// Alaotsikko: Axis Powers Hetalia, ilmestynyt kaksi (Frustration before & after sex, DK/EST)
Ikäraja: K-11 // Beyond lisäsi korkeimman mahdollisen alkutietoihin
Tähän ficlet/raapale-ketjuun tulee Hetalia-ficcejä, aiheina Itämeren valtiot ja Pohjoismaat.
Title: Itämeren Titanic, I
Writer: Minä, Sekoleptikko
Fandom: Axis Powers Hetalia
Disclaimer: Hetalia kuuluu Hidekazille, ei minulle.
Genre: Draama
Rating: S
Summary: ”Voi, Viro. Miksi sinä et vastannut? Tiedän, että nukut, mutta miksi, voi, Viro…”
Word count: 284
A/N: Ugh, en osaa enää kirjoittaa. Ficlettiin sanalla "syksy". Hmm, halusin kirjoittaa MS Estoniasta jotain ja kyllä tälle kai kehkeytyy jatkoakin, koska jäi vähän kesken. Siltä ainakin tuntuu. Joo, enjoy <3
Puhelin soi unen läpi. Ei jaksa millään vastata, ei millään jaksa avata silmiä. Vielä viisi minuuttia, anna olla, Latvia, minä nukun. Viro käänsi kylkeä ja jatkoi uniaan.
~*~*~*~
Vastaa nyt, Viro, vastaa. Pakkohan sinun on vastata, herää nyt. Suomi huomasi kiertävänsä kuulokkeen johtoa ranteensa ympäri ja ravisti äkkiä kätensä irti siitä. Hän rutisti silmänsä kiinni ja rukoili, että Viro heräisi ja vastaisi.
~*~*~*~
Puhelin soi jo viidettä kertaa, Viro totesi puoliunessa. Nyt olisi pakko vastata, se on jotain tärkeää, ei kukaan soittaisi näin sinnikkäästi pilaillakseen.
”Von Bock, Eduard.”
”Voi, Viro. Miksi sinä et vastannut? Tiedän, että nukut, mutta miksi, voi, Viro…” Viro hätkähti hereille nopeasti kuullessaan Suomen takeltelevan, sekavan ja epätoivoisen äänen. Mitä on tapahtunut?
”Soome, mitä on tapahtunut? Mikä sinun on, onko Rootsi tai Venemaa tehnyt sinulle jotain. Jos on, minä –”
”Ei, Viro, ei, minä olen kunnossa!”
~*~*~*~
”Luojan kiitos, älä säikyttele minua noin! Minä luulin, että sinä makaat jossain katuojassa kuolemassa tai vastaavaa!”
Voi, miksi Viro ei käsitä. Miksi minä en voi sanoa nyt vain sitä ääneen, pakko sanoa, Suomi toisteli päässään. Nuorennäköinen upseeri naputteli sormiaan hermostuneena ja hoputtavana Suomen työpöytään ja Suomi käsitti, ettei ollut aikaa tällaiseen.
”Viro, Estonia on uponnut. Uppoaa juuri nyt. Täältä on lähtenyt koptereita ja veneitä, samoin Ruotsista. Heiltä on otettu jo teihin yhteyttä, joten sinun pitäisi nousta ja mennä johtamaan.”
Suomi kuunteli luurin järkyttynyttä hiljaisuutta. Viro haukkoi henkeään ja toisteli ”ei, ei, ei”.
~*~*~*~
Miten, miten, miten se voi upota? Ei, ei, ei, sillä on keskivertona yli tuhat matkustajaa, ei.
”Viro? Meidän molempien pitää mennä nyt.” Suomi epäröi. ”Anteeksi, että herätin.”
Viro kuunteli vielä muutaman tuuttauksen luurista, nousi pukeutumaan ja lähti kävelemään kohti toimistoa. Tallinna ei ollut moneen vuoteen tuntunut niin kylmältä syksyllä kuin nyt.