Nimi: Yksin ja irrallaan
Kirjoittaja: maikki
Ikäraja: k-11, olen surkea arvioimaan ikärajajo.
Genre: Angst, one-shot
A/N: Ensimmäinen originaalini. Kommentaja otetaan vastaan.
Yksin ja irrallaan
Hiki kimaltaa ihollani. Katselen sitä lumoutuneena saunan pienessä valossa. Mutta tunnen, ettei se riitä. Haluan hikoilla lisää, haluan tuntea jotain.
Heitän lisää löylyä ja lisää. Tunnen kuumuuden pistävän ihollani. Hyvä. Sitä minä juuri kaipaan. Laitan makaamaan lauteille ja nautin lämmöstä. Puhdistan ajatuksiani. Nostan jalkani kattoon ja tunnen kuinka nopeasti ne kuumenevat, jossain välissä minun on laskettava ne takaisin alas. Kipukynnykseni ei ole vielä tarpeeksi korkealla, että kestäisin sitä kauemmin.
Lisää löylyä. Hikoilen entistä enemmän. Kukaan ei kestäisi olla kanssani tällä hetkellä. En edes itse. Minun on pakko laskeutua alas pesemään itseni.
Otan kiehuvaa vettä padasta ja kaadan sitä vatiin. Hieman kylmää vettä sekaan. Huljutan hetken siinä päätäni, ennen kuin laitan hiuksiini shampoota ja pesen net. Haluan niiden kitisevän puhtaudesta. Haluan olla puhdas.
Hiuksien jälkeen tulee iho. Laitan karkealle sienelle hieman saippuaa ja alan hinkata. Haluan lian ja hien pois, haluan unohtaa.
Sieneni on karkea, joka saa ihoni punertamaan kevyellä vedollakin, mutta koska haluan itseni puhtaaksi, hankaan kovempaa kuin tarpeellista. Tunnen kuinka likainen iho lähtee pois ja ihoni punoittaa todella paljon. Ja kaiken kruunaa pulahdus järveen.
Vesi on hyytävää, mutta miksi minä välittäisin sellaisesta. Ei kuumuuskaan minua estänyt. Ja vähän ajan päästä totuin siihen. Minä uin, uin ja uin, kuin lapsi. Leikin vedessä kuin lapsi. Puhdistauduin täydellisesti ajatuksiani myöten uudeksi ihmiseksi.
Nousen vedestä. Tunnen sydämeni sykkivän rinnassani, tunnen sen aivan selvästi. Se kuljettaa verta ympäri kohmettunutta vartaloani. Mieleni kuplii, olen taas lapsi, joka nauttii vedestä. Vedän syvään henkeä, olen valmis.
* * *
Juoksen, juoksen ja juoksen. Juoksen yhä lujempaa, henkeeni sattuu, mutta en välitä. Haluan tuntea kipua, haluan muuttua. Mikään ei tunnu auttavan, sen takia juoksen, vaikka en ole koskaan ennen juossut, en koskaan. Mutta nyt juoksen. Ihmisiä tulee vastaan, he eivät edes katso minua, enkä minä katso heitä.
Jalkani palavat, se on hyvä. Juuri sitä minä tarvitsen. En halua olla enää tälläinen. Haluan hyväksyntää, eikä se onnistu, jos olen näin lihava. Ei kukaan tälläistä voi katsoa.
Henkeeni sattuu yhä pahemmin, mutta en lopeta nyt. Olen melkein perillä. Ahdistaa.
* * *
Minä itken. Tunnen kuuman veden valuvan päälleni, mutta minä vain itken. Nojaan suihkun seinään alastomana ja kyyneleet valuvat silmistäni. Miksi juuri minä? Miksi juuri minusta tuli tälläinen? En ymmärrä.
Haluan pois. Minulla on paha olla, mutta kukaan ei välitä. Itkettää vielä enemmän.