tasaisesti luoden suttuisen kuvan. Hänen vartalonsa ei ollut hoikka ja sopusuhtainen, vaan rinnat liian pienet ja reidet ällöttävän paksut. Hänen ihonsa ei ollut virheetön ja maidonvaalea, vaan pisamainen ja täynnä ruhjeita ja mustelmia.
Silti, silti hän oli kuvitellut riittävänsä. Naiivisti Pansy oli uskonut Dracon arvostavan enemmän järkkymätöntä lojaalisuutta kuin satumaista hymyä, tyttö oli luullut tämän kunnioittavan enemmän hiljaista älykkyyttä kuin kujeilevaa naurua. Hän oli ollut varma siitä, että vaalea poika olisi kiinnostunut enemmän arvostetun perheen ainoasta tyttärestä, kuin tupakantuoksuisesta viettelijättärestä.
Typerä, typerä narttu, Pansy ajatteli kiukkuisesti, puristaen sormensa nyrkkiin. Kehoon valuva raivo nostatti kylmät väreet tytön selälle, ja tämä puristi huuliaan lähes kivuliaasti yhteen. Draco oli kuulunut vain hänelle, eikä kenelläkään ollut oikeutta koskea poikaan. Ei edes sillä virheettömällä nartulla, jonka tummissa silmissä palava tuli sai jokaisen pojan sydämen lepattamaan.
”Voi, kuinka herttaista!” Daphne oli kehrännyt, räpsytellen pitkiä ripsiään Pansylle. ”Teistä tulisi niin suloinen pari!” Ja miten Pansy olikaan hymyillyt niille sanoille, miten hän olikin tuntenut olonsa turvalliseksi ja varmaksi. Tyttö hänen edessään vaikutti vilpittömältä luvatessaan vaieta Pansyn ihastuksesta, tämä oli vaikuttanut niin ystävälliseltä ja ymmärtäväiseltä. Hän oli jopa tarjoutunut auttamaan Pansya Dracon suhteen, hän oli neuvonut miten sai parhaiten poikien jakamattoman huomion, ja kertonut mistä pojat kiinnostuivat tytöissä. Kaikki oli tuntunut niin hyvältä ja toiveikkaalta: Draco oli jo teoriassa Pansyn omaisuutta.
Mustahiuksinen tyttö pyyhkäisi raivoisasti poskille valuneen ripsivärin vihreisiin lapasiin, ja sulki silmänsä. Ympärillä soiva armoton hiljaisuus tuntui naurettavalta Pansyn sisällä pyörtelevien tunteiden rinnalla. Itseinho sekoittui sokeaan vihaan, joka puristi viiltävästi rinnasta. Tyttö vapisi kylmyydestä edes tuntematta sitä; tumma viitta hänen yllään kastui hitaasti märäksi sulavasta lumesta ja rinnalle karanneet kyyneleet jäätyivät kiinni kankaaseen.
Verkkokalvoille palanut kuva loisti suljettujen silmäluomien takaa, ja Pansy pakotti itsensä katsomaan yhä uudestaan ja uudestaan miten ahneet kädet kietoutuivat toisen vartalon ympärille, miten julkeat huulet kohtasivat toisensa nälkäisinä, miten pojan suusta karkasi hiljainen vaikerrus sormien karatessa housujen etumukselle. Ja silloin Daphne oli kääntänyt ilkkuvat silmänsä häneen, vilkaissut virnistäen ovensuussa häälyvää tyttöä, jonka kasvot loistivat hämärässä valkoisina ja silmät kiiluivat pidätellyistä tunteista.
Voi, miten sinisilmäinen hän olikaan ollut! Hän oli uskonut Daphnen selityksen huonosta olosta – olihan hän itsekin ollut huonovointinen juotuaan liikaa tuliviskiä ensimmäisen kerran – ja avuliaana noutanut tälle keittiöstä pientä purtavaa. Leivoslautanen oli särkynyt tuhansiksi sirpaleiksi oleskeluhuoneen kiviselle lattialle, ja kymmenet uteliaat silmäparit olivat kääntäneet tutkivan katseensa tyttöön. Dracon silmissä vilahti katumus, mutta tyttö hänen sylissään ei vaivautunut edes pyyhkimään voitonriemuista hymyään.
”Parkinson?”
Pansy nosti säikähtäneenä katseensa, ja kirosi hiljaa mielessään.
”Häivy!” Tyttö tiuskaisi pyyhkien taas silmiään.
Häntä hävetti istua maassa säälittävänä myttynä, vapisevana rauniona polttavan katseen alla. Hän ei halunnut kenenkään näkevän häntä sellaisena; itkuisena ja haavoittuvana. Huolimatta tytön käskystä tumma nuorukainen otti varovaisia askelia lähemmäs. Raivo nostatti uudet kyyneleet punertaviin silmiin, ja Pansy nosti vihaisena katseensa poikaan.
”Kuulitko? Häivy!” Tyttö huusi uudestaan, ääni värähtäen. ”Jätä minut yksin!”
Itsepäisesti toinen kuitenkin kumartui polviensa varaan lumihankeen, aivan tytön eteen. Poika ojensi kättään eteenpäin, ja Pansy sulki väsyneet silmänsä. Hän ei jaksanut taistella vastaan, kun toinen pyyhki kämmenselällään levinnyttä maskaraa, siirsi kyynelistä märkiä hiuksia syrjään ja veti tytön kiinni itseensä. Kiitollisena Pansy nojautui lämmintä syliä vasten, kietoi kohmeiset kätensä toisen ympärille ja antoi itselleen luvan itkeä.
”Shh…”, Blaise kuiskasi hiljaa, puristaen tytön tiukemmin syliinsä. ”Draco ei ole sen arvoinen, hän ei ansaitse kyyneleitäsi. Sinä ansaitsisit paljon parempaa.”
Pansy hikkasi hiljaa, yrittäen koota itseään. Ilmassa tuoksui kirpeä pakkanen, tuhannet tähdet loistivat kirkkaalta taivaalta ja heitä ympäröivä lumi kimalsi kristallinlailla kun tyttö nosti katseensa kohtaamaan ruskeat silmät. Niistä heijastuva tuska tuntui häkellyttävän voimakkaalta, se riipaisi vatsanpohjasta ja nostatti palan kurkkuun.
”Oletko todella sitä mieltä?” Pansy kysyi vapisevalla äänellä, unohtaen hetkeksi kaiken kivun sisällään.
Blaise nyökkäsi epäröimättä hetkeäkään, tiukentaen samalla otettaan toisen ympärillä. Pojan lämmin hengitys kutitti kasvoja, ja tytön sydän jätti lyöntejä välistä kun pehmeät huulet painautuivat hänen omiaan vasten.
Hän selviäisi siitä; Blaiselle hän ei ainoastaan riittäisi, vaan toisen silmissä hän oli kaunis ja erikoinen.
