Kirjoittaja: Ayos
Beta: Ei ole ei.
Paritus: Draco/Hermione Ron/Hermione.
Ikäraja: 11 paikkeilla mennään.
Varoitukset: Angstinpoikasta. Kliseinen ja kulutettu juoni. Tönkkö teksti.
Disclaimer: Potterin omistaa J.K Rowling. En käytä tätä tehdäkseni rahaa tai hyötyen mitenkään muuten kuin mahdollisesti kommentein.
A/N: Laura Närhi – Tämä on totta, antoi minulle inspiksen tähän. Ficci sijoittuu siihen aikaan, kun Hermione, Ron, Draco sunmuu poppoo eivät ole enää koulussa. AU, seitsemännen kirjan Epilogia en ole edes ottanut huomioon tässä. Iät ovat kahdenkymmenenneljän paikkeilla. Perus Hermione pettää Ronia Dracon kanssa juonikuvio. Mietin paikka minne tämän laittaa, mutta päädyin hunajaherttuaan, saa toki mainita mikäli tulkitsette, että muualle kuuluu angstisuuden takia.
Dracon kielletyn hyväntuntuiset huulet tunnustelivat Hermionen omia. Hänen kätensä sukelsivat naisen paidan alle, tunnustelemaan paljasta, kosketusherkkää ihoa. Herran huulet kävivät niin varpailla, kaulalla kuin naisen ruskeissa kiharoissakin. Naisen tajunta oli keskittynyt vain mielihyvän tunteeseen, hän ei osannut ajatella mitään järkevää. Dracon kosketus tuntui vain niin hyvältä, millään muulla ei ollut järkeä.
Hermione heräsi hikisenä ja huohottaen hiukan. Naisen päätä jomotti ja hän nousi istumaan. Hänen tajuntaansa iski todellisuus. Se ei ollut unta, se oli totta, se oli tapahtunut. Hän nappasi särkylääkkeen yöpöydältä ja kiskaisi vesilasillisen perään. Ron oli ajattelevaisesti jättänyt ne siihen, mennessään töihin. Naisen sydän löi tuhatta ja sataa. Tuntui kun se voisi hypätä ulos rinnasta. Hermione laskeutui takaisin makaamaan. Peitto tuntui naisesta ahdistavalta. Hänestä tuntui ahdistavalta vain maata siinä, kun sydän ja pää kirkui syytöksiä, jotka olivat totta. Nainen painoi silmänsä kiinni, hän ei voisi nukahtaa taas. Hän tuntisi taas sen kaiken, sen kielletyn hyvän kosketuksen, tunteen minkä Draco Malfoy, naimisissa oleva mies aiheutti. Hermionesta tuntui siltä, että halusi oksentaa pahan itsensä ulos.
Ne huulet, ne huulet olivat koskettaneet naisen kaulaa, reisiä, korvanlehtiä, olkapäitä, solisluita, hiuksia. Sitä ei voisi kumota. Sitä ei voisi laittaa tuliviskin piikkiin. Hermione oli liian vihainen, liian kyllästynyt vaatimuksiin, hän halusi irrottautua, tuntea olevansa vapaa. Nainen oli mennyt liiallisuuksiin. Kun sopivasti humalassa oleva Draco oli pöllähtänyt paikalle, Hermionen estot olivat totaalisesti alhaalla. Hän oli mennyt liian pitkälle. Hermione puristi silmänsä kiinni, olisipa se vain paha uni. Jospa hän ei olisi tehnyt sitä. Olisi pettänyt Ronia, häntä jota eniten rakastaa.
Hän nousi viimein ylös, kävellen keittiöön. Pöydän päällä on lappu, kauppalista ja rakkauden toivotukset ja anteeksipyyntö. Miksi hän pyysi anteeksi, kun naisen tässä pitäisi niin tehdä. Hänen teki mieli soittaa rakkalleen, itkeä anteeksiantoa loputtomiin. Hermione olisi tahtonut sanoa kaikki maailman kliseisyydet. Mutta se ei auttaisi, hän olisi yhtä huono kuin ilman selityksiäkin.
Nainen käveli ulos, näpräillen hermostuksissaan hiuksiaan. Tuntui kun hänen petollisuutensa, likaisuutensa paistaisivat kaikille jotka häntä katsoivat. Hermione otti lehden postilaatikosta ja puri lujasti kieleensä. Lööpeissä oli pettodraamasta erään kuuluisan noidan ja velhon välillä. Kuinka hän pystyi tehdä niin. Hän oli aina sanonut, ettei ikinä tekisi niin, edes humalassa. Viina vie vain tyhmät, nainen sanoi. Hän oli tyhmä, hän oli petturi, hän oli henkisesti ruma, pettävä sielu. Hermione täytti itsensä itsesyytöksillä.
Dracon sormien hento kosketus, se viettelevä kädenliike, kun hän kiskoi tottuneesti naisen päältä violetin paidan. Kuinka se hipoi hänen reittään, laskiessaan hameen pois tieltä. Kuinka nainen oli väreillyt mielihyvästä, saadessaan tuntea miehen huulet ihollaan. Nainen ei edes ajatellut sen olevan väärin. Se oli oikein, koska se tuntui hyvältä. Nyt naisen teki mieli repiä tämä pieni pätkä muististaan ulos, silputa se ja heittää se maailman perimmäiseen nurkkaan. Se oli silti totta, hän oli antanut sen tapahtua. Siihen ei kelvannut syyksi Draco Malfoyn lumoavat silmät, vaaleat hiukset tai treenattu vartalo. Se oli väärin, ehdottomasti väärin.
Hän tulisi muistamaan, kaipaamaan ja vihaamaan sitä iltaa aina.
Päälaelta kantapäihin, sormista silmäluomiin
tunnen mä vielä kosketuksen, sen toisen
Kaula ja korvanlehdet, olkapäät hiukset huulet,
muistavat vielä salaisuuden, sen toisen
Katoamaan tätä petosta en saa
tätä mä en voi enää uneksi muuttaa
tämä on totta, tämä on totta, tämä on totta
Unohtumaan mä häpeää en saa
tätä mä en voi enää muuksi muuttaa
tämä on totta, tämä on totta, tämä on totta
Heräsin, mä vielä olemassa olen,
sydän lyö, se takoi hajalle mun unen,
jokin ei nyt ole niinkuin oli eilen,
mut peite päälläni oo niinkuin painajainen
Silmät kii, mä vielä vähän tässä makaan
nukahtaa en uudestaan voi todellakaan
hetki vielä menee ennen kuin se tulee,
eilisen paino se pimeä paino
Kaula ja korvanlehdet, olkapäät hiukset huulet,
muistavat vielä salaisuuden
Katoamaan tätä petosta en saa
tätä mä en voi enää uneksi muuttaa
tämä on totta, tämä on totta, tämä on totta
Unohtumaan mä häpeää en saa
tätä mä en voi enää muuksi muuttaa
tämä on totta, tämä on totta, tämä on totta
Ylös nousen, ketään kotona ei ole
pöydän päällä lappu kaupan kautta tule
ulos meen, huomaako musta sitä kukaan
että lähdin eilen vieraan mukaan
Haen lehden koitan olla tavallinen
luen kauppa listan vielä uskottelen
että eilinen on pelkkä paha uni
kunnes taas tulee, se pimeä tulee
Kirkkaana kaiken muistan,
eilistä päässä poistan
luulin et parempi mä oisin
Katoamaan en tätä petosta en saa
tätä mä en voi enää uneksi muuttaa
tämä on totta, tämä on totta, tämä on totta
Unohtumaan mä häpeää en saa
tätä mä en voi enää muuksi muuttaa
tämä on totta, tämä on totta, tämä on totta
