Nimi: Polttavan kuuman auringon alla
Kirjoittaja: Aiqsu
Tyylilaji: Romance
Paritukset: Ginny/Bill
Ikäsuositus: K11
Vastuuvapautus: J.K. Rowling omistaa hahmot
Yhteenveto: Otteita Ginnyn päiväkirjasta Egyptinmatkan ajalta
Lukijalle: Osallistuu perspektiiviä parittamiseen- ja Weasleyn perhepotretti- haasteisiin.
Varoitukset:! Sisältää insestiä
16.8, Egypti
Rakas päiväkirja,
on kuuma. Liian kuuma. Tuntuu että sekoan kohta.
Luulin että tämä loma olisi hyvä idea. Ehkä olin väärässä, sillä tämä paikka saa todellakin minut menettämään järkeni. Järkyttävä auringonpolte sulattaa aivosoluni ja saa minut ajattelemaan.. No. Sanotaanko vain, että tämä ei ole hyvä juttu. Ei todellakaan.
17.8, aamupäivä. Egypti.
Huomenta.
Eilinen päivä oli erittäin hämmentävä. Ehkä saapuminen outoon maahan sai minut kaipaamaan jotakin tuttua ja turvallista, ja se sai minut ajattelemaan häntä sillä tavoin. Nyt oloni on kuitenkin parempi, ja odotan innoissani uutta päivää. Kukaan muu ei ole vielä herännyt, ja toivon etteivät he heti herääkään, jotta saan rauhassa nauttia tästä rauhasta.
P.S. Toivonpa vain, ettei aurinko tee minulle tepposia tänään.
17.8, vähän myöhemmin. Egypti.
Turha toivo. Olen mennyttä. Olen enemmän sekaisin kuin silloin, kun tiedät-kai-kuka lumosi minut sillä typerällä päiväkirjalla. Ja tällä kertaa valitettavasti tiedän tasan tarkkaan mitä olen tekemässä. En vain voi sille mitään.
17.8, ilta. Egypti.
Hyvä on, taidan olla selityksen velkaa, rakas päiväkirja. Minä, Ginny Weasley, olen tulossa hulluksi. Minä olen rakastunut omaan isoveljeeni.
Huh, se todellakin kuulostaa pahalta. Mutta minä olen – ja en voi sille mitään. Minun tarvitsee vain nähdä hänen iloinen hymynsä ja perhoset lehahtavat vatsaani. Hänen naurunsa saa minut aina nauramaan. Olin varmasti melkoinen näky tänään rannalla, kun katselin äidin levittävän aurinkovoidetta hänen selkäänsä. Olin kateudesta vihreä.
18.8, ilta. Egypti.
Tänään oli kaunis päivä. Aamulla kävimme tutustumassa paikalliseen toriin. Hän osti äidille hienot pyramidin muotoiset korvakorut, ja se oli minusta niiiin suloista, että sain vaivoin estettyä itseäni ryntäämästä suin päin hänen syliinsä.
Sen jälkeen menimme rannalle. Tällä kertaa minä pääsin rasvaamaan hänen selkäänsä. Hän pyysi minua itse. Voisiko se tarkoittaa, että hänelläkin on tunteita minua kohtaan?
18.8, hyvin myöhäinen ilta. Egypti.
(päiväkirjan sivulle on tipahdellut kyyneliä)
Ei hänellä tietenkään ole tunteita minua kohtaan. Minä olen seonnut, lopullisesti. Hän on minulle kiltti koska minä olen hänen oma siskonsa, hitto vieköön!
19.8, ilta. Egypti.
Äiti kysyi minulta tänään, miksi olin ollut niin poissaoleva koko loman ajan. Tietenkään en kertonut hänelle. En kestäisi, jos joku tietäisi mitä minun päässäni liikkuu tällä hetkellä. Ron pitäisi minua hulluna, Fred ja George kiusaisivat minua lopun elämääni, Percy katsoisi minua ylemmyydentuntoisesti ja käskisi ryhdistäytyä, ja Charlie yrittäisi olla ystävällinen mutta hänkään ei tietäisi miten suhtautua. Olen siis friikki. Olen rakastunut omaan veljeeni.
Ja kaikkein vähiten kestäisin, jos hän itse saisi tietää, mitä häntä kohtaan tunsin.
Tai mitä olin ajatellut yllättäessäni hänet vaihtamasta uimahousuja tänään. Voi luooooooja.
20.8, ilta. Egypti.
Hei, päiväkirja.
Tänään menimme turistikierrokselle pyramidiin. Jästiopas kierrätti meitä viidessä eri pyramidissa. Fred ja George yrittivät sulkea Percyn yhteen niistä, mutta valitettavasti he eivät onnistuneet. Harmi, koska minä olen ainakin saanut tarpeekseni luennoista, joita hän pitää nyt sellaisista aiheista kuin ”Egyptin ensimmäiset noidankattilat valmistettiin samasta aineesta kuin pyramidit”.
Tänään on ollut paljon hetkiä, jolloin olen ollut tosi onnellinen. Silloin kun hän kantoi minua reppuselässään pyramidi numero kakkosesta numero kolmoseen. Ja pyramidi nelosessa oli hetki, jolloin jouduimme seisomaan todella lähellä toisiamme jotta kaikki mahduimme katsomaan jotakin muumion hautaa. Hän hengitti niskaani ja kuiski minulle kaikenlaista esimerkiksi siitä, miten älyttömän kiinnostuneelta Percy vaikutti hauta-arkusta. Hänen aivonsa varmaan nyrjähtäisivät pian, jollei hän lopettaisi.
Silloin toivoin että aika olisi pysähtynyt.
20.8, yö. Egypti.
Olen vieläkin hereillä. Olin äsken poikien huoneessa kuuntelemassa hänen hengitystään. Se kuulosti niin hirveän ihanalta, että olisin halunnut käpertyä hänen kainaloonsa ja jäädä siihen ikuisiksi ajoiksi.
Nyt kun sitä oikein ajattelee, luulen että hän on aina ollut tietynlainen valonpilkku elämässäni. Rakastan häntä.
21.8, Egypti.
Hei. Tätä reissua on jäljellä enää kaksi päivää, ja alan olla huolissani. Mitä minä teen, kun me palaamme kotiin, ja hän palaa omaansa? Tulen kaipaamaan häntä kuin hullu. Kaipaan häntä joka hetki kun hän ei ole lähelläni.
Tänään olimme katsomassa Egyptiläistä tanssinäytöstä. Naiset olivat pukeutuneet koristeellisiin, pitkiin mekkoihin ja heillä oli paksuja kultakoruja. Ne näyttivät niin painavilta, että ihmettelin miten he pysyivät pystyssä – saati sitten tanssivat kuin lumotut käärmeet. Hän istui minun vieressäni koko näytöksen ajan ja kuiski minulle kaikkea hauskaa. Se oli ihanaa.
Tulin kateelliseksi kun hän vihelsi niille tanssijoille ihailevasti. Kai hän silti pitää huispaajatytöistä enemmän? Enpä tiedä. Ei hän ole edes nähnyt minun pelaavan.
22.8, ilta. Egypti.
Tänään oli viimeinen lomapäivämme täällä. Olimme rannalla, rantaravintolassa ja kävelemässä ostoskadulla.
Rannalla aurinko tuntui jälleen kerran sulattavan järkeni pois. Pyysin häntä heittämään minut aaltoihin monta kertaa vain saadakseni olla hänen sylissään sen hetken ennen ilmalentoa. Painauduin hänen rintaansa vasten ja hengitin hänen tuoksuaan. Hetken aikaa olin täydellisen onnellinen enkä katunut mitään mitä tein.
Ravintolassa tapahtui ikävä juttu. Hänen ruoassaan oli ilmeisesti jotakin vialla, ja hän ryntäsi kesken kaiken vessaan oksentamaan. Äiti vei hänet kotiin ja sai hänet parannettua jollakin loitsulla, mutta hänen täytyi silti jäädä lepäämään. Minä en pystynyt keskittymään shoppailuun lainkaan, vaan olin todella huolissani ja sydämeni rääkyi hotellin suuntaan.
Tämä on viimeinen yö täällä. En usko että nukun lainkaan. Luultavasti vain valvon kuunnellen hänen hengitystään.
Miten minä pystyn enää milloinkaan olemaan kaukana hänestä?
23.8, aamu. Egypti.
Tämä on yksi minun elämäni kamalimmista aamuista. Kaikki ovat kärttyisiä ja kiireisiä, mutta minä olen suoraan sanottuna raivostunut. En nukkunut silmällistäkään. Ja kaiken lisäksi Fredin ja Georgen mielestä oli ilmeisesti hauskaa purkaa laukkuni heti kun sain sen pakattua.
Nyt on mentävä. Äiti huutaa, että porttiavain on valmiina lähtöön.
23.8, ilta. Kotikolo.
Rakas päiväkirja, olen palannut.
Minulla ei ole aavistustakaan mitä tahdon kertoa sen lisäksi. Nyt minä tahdon vain nukkua. Ja mitä Billiin tulee.. (Valtava mustetahra, joka on syntynyt Ginnyn nukahdettua kirjan päälle kynä kädessään.)
25.8, päivä. Kotikolo.
Päiväkirja hyvä,
olen palannut. Vanha Ginny on palannut. En usko että voin koskaan selittää, mitä Egyptissä tapahtui. Luultavasti se oli jonkinlainen vakava, hetkellinen auringonpistosaivotärähdys.
Bill on palannut takaisin omaan kotiinsa. Mitä kauemmas Egyptistä pääsimme, sen vähemmän minä tunsin vetoa häntä kohtaan. Taisi olla kuitenkin viimeinen kerta kun minä lähden perheeni kanssa lomamatkalle.
*********************************************************************************************************************************
Fred ja George istuivat huoneessaan epätavallisen vakavina. Heidän katseensa haravoivat huoneen seiniä pysähtymättä mihinkään.
”Menikö se oikeasti vikaan?” George ihmetteli ehkä sadannen kerran. ”Olin varma että se toimisi!”
”Siltä vaikuttaa, veliseni. Olemme mokanneet”, Fred sanoi surullisesti.
**********************************************************************************************************************************
30.8, aamu. Kotikolo.
MINÄ TAPAN FREDIN JA GEORGEN!
Äiti löysi tänä aamuna heidän huoneestaan pullokaupalla lemmenjuomaa. LEMMENJUOMAA!!!!!